Kirja-arvio: JP Koskisen Haukansilmä on täysosumien kirja – ”Ajantaju häviää tätä lukiessa ja länsi herää mielessä eloon”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
haukansilmä
Haukansilmä vie lukijansa aikakauteen, jolloin luonnon ehdoilla elänyt maailma sai väistyä uuden Amerikan tieltä. © Like kustannus
JP Koskisen lännenkirjassa nuori Yrjö kasvaa ensin suomalaispojaksi, sitten intiaaniksi ja tarkkakätiseksi oikeudenjakajaksi kahden maailman väliin. Lue tuottaja Petri Korhosen kirja-arvio!

J. P Koskisen Haukansilmä (Like) ilmestyi elokuussa 2021.

Miksi J. P Koskisen Haukansilmä kiinnosti?

”Yhdysvaltoihin lähteneiden suomalaissiirtolaisten elämästä on paljon tarinoita, mutta Haukansilmä on harvinaisuus sinänsä, että fiktiivinen hahmo on sijoitettu Villin Lännen pyssysankariksi. Ikäänkuin ammuskeluhalu ei sopisi maabrändiimme.

(Revolverisankari Hulkkosesta kertovat, kieli poskessa kirjoitetut roisit kioskikirjat ja FinnWest-sarja olivat toki viihdyttäviä poikkeuksia.)

JP Koskinen yllätti jo edellisellä, 1930-luvun lamakaudesta alkavalla Tulisiipi-romaanillaan vetävänä kertojana. Haukansilmä kertoo saman Kuuran suvun aiempien sukupolvien tarinaa, 1860-luvun sisällissodan vuosista eteenpäin.

Yrjö Kuura, amerikankielellä George Frost, joutuu pikkupoikana lakotaintiaanien sieppaamaksi. Suomessa opittu kyky rauhoitella hevosia ja ampua kauas tarkasti saa intiaanit adoptoimaan hänet heimoonsa.”

Mitä pidin?

”Tarinahan on lännenmytolo­giasta tuttu. Intiaanien pakolla kasvattama nuori oppii pärjäämään preerialla paremmin kuin kukaan kalpeanaama. Vartuttuaan Yrjö tuntee jääneensä kahden eri maailman väliin, ja alkaa jakaa oikeutta molempien leirien väärintekijöitä vastaan.

J.P. Koskinen kertoo tämän vain hypnoottisen hyvin, hiukan samanlaisella poljennolla kuin Antti Tuuri. Ajantaju häviää tätä lukiessa ja länsi herää mielessä eloon.”

Arvio: ****

Kirja sai minut…

”…muistamaan Yrjön kaltaista Hollywood-legendaa Arvo Ojalaa (1920–2005). Studiot patistivat 1950-luvulla lännenleffojen tähdet Paul Newmanista Marilyn Monroeen hänen asekurssilleen, oppimaan miten revolveri vedetään kotelosta alle sekunnissa.”

”Ajattelin, ettei sillä ollut mitään väliä, putoaisinko vai en… Vapaudentunne hulmahti lävitseni, oli vain sininen taivas, laukkaava hevonen, vihisevä heinikko, huimaava vauhti, eikä mikään pidätellyt minua, olin kuin tuuli tai sade, voittamaton.”

X