XL5:n Mica on nyt Mika - aikoo kerätä 50 000 halausta ihmisiltä

Laulaja Mika Ikonen, 44, on lopettanut älyttömän kohkaamisen. Nykyään hän pitää halauksistaan kirjaa ja ostaa ruokakaupassa käydessään salaa suklaata.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Laulaja Mika Ikonen, 44, on lopettanut älyttömän kohkaamisen. Nykyään hän pitää halauksistaan kirjaa ja ostaa ruokakaupassa käydessään salaa suklaata.
Teksti:
Virpi Valtonen

TUNNUTAN, että oloni on Kuu ja maa -levyni ilmestyttyä helpottunut. Olen tehnyt urallani yli kaksituhatta keikkaa, eikä mikään esiintyminen ole jännittänyt minua kymmeneen vuoteen. Nyt kuitenkin jännittää.

Olen laulanut 19 vuotta Käsityöläiset-bilebändissä, mutta nyt joudun ikään kuin aloittamaan urani alusta. Viime yönäkin heräsin mietiskelemään, muistanko keikalla sanoja. Vanhemmiten sitä ei enää ajattele, että huitaistaan tuo homma tuosta vaan alta pois. Asioita katsoo eri tavalla ja omia kykyjään rupeaa epäilemään.

 

ENNUSTAN, että jos soolourani menee ihan ketuilleen, minusta tulee rap-tähti nimeltä Ikoninen. Toivon kuitenkin ettei näin käy.

 

TUNNUSTAN, että uusi levy on ollut minulle eräänlainen aikuistumisriitti. Vasta neljänkympin jälkeen oloni on alkanut tuntua mieheltä. Älytön kohkaaminen on loppunut. En ole enää hössösetä, vaan saan suustani ulos sen asian, minkä haluankin sanoa. Nykyään pystyn jo puhumaan niin hitaasti, että muut ymmärtävät mistä puhun.

 

TUNNUSTAN, että luulin aikoinaan, etten hurahtanut XL5-yhtyeen menestyksestä, mutta kyllähän minäkin hurahdin. Valta turmelee. Uskon, että samoin käy esimerkiksi monille politiikassa.

 

TUNNUSTAN, että minun pitää käydä töissä ja keikoilla, jotta samassa taloudessa kanssani asuvat ihmiset kestävät minua. Olin kerran kolme perättäistä viikonloppua kotona ja vaimoni kysyi, voisinko jo lähteä keikoille.

 

TUNNUSTAN olevani halailijatyyppi. Minulle tulee halauksesta hyvä fiilis. Välillä sosiaalinen silmäni pettää. Minun pitäisi muistaa ja ymmärtää, että kaikki eivät välttämättä pidä halailusta.

Uskon, että halaaminen on sukupolviasia. Meillä ei lapsena kotona halailtu, mutta minun sukupolveni jo halailee ja omat lapseni ovat suvereeneja halaajia.

Onneksi asioista ei ajatella enää nykyään niin ahdasmielisesti. Nykynuoret ovat paljon avoimempia kuin ennen. Heille on itsestäänselvyys, että halataan. Tuntuisi pahalta jos omat lapseni eivät halaisi minua.

Tehdessäni Anna mun halata -biisiäni luin faktoja halaamisesta. Halaaminenhan alentaa esimerkiksi verenpainetta ja stressiä. Tavoitteeni on halata 50 000 ihmistä. En ole vielä sielläpäinkään, mutta ennustan että halausprojektini toteutuu – siinä vaan menee ensi vuoden puolelle. Minulla on halauskirja, johon kirjaan kaikki halaukseni. Nyt koossa on 1 427 halausta.

 

TUNNUSTAN, että tiedän nyt mitä sana ruuhkavuodet tarkoittaa. Kun tulen töistä kotiin, olen kuin aivohalvauksen saanut. Muisti on nyt täynnä.

 

ENNUSTAN, että olen aloittanut viiden vuoden sisään joko joogan tai jonkun venyttelylajin. Jonkinlainen kehonhuolto on aloitettava – muuten en enää liiku mihinkään suuntaan.

Urheilen tosi paljon ja olen urheillut jopa 10 kertaa viikossa. Kehoni ei kuitenkaan enää kestä niin paljon liikuntaa kuin haluaisin. Olisi kiva tehdä joka päivä jotain, mutta on ollut pakko ruveta hieman palauttelemaan. Seuraavaksi aion aloittaa trampoliinivoimistelun.

 

TUNNUSTAN, että ruokakaupassa käydessäni ostan aina salaa suklaata. Tosin luulen, että olen jo jäänyt kotona kiinni asiasta.

Tällä hetkellä kotona on todella paha tilanne. Vaimoni jätti pussin pätkiksiä pöydälle ja sanoi, että suklaat ovat hänen. Vielä toistaiseksi olen pystynyt vastustamaan kiusausta.

 

TUNNUSTAN, että minusta on tullut kuin amerikkalaisten elokuvien kotirouva. Teen usein päivisin ruokaa kotona ja telkkarin pitää olla keittiössä, koska katson aina kokatessani jotain leffaa, sarjaa tai musiikkidokumenttia. Se on rentoutushetkeni. Katson entistä enemmän draamaa ja romanttista komediaa ja yhä vähemmän toimintaa.

Luen paljon omaelämäkertoja, mutta viime aikoina olen vältellyt kirjojen aloittamista, sillä jään aina kirjoihin koukkuun. Kun rupean lukemaan uutta kirjaa, se on luettava aina saman tien loppuun. Luen koko yön ja seuraavan päivänkin, eivätkä työt silloin onnistu.

X