Ystävät muistelevat Armi Aavikkoa: ”Olen ajatellut usein, että Armi leijuu täällä jossain enkelinä”

Kunpa Armi Aavikko olisi vielä täällä. Se on lause, jonka Leila Salmelainen toisinaan mielessään toistaa. Ystävän elämä jäi kesken, mutta onneksi he ehtivät kokea yhdessä monia muistorikkaita hetkiä.

Ensi kerran Leila tapasi Armin tämän aloitellessa Dannyn duettoparina keväällä 1977. Ystävyyden siemen alkoi itää heti.

”Armi oli lämminhenkinen, mukava ja häneen oli helppo tutustua. Hän oli puhelias, hyvällä tavalla jätkämäinen, mutta myös vähän epävarma. Tunsin, että hän tarvitsi ystävää, kuten minäkin.”

Armi Aavikko kertoi Leilalle perheestään ja epäilyksistään silloisen seurustelusuhteen tulevaisuudesta. Hän janosi tietoja viihdebisneksestä, jossa tunsi olevansa untuvikko. Tuolloin jo 10 vuotta Dannyn pyörittämän D-tuotannon sihteerinä toimineella Leilalla puolestaan oli alalta vankka kokemus.

Kesän ja syksyn 1977 kiertueiden jälkeen, vähän ennen joulua Leila kertoi lähtevänsä sisarensa ja tämän miehen kanssa uuden vuoden viettoon Gran Canarialle. Armi innostui ideasta ja päätti lähteä mukaan.

”Sillä matkalla ystävyytemme syveni”, Leila sanoo.

Matkalla otetuissa valokuvissa kaksi vaaleahiuksista neitoa poseeraa ajan tyylin mukaisesti kameralle vuorotellen. Palmun alla leikittiin unelmien prinssien odottamista, parvekkeella ikuistettiin maisemia ja rannalla auringonottoa. Muistot hymyilyttävät Leilaa.

”Yhtenä päivänä ostimme pitkät, kullanväriset holkit ja leikimme hienoja naisia poskisavuja vedellen.”

Vuoden vaihtumista Armi ja Leila juhlivat matkatoimiston järjestämissä kemuissa. Paluumatkalla hotelliin kadulla raikui, kun he lauloivat Tahdon olla sulle hellä.

”Yhdessäolomme oli hömpönhömpötystä. Armin kanssa sain nauraa.”

Myöhemmin ystävyyteen tuli paljonkin syvyyttä.

Leila Salmelainen haluaa uskoa, että Armi Aavikko olisi lopulta toipunut sairauksistaan, jos hän olisi saanut elää. ”Hän olisi nyt 63-vuotias, kolmen lapsen äiti, kukkakauppias ja tekisi satunnaisesti laulukeikkoja”, Leila kuvittelee. © Tommi Tuomi

Leila ja Armi muistuttivat toisiaan ja joskus keikoilla nimikirjoitusta pyydettiinkin Leilalta. © Leilan kotialbumi

Vauvahaaveita

Ystävyyden alkaessa kymmenen vuotta vanhempi Leila oli työelämässä kokeneempi, mutta muuten ikäeroa ei huomannut.

”Olimme samantyyppisiä. Tai ehkä meistä tuli sellaisia, koska olimme niin paljon yhdessä.”

Toisinaan fanit luulivat Leilaa Armiksi ja pyysivät häneltä nimikirjoitusta.

Kummallekin perhe oli pyhä ja he rakastivat kodin sisustamista.

”Meillä oli samanlaiset arvot.”

Kun Leila täytti 30 vuotta, Armi järjesti hänelle yllätysjuhlat keikkamatkalla Porin Yyterissä. Merkkipäivän aamuna Leilalle tuotiin hotellihuoneeseen valtava kimppu tulipunaisia ruusuja. Iltapäiväksi Armi oli varannut saunaosaston sekä tilannut sinne kakun ja kuohuviiniä.

Jonkin aikaa tutustumisen jälkeen laulaja Pepe Willbergiä tapaillut Leila alkoi potea vauvakuumetta. Armille aihe ei ollut vielä silloin ajankohtainen, vaikka rakkaus Dannyyn olikin jo syttynyt.

”Hän sanoi haluavansa lapsia joskus tulevaisuudessa, mutta siinä vaiheessa hänen unelmansa oli olla laulaja.”

Tammikuussa 1979 keikkamatkalla Korpilammella Leila ounasteli toivotun raskauden alkaneen. Armi kannusti tekemään testin turhia odottelematta.

”Armi arvasi tuloksen ilmeestäni ja tuli halaamaan. Hän eli kanssani tunteita, joita kävin läpi, ja oli onnellinen puolestani.”

