Ikaalisten ihana Elli on Seuran Päivänsäde 2015

Rauhallinen tarkkailija vei voiton Seuran tämän vuotisessa Päivänsäde-kilpailussa. Elli Rintakoski on opettajaperheen esikoinen ja elämän väripilkku.
Milla Ollikainen
Päivänsäde 2.7.2015 15:07

Se oli hauska loppukesän tiistai-ilta.

Niina Pasanen ja Yrjö Rintakoski olivat tuttavien luona kyläilemässä. Kerrottiin juttuja. Pasanen nauroi koko illan niin, että vatsa hytkyi.

Vatsa oli jo varsin komea, olihan laskettuun aikaan enää alle kaksi viikkoa.

Pasanen nauroi, vatsa hytkyi. Vatsan sisällä oli pikkuinen tyttö.

Vuorokauden kuluttua alkoivat supistukset. Pikkuinen syntyi myöhään perjantaina, 1. elokuuta, kymmenen minuuttia ennen puoltayötä.

Naurulla matkaan lähetetty tyttö sai kasteessa nimekseen Elli Iines Rintakoski.

Tarkkailijan katse

Viileän alkukesän kylmä tuuli puhaltelee syreenejä olohuoneen ikkunan takana. Ollaan Ikaalisissa, Pasasen ja Rintakosken rivitaloasunnossa. Suomen Päivänsäde 2015 istuu lattialla ja tutkii palkinnoksi saamiaan legoja. Paketissa on sininen traktori ja punainen peräkärry – aivan niin kuin mummin luona Kokemäellä.

Yksitoistakuinen Elli on rauhallinen tapaus. Päivänsäde-kilpailun kuvassaankin tyttö hymyilee vienosti, vähän salaviisaasti. Tummat silmät ovat tarkkailijan virkeät silmät. Isä otti kuvan Ellin ensimmäisellä Lapin matkalla pääsiäisenä, menomatkalla oululaisen hotellin sängyllä. Takaisin Leviltä ajettiin melkein yhtä soittoa kaksitoista tuntia. Elli ei ollut millänsäkään.

”Kaikki ovat ihmetelleet, että onko tuo tyttö noin rauhallinen aina”, Yrjö Rintakoski sanoo.

Toki on niitäkin asioita, joista tulee huutoa. Kuten ruokalapun laittaminen tai se, että ruokaa joutuu liiaksi odottelemaan.

Elli tykkää kaikenlaisesta ruoasta ja syömisestä ylipäänsä. Potalla on myös kiva istua vaikka kuinka pitkään. Suosikkipuuhia ovat tukea vasten seisominen, keinuminen ja autoilu. Autolla ajetaan mummin luo Kokemäelle tai papan ja mummin luo Hämeenkyröön.

Syntymäpäivä raveissa

Ellin molemmat vanhemmat ovat matemaattisten aineiden opettajia Ikaalisten yhteiskoulussa ja lukiossa. Siellä he ovat tavanneetkin ja rakastuneet. Niina Pasanen valittiin eläkkeelle jääneen opettajan virkaan vuonna 2009.

”Kun Järvisen Matti jäi eläkkeelle, hän sanoi tulevansa sitten tuuraamaan, kun minä saan lapsen”, Yrjö Rintakoski kertoo.

Liekö Järvisen Matti nähnyt jo pilkettä kollegan silmäkulmassa? Entinen työkaveri piti lupauksensa ja toimi sijaisena, kun Rintakoski piti isyysvapaita. Ensi syksynä hän jää hoitovapaalle, kun Pasanen palaa töihin.

Varovaisesti voisi veikata, että Ellilläkin on matikkapäätä. Mutta se on ainakin varmaa, että pienestä päivänsäteestä kasvaa eläinten ystävä. Yrjö Rintakoski on lähtöisin maatilalta ja touhunnut eläinten kanssa koko ikänsä. Siksi synnytyksen seuraaminenkaan ei etukäteen jännittänyt.

”Olen nähnyt eläinten synnytyksiä pienestä pitäen, isän kanssa vetänyt kerran vasikankin lehmästä ulos. Että ei se siinä mielessä hetkauttanut, vaikka ei tietysti ole sama asia.”

Hänellä on kaksi omaa hevosta, Klasu ja Aikku. Raveihin mies lähti heti Ellin syntymän jälkeisenä päivänä, kun Porissa ajettiin Kuninkuusravit. Tänä vuonna Kuninkuusravit alkavat 1. elokuuta – Ellin syntymäpäivänä. Koko perhe matkustaa Joensuuhun, synttärit juhlitaan jonain toisena päivänä.

”Kyllä Ellistä taitaa tulla hevostyttö”, Pasanen sanoo.

