Seuran kirjavinkit: Mukaansatempaavia tarinoita ja elämän makuisia sattumuksia

Kierrä kirjailija kaukaa

Anna-Leena Härkönen: Valomerkki (Otava)

Ikävä tapaus tämä Anna-Leena Härkösen uusimman romaanin päähenkilö. Viisikymppinen Anita on ruikuttava kirjailija, repliikkejä varastava viinin ja rauhoittavien sekakäyttäjä. Syntymäpäivänään hän ilmoittaa haluavansa kuolla, ja mikä vielä itsekkäämpää – hän haluaa jonkun ystävistään avustamaan kuolemaa. 250 sivuun mahtuu paljon: masennus, keski-iän kriisi, eutanasia, maahanmuuttokysymys ja jopa trendikäs henkinen herääminen enkeliterapioineen. Tekstin tekijänä Härkönen on toki ammattilainen, ja repliikit saavatkin paikoittain ilahduttavasti tuulta alleen. Useimmiten kirjantekemisen vaikeuden kuvaus ja yleinen märinä kuitenkin vain puuduttavat. | Päivi Ekola

Nuo villit ranskalaiset

Helena Liikanen-Renger: Maman finlandaise poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa (Atena)

Maman finlandaise on tavallaan Robinson Crusoe -lajityypin edustaja. Päähenkilö päätyy uuteen, vieraaseen kulttuuriin, perustaa sinne kotinsa ja uuden elämänsä – ja törmää paikallisten (villien) kummallisuuksiin. Kirjan pääpaino on pikkulapsiperheen kompurointi ranskalaisessa lastenkasvatuskulttuurissa. Toki sekin on mielenkiintoista, mutta paljon mieluummin olisin lukenut muista sopeutumisvaikeuksista Nizzan alueelle, Antibesiin. Eikä sille mitään voi, että kirjan mielenkiintoa lisää se, että sen kirjoittaja on Suomen Pankin Erkki Liikasen tytär. | Marja Aalto

Pitkä tie vapauteen

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin, suom. Sari Karhulahti (Otava)

Moni mieleenjäänyt ja vaikuttava viime aikoina lukemani romaani on ollut afrikkalaistaustaisen kirjailijan, ja sellainen on myös ghanalais-yhdysvaltalaisen Yaa Gyasin esikoisromaani. Se kertoo kahden, toisestaan tietämättömän sisarpuolen ja heidän jälkeläistensä tarinan. Kertomus alkaa noin vuonna 1750, jolloin Kultarannikolta rahdattiin orjia Yhdysvaltoihin. Toisen sisaren jälkeläiset joutuvat orjiksi, toisen jäävät syntysijoilleen Afrikkaan.
Romaani on taitavasti rakennettu, koskettava kertomus ihmisistä, jotka kokevat paljon pahaa ja nöyryytystä eivätkä silti menetä elämänuskoaan. Se on myös kertomus yksilön, perheen ja yhden kansan tiestä alistamisesta kohti vapautta ja itsemääräämisoikeutta.
Romaanin suomennos ilmestyy sopivasti juhlistamaan sitä, että Ghana – entinen Kultarannikko – itsenäistyi brittiläisen siirtomaavallan alta 60 vuotta sitten. | Marja-Terttu Yli-Sirniö

Voittajan kyyti

Ilmar Taska: Pobeda 1946, suom. Jouko Vanhanen (WSOY)

Pobeda tarkoittaa venäjäksi voittoa. Se on myös automerkki, jota alettiin valmistaa Neuvostoliitossa 1946. Tällaisella hienolla Pobedalla operatiivisen osaston johtaja ajelee Tallinnassa ja etsii kansanvihollisia. Romaani onnistuu kertomaan ehyesti ja kirkkaasti Viron sodanjälkeisestä historiasta kaikkine julmuuksineen. Se muistuttaa myös siitä, kuinka rautaesirippu murskasi säälimättä unelmat ja jopa monen elämän. | Ulla Janhonen

Verta tihkuva esikoinen

Daniel Cole: Räsynukke (Gummerus)

Nimen kirjalle antaa ruumis, joka on kursittu krouvisti kokoon kuuden eri ihmisen osista. Lontoon poliisissa työskentelevä rikosylikomisario William ”Wolf” Fawkes alkaa jäljittää murhaajaa, jonka listalla on lopulta itsekin. Kovin ihanteellista sankaria ei kirjailija ole Wolfista tehnyt vaan poliisin, joka horjuu kunnolla itsekin oikean ja väärän välillä. | Marjo Nevala

Fundeeraaja Manu

Kari Nars: Mauno, optimistinen pessimisti (Standpoint)

Kansainvälisen uran tehnyt ekonomisti ja Mauno Koiviston Suomen Pankin aikainen alainen Kari Nars on koonnut suorastaan ahmittavan muistikuvakoosteen päämiehestään. Yhteisillä matkoilla, kokouksissa ja resuneerauksissa Nars on merkinnyt muistiin myös Koiviston aiemmin julkaisemattomia funderauksia ja lausahduksia. Ennen kaikkea tokaisut ja termit – ennustajaeukot ja sopulit – saavat taustoituksensa: Kyllä se siitä! | Ari Korvola