Kuningattaret, prinsessat ja tähdet verhoavat muotonsa yhden miehen luomuksiin - hänen nimensä on Valentino

Palatsimainen Museo Milavida Tampereella pitää sisällään tyyliinsä sopivia aarteita 15. lokakuuta asti. Fantastica! – Valentinon pukuja yksityiskokoelmista -näyttely esittelee italialaisen muodin kallisarvoisimpia ilmentymiä.

Valentino Garavanin suunnittelemat, viimeistä pistoa myöten käsin ommellut haute couture -puvut on kuorrutettu helmillä, paljeteilla ja korallisiruilla.

Näyttelyn kuratoinut, Roomassa asuva suomalaistaiteilija Hannu Palosuo paljastaa, etteivät edes kankaiden kuviot ole peräisin painokoneesta, vaan ne on maalattu siveltimellä paksulle silkille. Ihan kaikkea tarjolla ollutta ei Tampereelle edes tuotu.

”Esimerkiksi smaragdeilla ja korallipaloilla kirjaillun pytonnahkatakin vakuutuksen hinta olisi ylittänyt minkä hyvänsä museon budjetin. Siksi se sai pysyä Roomassa.”

Valentinon vaatteet ihastuttavat kauneudellaan, mutta eivät tunnu edustavan tätä päivää. Kenellä voisi olla varaa satoja työtunteja ahmiviin asuihin? Arabiprinsessoilla tai venäläisten oligarkkien rouvilla ehkä, mutta tuskin eurooppalaisella uranaisella.

Vaatteiden jujuna onkin se, ettei niillä ole kosketuspintaa arkeen. Valentinon elämäntyönä on ollut loihtia unelmia rikkaille ja ylhäisille.

Valentinon punainen

Valentino oli muun muassa Elizabeth Taylorin luottopukija.

Valentino Garavani syntyi varakkaaseen perheeseen Vogheran kaupungissa Pohjois-Italiassa vuonna 1932. Hän innostui muodista jo nuorena seuratessaan, miten hänen näppäräsorminen Rosa-tätinsä loihti häikäiseviä luomuksia.

Koti oli kannustava. Kun nuori Valentino ilmoitti haluavansa opiskella muotia Pariisissa, vanhemmat lupautuivat maksamaan. Lahjakas nuorukainen pääsi oppiin ajan maineikkaimpiin muotitaloihin, kuten Jacques Fathille ja Cristóbal Balenciagalle.

Työn ohella elämään mahtui juhlia ja glamouria, sillä Valentino oli aloittanut suhteen sensuellin italialaisfilmitähden Marilù Tolon kanssa.

Vuonna 1960 Valentino palasi Italiaan ja perusti vanhempiensa rahoituksella Roomaan oman ateljeensa. Hän nimesi sen oman etunimensä mukaan – huokuihan se glamouria, sillä Teresa-äiti oli halunnut ristiä poikansa ajan viettelevimmän filmitähden, Rudolph Valentinon mukaan. Heti alussa muotitaiteilija mieltyi puhtaanpunaiseen väriin, joka hehkui iltapukujen ryhdikkäässä taftissa ja leijuvassa silkkisifongissa. Myöhemmin sitä alettiin kutsua muotialalla yleisesti Valentinon punaiseksi. Hän tuli tunnetuksi etenkin olkaimettomista iltapuvuistaan.

Samaan aikaan oman ateljeen perustamisen kanssa Valentinon yksityiselämä mullistui. Vaikka hän rakasti itseään kymmenisen vuotta nuorempaa Marilùta ja haaveili jopa lapsista tämän kanssa, suhde ei tuntunut luontevalta.

Kun hän tapasi lahjakkaan arkkitehtiopiskelija Giancarlo Giammetin, hän ymmärsi miksi. Nuorten miesten kohtaaminen johti rakkaussuhteeseen, joka kesti 12 vuotta. Heidän liikekumppanuutensa sen sijaan jatkui aina tälle vuosituhannelle.

Hollywoodin kuningattaret

1960- ja 1970-luvut tunnetaan Valentinon kulta-aikana. Roomasta sukeutui 1950−1960-luvuilla Hollywoodin haarakonttori, sillä etenkin historiallisia elokuvia kuvattiin sen ulkopuolella sijaitsevissa Cinecittàn studioissa. Niin paikalliset kuin kansainvälisetkin tähtöset parveilivat kaupungin ilta-elämässä ja niinpä sekä Audrey Hepburn että Sophia Loren verhosivat sulonsa Valentinon luomuksiin.

Ajan seuratuin diiva oli kuitenkin ylellisyyteen mieltynyt Elizabeth Taylor, joka joutui asettumaan ikuiseen kaupunkiin pitkäksi aikaa ikonisen Kleopatra-elokuvan (1963) kuvausten venyessä tähden oman oikuttelun vuoksi. Aviokriisin ja itsemurhayritysten ohella Elizabeth ehti keskittyä shoppailuun. Valentinosta tuli yksi hänen luottopukijoistaan, sillä temperamenttinen tähti tunsi olonsa kotoisaksi intohimon liekkien punaisissa luomuksissa.

