Taina Latvalan Torinon enkeli -teoksessa on taikaa ja tunnetta – Huumori keventää intensiivisesti käytyjä rankkoja teemoja
Valo ja pimeä limittyvät taianomaisessa Torinossa, jonne Taina Latvalan romaanin päähenkilö lähtee selvittämään ajatuksiaan. Näin toimittaja Anastasia Ranta arvioi teoksen.
Kirjailija kohtaa mystisen tytön Torinossa.
”Kun päivä on vähitellen päättymäisillään, ihmiset palaavat koteihinsa ja putiikit sulkeutuvat – mutta itse Torino, kaupunki, jonka vuoksi olette tehneet niin pitkän matkan, alkaa vasta elää.”
Miksi kiinnosti?
”Eri tyylejä yhdistelevä, myyttiseen Torinoon sijoittuva romaani herätti kiinnostukseni.”
Mitä pidin?
”Torinon enkeli on vahvinta ja vangitsevinta Latvalaa. Taina Latvala kirjoittaa imevästi ja iättömästi.
Romaani käsittelee irtipäästämisen vaikeutta ja pohtii sitä, kuinka elämää tulisi elää. Teos myös näyttää, kuinka mennyt on nykyisyydessäkin väkevästi läsnä.
Romaanin erityisherkkä, eronnut ja äitiyttä paennut päähenkilö päätyy Torinossa kokeilemaan siipiään äitinä. Hän kaitsee lasta, jota ei fyysisesti synnyttänyt.
Kirja käsittelee suuria ja rankkoja teemoja intensiivisesti, mutta sen sisältämä huumori keventää lukukokemusta.
Teos liikkuu Suomen ja Italian välillä. Kirjan hahmokirjo on monipuolinen. Eteläpohjalainen Subaru-mies ja italialainen Lorenzo ovat kuin yö ja päivä, silti molemmat saavat minäkertojan kihelmöimään.
Teos sisältää niin Raamatun jakeita kuin Pikku G:n lyriikkaa. Voisi kuvitella, että monesta erilaisesta osasesta koostettu teos olisi sekava soppa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan jokaisella palasella on tarinaa tukeva merkitys.
Yksityiskohdat on upotettu tekstiin hienovaraisesti, elementtejä on paljon, muttei liikaa.”
Arvio: ****½
Kirja sai minut…
”Pohtimaan, mikä teoksessa on totta ja mikä ei. Toden ja tarun yhdistäminen on Taina Latvalalle tyypillinen tapa leikitellä, maustaa teoksiaan.
Teos nostatti myös halun lähteä Italiaan. Tahtoisin selvittää, onko Torino yhtä taianomainen kuin kirjassa.”