Leila olisi halunnut pyytää Armin ja Dannyn, sillä hetkellä läheisimmät ystävänsä, lapsensa kummeiksi. Se oli kuitenkin mahdotonta. Vaikka Armi ja Danny rakastivat toisiaan, oli Danny edelleen naimisissa Liisa Lipsasen kanssa.

Yhteinen lomamatka Gran Canarialle syvensi työkaveruuden ystävyydeksi. © Leilan kotialbumi

Ystävykset ikuistivat toisiaan vuorotellen, kuten lomamatkoilla 70-luvulla oli tapana. © Leilan kotialbumi.

Jäähyväiset

Armin ja Dannyn suhde päättyi vuonna 1992. Kolme vuotta myöhemmin Armi jäi sairauslomalle eikä enää palannut keikkalavoille. Armin ja Leilan ystävyys kuitenkin jatkui. Tapaamiset harvenivat, kuulumisia päivitettiin puhelimessa. Kun Armin masennus ja alkoholismi pahenivat, Leila toisinaan vei häntä katkaisuhoitoihin ja terapiaan sekä kävi vierailulla hoitolaitoksissa.

”Ne muistot olen halunnut työntää pois. Haluan muistaa Armin sellaisena kuin hän oli terveenä.”

Leila vaikenee henkilökohtaisimmista asioista ja ajatuksista, joita Armi hänelle vuosien varrella uskoi. Uskollisuus ystävää kohtaan ei päättynyt tämän kuolemaan.

Viimeisen kohtaamisen Leila muistaa jäähyväisinä. 1. tammikuuta 2002 Armi soitti ja pyysi Leilaa luokseen. Yleensä he istuivat keittiössä juttelemassa ja juomassa kahvia, mutta tällä kerralla Armi vei Leilan suoraan makuuhuoneeseen. Hän oli tyhjentänyt kaapeista vaatteitaan kolmeen mustaan jätesäkkiin ja kasoiksi sängyn päälle.

”Armi pyysi valitsemaan niistä haluamani ja viemään Dannylle ne, joita arvelisin hänen toivovan.”

Tilanne ahdisti Leilaa. Hän ei kyennyt käymään jätesäkkien sisältöä läpi.

”Armi pyysi minua viemään ne sitten kirpputorille tai antamaan eteenpäin jollekin. Hän selitti haluavansa ostaa uusia.”

Leila lupasi viedä vaatteet kotiinsa, mutta sanoi säilyttävänsä niitä siltä varalta, että ystävä muuttaisi mielensä.

”Armi vaikutti olevan selvinpäin, mutta todella väsynyt. Hän valitti huonoa oloaan. Häntä myös paleli, joten suljin auki olleen parvekkeen oven.”

Ystävykset istuivat jonkin aikaa juttelemassa olohuoneessa. Armi kiitti Leilaa kaikesta, mitä tämä oli tehnyt.

”Se oli aivan kuin hän olisi sanonut, että ’minä lähden’. Minulle jäi tunne jäähyväisistä.”

Kun Leila käveli autolleen, hänen mieltään painoi kysymys, jäisikö tapaaminen viimeiseksi.

”Kiitos, kun pyysit käymään. Nähdään taas pian”, hän kuitenkin sanoi Armille.

Seuraavaa kertaa ei tullut. Armi löydettiin kuolleena kotoaan seuraavana päivänä.

Leila tiesi Armin uskosta Jumalaan. Hänen mielestään ystävän hengellisyys korostui Arja-siskon kuoleman jälkeen.

”Puhuimme usein enkeleistä. Sen vuoksi olen ajatellut usein, että Armi leijuu täällä jossain enkelinä.”

Valokuvat ovat Leilan aarteita. ”Ne tuovat niin monia suloisia muistoja mieleen.” © Leilan kotialbumi

”Hän oli sielultaan maalaistyttö”

Se oli lumoutumista ensi silmäyksellä. Petri Tuunainen oli perheensä kanssa katsomassa, kun Miss Suomeksi kruunattu Armi Aavikko ja laulaja Ilkka ”Danny” Lipsanen lauloivat juuri levyttämänsä dueton Tahdon olla sulle hellä Tavaratalo Alfassa Jyväskylässä. Oli vuosi 1977, Armi oli 18- ja Petri 8-vuotias.

”Hän oli niin kaunis ja aito”, Petri sanoo.

Armista tuli Petrin lapsuus- ja teiniajan idoli. Ehkä siihen vaikutti Laukaassa olleen lapsuudenkodin naapurin emäntäkin, joka oli kotoisin Leivonmäeltä ja kertoi tavanneensa siellä usein Armia ja tämän äitiä.