Muotineron piti kuitenkin opetella tulemaan toimeen myös supistetummalla väripaletilla, sillä leskeksi Dallasin tragediassa marraskuussa 1963 jäänyt Jacqueline Kennedy tilasi suruajakseen kuusi uniikki-iltapukua. Niissä ei tilaajan mukaan saanut käyttää muita värejä kuin mustaa ja valkoista. Valentino toteutti toiveen, ja koko maailma hämmästeli, miten tyylikkäältä murhe voi näyttää.

Vuonna 1968 muotitaiteilija sai mamman työtehtävän, kun Jacqueline tilasi häneltä modernin, linjakkaan morsiuspuvun Aristoteles Onassiksen kanssa viettämiinsä häihin.

Linnoja ja palatseja

Myös Sinkkuelämää -sarjasta ja -elokuvista tuttu näyttelijä Sarah Jessica Parker käyttää mielellään Valentinon suunnittelemia luomuksia.

Valentino ja Giancarlo takoivat rahaa myymällä muotitalon nimen muun muassa parfyymi- ja silmälasivalmistajille. Jos Valentinon luomukset olivat aiemmin olleet vain rikkaiden ulottuvilla, nyt jokainen sai niistä murusen hankkimalla hajuvesipullon, aurinkolasit tai silkkihuivin.

Pariskunnan ei sen sijaan tarvinnut tyytyä murusiin. Roomassa sijaitsevan palatsin ohella he kahmivat ylellisiä asuntoja kaikkialta maailmasta: kaupunkikartanon Lontoosta, linnan Pariisin ulkopuolelta ja kattohuoneiston New Yorkista. Matka kodista toiseen taittui omalla lentokoneella, kun taas Roomassa ajeltiin panssaroidulla Mersulla.

”Kun punainen prikaati teki terroritekojaan Italiassa, Valentino päätti hankkia panssaroidun auton tunnusvärissään eli kirkuvan punaisena. Mietin silloin, haluaako hän tulla räjäytetyksi taivaan tuuliin,” muisteli toimittaja John Fairchild Vanity Fair -lehden haastattelussa elokuussa 2004.

Vaikka kaksikko kieri rahassa, he olivat alkaneet etääntyä toisistaan. Kumppanuus oli korvannut intohimon, jota molemmat etsivät toisaalta. Kohtaaminen hurmaavan, 19-vuotiaan Carlos Souzan kanssa brasilialaisessa yökerhossa vuonna 1973 sai Valentinon sydämen läpättämään. Tämäkin suhde laimentui pian Souzan avioiduttua seurapiirikaunotar Charlene Shorton kanssa. Ystävyys kuitenkin säilyi. Valentinosta ja Giancarlosta tuli pariskunnan lasten kummeja ja nuori pari puolestaan otti hoitaakseen muotitalon PR-suhteet Etelä-Amerikassa.

Vuosikymmenen vaihduttua Valentino rakastui uudelleen. Kiihkon kohteena oli komea nuori miesmalli Bruce Hoeksema. Tällä kertaa muotiguru iski rakkausrintamalla kultasuoneen. Nykyään koru- ja asustesuunnittelijana tunnettu Bruce ja Valentino elävät yhä yhdessä.

Kruunupäiden puvut

Valentino suunnitteli prinsessa Madeleinen pitsisen hääpuvun. Suunnittelija sai kutsun myös häävieraaksi.

Nykyään Valentinon liiketoimet on myyty toisaalle. Hän itse vetäytyi eläkkeelle vuonna 2008 ja jätti niin valmisvaate- kuin haute couture -mallistonsakin suunnittelun nuoremmille.

Dokumenttielokuva Valentino: Viimeinen keisari (2008) kertoo luopumisen tuskasta mutta myös valaisee Valentinon nykyistä elämää sangen humoristisesti. Siinä itse päähenkilön ja hänen liikekumppaninsa Giancarlon rinnalle valokeilaan kiilaavat Valentinon rakkaat mopsit. Kuusi touhukasta turriaista seuraavat maestroa niin tämän yksityislentokoneeseen kuin alppimajallekin.

Kokonaan Valentino ei vielä ole heittänyt pyyhettä kehään. Kun asiakas huokuu kylliksi glamouria, mestari kaivaa yhä luonnoslehtiönsä esiin. Esimerkiksi Ruotsin prinsessa Madeleinen hääpuvun loihtimisen Valentino näki kyllin houkuttelevana haasteena. Pitsiunelman suunnittelija sai myös kaihotun kutsun häävieraaksi.

Hän on myös suunnitellut monien muiden siniveristen, kuten Hollannin kuningatar Máximan ja Kreikan kruununprinsessa Marie-Chantalin morsiuspuvut.

Tampereen näyttely avaa Valentinon maailmaa huikentelevassa ylellisyydessään. Kuninkaallisten ja filmitähtien pukijan ei ole tarvinnut aprikoida kuluja ja käytännöllisyyttä. Tärkeintä on tarjota parasta, mitä muodin avulla voi toteuttaa.

Lähteet: Pamela Golbin, Valentino: Themes and Variatins (Rizzoli 2008), Drusilla Beyfus, Vogue On – Valentino Garavani (Quadrille Publishing 2015), Valentino: Viimeinen keisari (2008).