Vainajat eivät vaikene -dekkari henkii joulua, arvoituksellista tunnelmaa ja vanhan ajan Helsinkiä – ”Tarinalle terää antaa piinkova henkilökuvaus”
Kuka murhasi Hannele Laineen? Ja voiko dekkaria lukemalla päästä joulumielelle? Samalla kun ensimmäiseen kysymykseen haetaan vastausta yli neljän sadan sivun verran, vastaus toiseen kysymykseen on kyllä – ensimmäiseltä sivulta lähtien.
Juha Rautaheimo ja Sari Rainio kirjoittivat nostalgisen murhamysteerin Vainajat eivät vaikene.
Vainajat eivät vaikene (Siltala) on kiinnostava tuttavuus suomalaisella dekkarikentällä. Kirjan takaa löytyvä parivaljakko Sari Rainio ja rikosylikomisario Juha Rautaheimo on aiemmin tehnyt yhteistyötä Rautaheimon muistelmateoksen parissa.
Nyt kaksikko on lähtenyt täysin eri suuntaan ja kirjoittanut nostalgiaa henkivän vanhan ajan dekkarin, joka kilpailee myös Johtolanka-palkinnosta.
Miksi dekkari kiinnosti?
”Se on nostalginen cozy crime -teos – murhia sattuu, mutta väkivallalla ei mässäillä. Sen sijaan liikutaan taitavasti vanhan Helsingin tunnelmissa, kävellään Uunisaaressa, syödään jouluherkkuja Eiran jugend-asunnossa ja selvitellään murhaa Töölössä.
Leppoisalle tarinalle terää antaa piinkova henkilökuvaus. Rikosylikonstaapeli Ville Karila ja oikeuslääkäri Viola Kaario ovat uskottavia hahmoja. Työyhteisön kuvaus Pasilan poliisilaitoksella on mainio.
Eniten tarinassa miellytti sen kiireettömyys. Henkilöihin tutustutaan ajan kanssa, poliisien työyhteisö tuli tutuksi ja ruumiinavauksen kuvaus, no, se piti lukea vähän hyppien, koska ruumiinavaus.”
Mitä pidin teoksesta?
”Dekkari vei lukijaansa kuin pässiä narussa ja murhaajan henkilöllisyys pysyi arvoituksena viimeisille sivuille saakka.
Vainajat eivät vaikene ponnistaa tiensä samaan kategoriaan kuin Agatha Christien klassinen Poirot-tarina Seikkaileva jälkiruoka (The adventure of the Christmas pudding). Molemmissa selvitellään rikosta keskellä mitä jouluisimpia tunnelmia. Samalla lukija saa kuitenkin nauttia tekstistä varmana siitä, että kaikki lopulta järjestyy.”
Arvio: 4/5
Vainajat eivät vaikene sai minut…
”…miettimään, miten hieno paikka Helsinki onkaan. Dekkari herätti halun lähteä kaupunkikierrokselle vanhoihin kaupunginosiin, mielellään eväinä vähän vihreitä kuulia ja termospannullinen hyvää kahvia.”