”Hänen puheidensa kautta Armi tuntui läheiseltä, aivan kuin oman kylän tytöltä.”

Iän karttuessa Petristä tuli tuttu kasvo Armin yleisössä. Armi kutsui hänet usein puheilleen keikan jälkeen.

”Armilla oli aina aikaa jutella. Hän oli kiinnostunut kuulumisistani.”

Kun Petri keväällä 1989 oli viikonloppuvapaalla armeijasta, hän tapasi Armin Jyväskylässä.

”Armia kiinnosti, millaisena olin armeijan kokenut.”

Toinen tärkeä hetki oli pari vuotta myöhemmin, kun hän esitteli tulevan vaimonsa Annen idolilleen. Kesällä 1995 Anne ja Petri kutsuivat Armin häihinsä.

”Minulla on yhä tallessa hänen puhelinvastaajaan jättämät kaksi viestiä, joissa hän pahoittelee sitä, ettei voi olla paikalla, ja toivottaa meille onnea.”

Anne ja Petri saivat häiden alla korusähkeen, jossa Armi toivotti ”siunausta yhteiselle taipaleellenne”. Hän myös siteerasi brittiläistä valtiomiestä ja kirjailijaa Benjamin Disraelia: ”Me olemme kaikki rakkauteen syntyneitä. Se on olemassaolon perusta ja sen ainoa päämäärä.”

Joitain kirjeitä vaihdettiin, mutta Armin ja Petrin ystävyys ei ehtinyt syventyä ennen Armin kuolemaa. Hän uskoo silti oppineensa tuntemaan lapsuuden idolinsa kirjoittaessaan tämän vuonna 2005 ilmestyneen elämäkerran Armi Aavikko 1958–2002 (Minervakustannus).

”Jotain ihmeellistä sielunsisaruutta koen hänen kanssaan. Jaoimme samanlaisen arvomaailman. Elämäkertaa kirjoittaessa minulle tuli yllätyksenä, kuinka luja usko Armilla oli yläkertaan.”

Kirjasta julkaistiin kolmas painos syyskuussa.

”Se tuntuu herättävän enemmän kiinnostusta nyt kuin ilmestyessään ensi kerran.”

Mikä Armissa kiehtoi ja tekee sen yhä?

”Hän oli helposti lähestyttävä ja sielultaan maalaistyttö. Hän toi suomalaiseen viihteeseen omannäköisensä ja suloisen lisänsä.”

Petristä on vahinko, että Armin kehitys artistina ja muun muassa 80-luvun lopulla suunniteltu yhteistyö Juice Leskisen kanssa jäi kesken.

”Juice oli luvannut tehdä hänelle syvällisen parisuhdekappaleen. Armilla olisi saattanut olla jo omien elämänkokemustensa pohjalta sellaiseen annettavaa.”

Henkisyyden ystävä

Petri kertoo Armin lukeneen paljon henkistä kirjallisuutta ja aforismeja. Kirjoista tärkein hänelle oli kuulemma Raamattu.

”Armilla oli tapana tehdä alleviivauksia ja merkitä, mitä kohtaa hän oli milloinkin lukenut. Niin hän teki myös päivänä, jolloin kuoli. Raamattu oli jäänyt auki ja Armi oli merkinnyt kohdan toisesta korinttilaiskirjeestä. Hän oli lukenut Kristuksen kirkkaudesta, aarteista, jotka ovat saviastioissa.”

Nyt Petri näkee muitakin enteellisiä merkkejä Armin elämässä. Missikruunukaan ei istunut hänen päähänsä kruunajaishetkellä, vaan jäi retkottamaan vinoon.

”Armi myös sanoi jo eläessään, ettei usko elävänsä vanhaksi.”

Yksi erikoinen sattuma tapahtui muutama vuosi Armin kuoleman jälkeen. Armin veli Rauno oli muuttamassa, kun yksi siskon päiväkirjoista putosi hänen eteensä.

”Se aukeni kohdalta, jossa oli Armin kirjoittama, aiemmin huomaamatta jäänyt runo. Senkin säkeistä käy ilmi hänen aavistuksensa polkunsa lyhyydestä.”

Petri siteeraa runoa:

Minä kuuntelin Luojani ääntä.

Se hiljaa korvaani kuiskaili.

Sinä pieni ihminen täältä,

on kulkusi päättyvi. 

”Armi tuli toimeen kaikkien kanssa. En koskaan kuullut hänen puhuvan kenestäkään pahaa”, Leila kertoo. © ARI HEINONEN/YHTYNEET KUVALEHDET OY/KUVA-ARKISTO