Margarita on helmi romaaniksi – Kirjailija Anni Kytömäki: ”Tekstini ja kieleni syntyy moneen kertaan kirjoittamalla ja melkoisten tuskien kautta”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Vaikka Anni Kytömäki kuvaa runsaalla kuvastolla metsää, jokia ja kasveja, hän ei pidä itseään missään nimessä luonto­kirjailijana.
Vaikka Anni Kytömäki kuvaa runsaalla kuvastolla metsää, jokia ja kasveja, hän ei pidä itseään missään nimessä luonto­kirjailijana. © Gummerus Kustannus
Kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saaja Anni Kytömäki kuvaa romaanissaan ihmisen ja luonnon saumatonta riippuvuutta toisistaan.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja Anni Kytömäki käsittelee Margaritassa ihmisen suhdetta luontoon sotatematiikan kautta.

Romaanissa liikutaan kahdessa eri aikatasossa, sota-ajassa ja 1950-luvulla. Nyt kirjailija kertoo itse, millainen prosessi kirjan kirjoittaminen oli ja miten hän valitsi teokseen sen teemat ja aikakaudet.

Mistä sait idean paneutua juuri näihin aikakausiin, Finlandia-voittaja Anni Kytömäki?

Olen vuosikausia pohtinut sodan ja avohakkuiden suhdetta, miettinyt, että avohakkuualueet muistuttavat kovasti sotatantereita. Tästä varmaankin syttyi ajatus sodan tuomisesta Margaritan kertomukseen.

Ja 1950-luvulla avohakkuut yleistyivät, alkoi tehometsäkausi, joka jätti karua jälkeä. Näin ikään kuin sota luontoa vastaan jatkui. Toisaalta 1950-lukuun liittyy kirjan teemoista muun muassa se, että jokihelmisimpukka rauhoitettiin vuonna 1955, joten se oli yksi kiinnekohta.

Niin, jokihelmisimpukka on tärkeässä roolissa romaanissasi, se saa jopa oman näkökulman. Mitä se sinulle merkitsee?

Sen lisäksi, että jokihelmisimpukka nivoutuu suomalaisen luonnonsuojelun historiaan, se on monella tavalla kiinnostava eliö. Ensinnäkin se on ollut olemassa jo dinosaurusten aikaan, mutta vasta viimeisen sadan vuoden aikana joutunut toden teolla sinnittelemään olemassaolostaan.

Simpukat synnyttävät helmen, kun hiekansiru ajautuu simpukan kuorien sisään. Ihmisten kautta aikojen palvoma ja himoitsema helmi ei kuitenkaan ole simpukalle itselleen mitenkään eduksi, vaan se on eräänlaista arpikudosta. Tämä oli minusta todella kiinnostavaa, että me ihmiset pidämme jotain sellaista arvokkaana, joka luonnon näkökulmasta onkin vain jäteainetta.

Simpukat tarvitsevat raikasta vettä elääkseen ja hengittääkseen, ihmiset ilmaa hengittääkseen. Nämä molemmat teemat heijastuvat myös romaanissasi, eikö niin?

Kyllä. Simpukat ovat ikään kuin veden keuhkot ja 1950-luvulla käynnistyneet laajat avohakkuut tärvelivät myös jokivesiä ja sitä kautta heikensivät simpukoiden elinoloja.

Tähän rinnastuu romaanissa polio, jota sairastettiin Suomessa juuri 1950-luvulla. Poliossa hengittäminen kävi pahimmillaan mahdottomaksi.

Taudin nujertaminen vaati ohjelmallista valistusta ja työtä, niin kuin luonnonsuojelutyökin. Ja tarvitsemme myös kaikki puhdasta ilmaa, jotta voimme hengittää.

Anni Kytömäki: Margarita on romaani luonnon elintärkeydestä ja toisaalta meidän valinnanvapaudestamme sekä vastuustamme ympäristöstä.

Margarita on romaani luonnon elintärkeydestä ja toisaalta meidän valinnanvapaudestamme sekä vastuustamme ympäristöstä. © Gummerus Kustannus

Romaanisi on suurten teemojen ohella myös vahva ihmissuhderomaani. Henkilöistä keskeisimpiä on Senni, nuori hieroja. Hänelle tapahtuu romaanissa paljon, hän tulee raskaaksi, kuntouttaa poliosairaita ja osallistuu luonnonsuojeluun. Mistä Sennin hahmo oikein kumpusi?

Hänessä on varmaan paljon myös itseäni, olenhan itsekin valmistunut hierojaksi. Mutta hänen kauttaan oli hyvä kuvata monia kirjan teemoja, esimerkiksi yksilön vapautta ja oikeutta omaan ruumiiseensa.

Senninhän on synnytettävä vauva, vaikka se on viedä häneltä hengen. Synnytystalkoihin liittyi samanlaista eetosta kuin asevelvollisuuteen.

Yksi romaanin henkilöistä ja näkökulmista on myös sotilaan, Mikon, joka puolestaan on valjastettu ajamaan valtion etua.

Margaritan kieli ja tapasi kuvata tapahtumia on äärimmäisen taidokasta. Miten hiot tekstin näin taitavaksi?

No, tekstini ja kieleni syntyy kyllä moneen kertaan kirjoittamalla ja melkoisten tuskien kautta. Näen tarinan aina ensin mielessäni visuaalisena, elokuvamaisena, ja kirjoitan sitten raakaversion.

Se, miten kuvat muuttuvat sanoiksi, vaatii usean kirjoituskierroksen verran tekstin työstämistä. Yritän olla kirjoittaessa aika konkreettinen. Luontokin, jota paljon kuvaan, toimii ennen kaikkea kokemusten ja tunteiden kuvastona, ei vain luonnon kuvailuna kuvailun ilosta.

Metsä on tosiaan kirjassasi keskeisessä roolissa, niin kuin aiemmissakin romaaneissa. Olet koulutukseltasi luontokartoittaja. Mitä metsä sinulle merkitsee, kirjailija Anni Kytömäki?

Olen lapsesta saakka hakeutunut metsiin. Ne ovat vetäneet minua puoleensa. Nuorempana minua ei kiinnostanut luonto sinänsä, vaan metsä oli minulle paikka, jossa ei ollut muita ihmisiä. Ja paikka, jossa saatoin virittäytyä tarinoille, jossa oli mahdollisuus oman sisäisen maailman luomiseen.

Sen jälkeen olen tullut tietysti tietoisemmaksi metsän kasveista ja eliöistä, mutta edelleen se on minulle paikka olla oma itseni. Metsä ei ole vain kaukainen puisto tai maisema: olemme osa luontoa.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 1/21.

Lue myös: Sibeliuksen metsä Aulangolla – Kirjailija Anni Kytömäki lähti kansallissäveltäjän jalanjäljille

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X