Nordic Noirin kermaa Rukalla – Suosikkidekkaristi aikoi suunnata myös ladulle

Pohjoismaista rikoskirjallisuutta esittelevä Nordic Noir -festivaali järjestetään tänä viikonloppuna ensimmäistä kertaa Rukalla.

Hiihtokeskukseen saapuu yksitoista dekkarikirjailijaa eri Pohjoismaista, muun muassa ruotsalainen Jens Lapidus, islantilainen Yrsa Sigurdardottir ja norjalainen Samuel Björk.

Suomea edustavat Kati Hiekkapelto, Antti Tuomainen ja Max Seeck.

Nordic Noirin ideana on yhdistää pohjoismainen rikoskirjallisuus arktiseen ympäristöön ja aktiviteetteihin.

Miten on, käykö dekkaristilta myös hiihto, Kati Hiekkapelto?

Tässä justiin aattelin lähteä murtsikkaa tuonne ladulle vetämään, kunhan saadaan tämä haastattelu tehtyä!

Nordic Noiriin tullaan kuuntelemaan myös sinua, mutta kenen kirjailijan tapaamista itse odotat eniten?

Ensinnäkin on kiva nähdä tietysti heitä, jotka tunnen ennestään, eli Yrsaa, Ragnaria (Jonasson) ja Anttia. Mutta on myös jännää nähdä se Jens Lapidus.

Olen lukenut hänen Stockhom noir -kirjojaan ja nähnyt niistä tehdyt elokuvat. Ja onhan hän vähän semmoinen superstar.

Mikä tekee dekkarista nordic noiria – riittääkö että kirjailija on pohjoismaalainen?

Kyllä se mun mielestä riittää. Ainakin kaikki meidät niputetaan sen otsikon alle maailmalla. Se on vaan vähän hienompi nimitys kaikelle pohjoismaiselle rikoskirjallisuudelle.

Tänä vuonna ilmestyy neljäs romaanisi Hiillos. Se jatkaa Anna Fekete -dekkarien sarjaa, joka on ollut sekä arvostelu- että myyntimenestys. Miksi Annasta tuli niin suosittu?

Ehkä siksi, kun se ei ole mikään esimerkkinainen, vaan se saattaa tehdä aika moraalittomia ratkaisuja elämässään. Se on oikea ihminen eikä mikään kiiltokuva tai supernainen.

Kirjojasi on käännetty useille kielille ja olet kiertänyt kirjallisuusfestivaaleja ympäri maailmaa. Mitkä ovat olleet eksoottisimpia kokemuksia?

Ehkä eksoottisin esiintyminen oli Saksassa Frankfurtin kirjamessuilla silloin, kun Suomi oli teemamaa.

Luin yleisessä saunassa tekstejä alastomille saunojille. He siis istuivat lauteilla alasti ja minä luin. Se oli kaiken lisäksi sekasauna.

Eksoottisin festivaali tulee varmaan olemaan Rotorua Noir, joka järjestetään ensi viikonloppuna Uudessa-Seelannissa. Lähden Rukalta suoraan sinne.

Mikä tekee kirjallisuusfestivaalista kirjailijan kannalta hyvän?

Kollegojen tapaaminen on älyttömän mukavaa ja tärkeää. Kirjoittaminen on yksinäistä pakertamista, joten on kiva nähdä muita välillä. Ja tietysti myös lukijoita!

Kirjailijan kannalta hyvin järjestetty festivaali on semmoinen, että sut haetaan lentokentältä ja tiedät, missä pitää olla ja mihin kellonaikaan.

Olen ollut esimerkiksi Italiassa Salernon festareilla, missä mun piti mennä turisti-infoon hakemaan esite, jotta tietäisin, missä ja milloin pitää esiintyä. Sitten taas jossakin Saksassa saa pistää aivot narikkaan ja kulkea vaan jonkun perässä. Ne hoitaa kaiken suurin piirtein kädestä taluttaen.

Anna Fekete on paitsi poliisi myös serbianunkarilainen maahanmuuttaja, ja olet käsitellyt kirjoissasi vähemmistöjä. Ensimmäinen Fekete-kirja eli Kolibri ilmestyi 2013. Sen jälkeen puhe maahanmuuttajista ja vähemmistöistä on koventunut. Onko se muuttanut Annaa ja sitä, miten kirjoitat?

Slloin kun aloin kirjoittaa Annasta, maahanmuuttajista puhuminen oli vielä aika marginaalista. Nyt kun ne asiat on niin tapetilla ja niitä koko ajan jauhetaan, mulle on tullut sellainen vastareaktio, että mua ei ehkä kirjoittajana se niin paljon kiinnosta, vaikka henkilökohtaisesti kyllä kiinnostaa.

Tumman eli kolmannen Fekete-romaanin jälkeen tuli semmoinen olo, että nämä teemat saa jäädä vähemmälle.

Kenen kirjoja vinkkaisit dekkarinnälkään juuri nyt?

Stefan Ahnhem esiintyy Rukalla tänä viikonloppuna. Luin juuri hänen kirjansa, suosittelen!