Ultrassa jalat ristissä

Elli on paitsi hartaasti odotettu esikoinen, myös toivottu tulokas sukuun. Sirpa-mummi sai toisen lastenlapsen, Jouko-pappa ja Raija-mummi kolmannen. Kaikki serkut ovat tyttöjä, 6-, 3- ja 1-vuotiaita.

”He ovat olleet Ellistä innoissaan. Ja onhan niitä lastenlapsia kovasti odotettu”, Pasanen sanoo.

Yksi odottajista on kuitenkin joukosta poissa, vuonna 2002 edesmennyt isoisä Veikko Rintakoski, Yrjön isä. Hänen kuolinpäivänsä oli 9. elokuuta, joka oli myös Ellin laskettu aika. Se hauska tiistai-ilta vain muutti aikataulua.

Ellin toinen nimi Iines löytyy molempien vanhempien suvusta. Mutta Ellejä ei ole muita. Nimeä ei ollut päätetty ennakkoon, vaikka tulokkaan sukupuoli oli tiedossa. Tosin se oli kätilön valistunut veikkaus; ultrassa sikiöllä oli siveästi jalat ristissä.

Aivan pienenä Elli oli helppo vauva, niinkuin tavataan sanoa. Söi ja nukkui. Vauva-arki on ollut tasaista rutiinia, mutta pääsi silti pikkuisen yllättämään äidin.

”Minä olen aika realistinen, en kuvitellutkaan, että kaikki olisi ruusuilla tanssimista. Välillä on kuitenkin ollut raskaampaa kuin odotin, ehkä se vähän yllätti.”

”Mutta ei ole yksinäistä hetkeä, eikä tylsää!”

Hauskinta äidistä on Ellin naurattaminen, vaikka hyppyyttämällä. Hymy irtoaakin heti rauhallisesta tytöstä, kun äiti ottaa kainaloista kiinni ja nostelee ilmaan. Ja annas, kun isä laittaa puhelimesta Lady Gagan soimaan! Jo alkaa virnuilu ja taaperon hetkuttelu.

”Kyllä tyttö on tuonut väriä elämään”, Rintakoski sanoo. ”Ja Niina on tietysti aivan loistava äiti.”

Vastuu on vanhemmilla

Leikki- ja tanssihetki olohuoneessa on ohi. On välipalan aika, ja kuten on jo käynyt ilmi, pöytään on syytä käydä kiireesti. Elli ei halua joutua odottamaan ruokaansa, joka on tällä kertaa hedelmäsosetta.

Kahvikupin ääressä tulee puheeksi nykylasten käytös. Opettajaperheessä kasvatuksesta on puhuttu paljon jo ennen omaa lastakin. Yrjö Rintakosken mielestä lasten käytös on muuttunut radikaalisti niiden viidentoista vuoden aikana, jotka hän on toiminut opettajana. Lapset ovat paljon tietoisempia oikeuksistaan kuin velvollisuuksistaan.

”Jo ihan pienet koululaiset saattavat sanoa, että sä et saa koskea muhun”, Rintakoski sanoo.

Ainakaan tässä perheessä vastuuta lapsen kasvatuksesta ei tulla sysäämään päiväkodille tai koululle.

”Vastuun pitää olla 99-prosenttisesti vanhemmilla.”

Elli avaa suppusuunsa nätisti jokaisen lusikallisen jälkeen. Hän on vielä autuaan tietämätön elämässä eteen tulevista velvollisuuksista, mutta tältä tytöltä ne varmasti hoituvat.

”Mää luulen, että Elli on aika helppo tapaus, jos äitiinsä tulee”, Pasanen sanoo lempeästi.

Taitaa olla niin, että rauhallisuus on verenperintöä niin äidiltä kuin isältä.

Kirahveja katsomaan

Mistä on pienen tytön kesä tehty?

Ellin ensimmäinen suvi on alkanut viileänä. Hellehatun sijasta on tarvittu pipoa.

Mutta ainakin kesä on tehty keinumisesta, sukulaisten tapaamisesta, ehkäpä veneilystäkin. Kun vain tulisi lämmintä, niin pääsisi loiskuttelemaan rannalle isovanhempien luokse. Saunominen on valmiiksi tuttua ja mieleistä puuhaa, kunhan ei mene vettä silmiin. Siitä Elli ei tykkää.

Ja onhan tulossa myös Ellin ensimmäinen ulkomaanmatka. Heinäkuun alussa perhe matkustaa Ruotsiin Kolmårdenin eläinpuistoon, missä voi gondolista käsin katsella vähän toisenlaisia eläimiä kuin isän lapsuudenkodissa: seeproja, leijonia, karhuja, tiikereitä ja pitkäkaulaisia kirahveja.

Ehkäpä ei Ikaalisten Ellikään pysy siellä aivan viilipyttynä.