Kirja-arvio: Mikään ei voisi olla paremmin -kirjassa kuvataan taidokkaasti, kuinka elämä valuu huomaamatta ohi

Norjalaisen Marie Aubertin palkittu kirja vie takaisin lapsuuteen ja toteuttamattomiin unelmiin. Lue toimittaja Elina Kirssin kirja-arvio!

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Palkittu mustan huumorin sävyttämä kuvaus täydellisestä viikonlopusta perheen kesken

Norjalaisen Marie Aubertin palkittu kirja vie takaisin lapsuuteen ja toteuttamattomiin unelmiin. Lue toimittaja Elina Kirssin kirja-arvio!
Teksti:
Elina Kirssi

Norjalaiskirjailija Marie Aubertin teos Mikään ei voisi olla paremmin (Gummerus) ilmestyi helmikuussa.

Miksi teos kiinnosti?

”Ruotsalaiskirjailija Alex ­Schulman on käsitellyt autofiktiivisissä teoksissaan sisarusten välisiä suhteita onnistuneesti, ja erityisen hienossa Eloonjääneet-romaanissa veljekset purkivat menneisyyden muistojaan mökillä.

Kiinnosti, miltä perhesuhteiden dynamiikka näyttää palkitun norjalaisen naiskirjailijan Marie Aubertin näkökulmasta, kun Mikään ei voisi olla paremmin -kirjan tapahtumapaikkana on myös kesämökki.”

Mitä pidin?

”Siskot Ida ja Martha viettävät äitinsä syntymäpäiväjuhlia perhemökillään. Yhden viikonlopun aikana perheenjäsenet palaavat lapsuudesta tuttuihin rooleihinsa ja käyttäytyvät välillä lapsellisesti. Toinen on taitava, toinen mukava, toinen oli aina kiltti ja toinen äidin huolenpidon kohde.

Sisaruskateus on vahvasti läsnä. Vuosien takaiset kokemukset ­vääryydestä tai vanhempien suosimisesta ovat jääneet muistoiksi, jotka yhä vaikuttavat. Siskosten välillä on paljon kitkaa eikä heillä aina tunnu olevan yhteistä. Toisen tunnistaa jo tavasta kävellä, mutta tunteeko oikeastaan?

Sisaruussuhteiden lisäksi vahva teema on lapsettomuus. Päähenkilön elämässä perheen perustamiselle ei ole ennen ­ollut oikeaa aikaa ja kumppanikin on puuttunut. Onko ­lopulta jo liian myöhäistä?

Aubert kuvaa surumielisessä romaanissa erityisen hienosti sitä, kuinka elämä valuu huomaamatta ohi. Vuodet vain vierivät arkea suorittaessa, ja moni iso unelma saattaa jäädä toteutumatta, jos ei ole tarkkana ajankulusta.”

Arvio: ****

Kirja sai minut…

”…muistamaan hetkessä elämisen tärkeyden – mutta myös armollisuuden itseä kohtaan. Kaikesta selviää.”

”Aika on kulkenut ohitseni, huomaamattani, tietämättäni, hiipinyt huoneen poikki nukkuessani. Jossain sisimmässäni koen myös jonkinlaista tylyä helpotusta: enää ei tarvitse stressata.”

X