Tuottelias Reino Helismaa sopisi nykyaikaistenkin sanoittajien joukkoon – Riiminikkari toi iskelmien kieleen ammattimaisen runomitan
Reino Helismaa on kulttuurillemme tavallaan yhtä tärkeä vaikuttaja kuin kansallisrunoilija J. L. Runeberg – eikä vain määrän, tuhansien tekstiensä takia.
Lue toimituspäällikkö Petri Korhosen arvio Timo Kalevi Forssin teoksesta Helismaa – sanoittajamestarin värikäs ja traaginen elämä:
Miksi kirja kiinnosti?
”Lähes jokainen suomalainen on tietäen tai tietämättään laulanut tai siteerannut jotain Repe Helismaan tuotosta.
Tuottelias riiminikkari puhui kuin ruuneperi, teki lauluja, näytelmiä, novelleja, kioskikirjallisuutta, elokuvakäsikirjoituksia ja tilausvärssyjä vaikka kenelle, suurilla laatuvaihteluilla. Hän myös toi iskelmien kieleen ammattimaisen runomitan, jota nykyartistit joko kopioivat tai karttavat.”
Mistä pidin?
”Kirja osoittaa mainiosti, miten Repe Helismaa istuisi hyvin nykyaikaisten sisällöntuottajien joukkoon. Hän voisi olla moottoriturpainen stand-up-koomikko, joka riimittelee lennosta vastapuolen suohon.
Twitterissä ja muissa iskevän lyhytsanaisissa medioissa hän varmasti loistaisi. Mutta rillumarei-rallattelijalla oli myös vakava ja syvästi henkinen puolensa, kuten Päivänsäde ja menninkäinen -sanoituskin paljastaa.
Jälkeläiset kertovat kauniita muistoja 51-vuotiaana syöpään kuolleen Raimo Helismaan yksityiselämästä, mutta työlle nälkäinen monilahjakkuus jää silti lukijalle hieman mysteeriksi. Tämä on ymmärrettävää, sillä hänen silloiset lähiystävänsä ovat jo manan majoilla.
Kirjan lopussa nykyartistit saavat selittää suhdettaan Helismaan teksteihin. Tämä vaikuttaa vähän väkisin lisätyltä.”
Arvio: ****
Kirja sai minut…
”…katsomaan uudelleen Rovaniemen markkinoilla -elokuvan, joka 1951 käynnisti kriitikkojen pöyristelemän rillumarei-elokuvien sarjan. Onhan se kömpelö ja lapsellinen – ja kuten Timo Kalevi Forss sanoo, Helismaan näytteleminen on ”vaivaannuttavaa naaman vääntelyä”. Silti siitä tulee nostalginen olo.
Vaikka ulospäin Helismaa näyttäytyi reteänä ja rentona kansanmiehenä, kotona hän seurasi hyvinkin tarkkaan mitä maailmalla tapahtui. Hän ahmi elokuvia ja kirjallisuutta erittäin laajalla skaalalla… Oli kaiken lisäksi lievästi sanoen medianarkomaani.”
Lue myös: Vexi Salmi: ”Yksinhuoltajuus oli hyvä elämänkoulu”