Nauruseura 45/2015

Montako peruskoululaista tarvitaan vaihtamaan palanut lamppu?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Montako peruskoululaista tarvitaan vaihtamaan palanut lamppu?
Teksti:
Seura

Parantumaton pölvästi

Ilmailun harrastaja oli lentelemässä pienkoneellaan, kun moottori yllättäen sammui. Hän onnistui kuitenkin tekemään pakkolaskun keskelle valtatietä, sillä pitkällä suoralla oli ainoastaan yksi henkilöauto liikkeellä ja sekin pysähtyi turvallisesti tien sivuun.

Lentäjä tuli ulos koneesta ja käveli auton luokse. Kuskin vieressä istunut nainen veivasi sivuikkunan auki ja alkoi hermostuneena selittää:

”Anteeksi kauheasti! Kyllä me lähdemme tästä ihan kohta. Ette usko millainen tohelo tuo mieheni oikein on. Lähtee nyt ajamaan pitkin valtatietä ja päätyy keskelle lentokenttää.”

Mahdoton tehtävä

”Montako peruskoululaista tarvitaan vaihtamaan palanut lamppu?”

”Ei onnistu ollenkaan, sillä tehtävä ei sisälly peruskoulun opetussuunnitelman piiriin.”

Syy selvisi

”Luettelepa, mitä kaikkia valkoisia puuroja sinä tiedät”, opettaja kysyi pojalta.

”En minä tiedä yhtään.”

”Kai sinä nyt ainakin kaurapuuron tiedät?”

”Ai, onko se valkoista? Aina kun minä joudun syömään puuroa, näen punaista.”

Kohtelias huomautus

”Mitä rautakauppias sanoi myymälävarkaalle?”

”Älä ota pulttia.”

Pisteet kotiin

Ikämiehet kuuntelivat Entisten nuorten sävellahjaa.

”Minun veljeni lauloi kaksi kertaa paremmin, kuin Kari Tapio”, toinen totesi.

”Ihanko totta?”

”Juu. Kari Tapiolla oli kummallakin kerralla kurkkutulehdus.”

Solidaarista

Pitkän työuran samassa firmassa tehnyt mies saapui johtajan puheille.

”Olen tehnyt samaa työtä täällä jo 30 vuotta. Nyt haluan palkankorotuksen.”

”Ei se käy. Me noudatamme tasa-arvoa. Samasta työstä sama palkka.”

Kallis maku

Nuorimies oli päättänyt hurmata kauniin tytön ja vei tämän kaupungin kalleimpaan ravintolaan. Ruokalistoja tutkittaessa hän kysyi:

”Kultaseni, mitä sinä haluat?”

”Kaikki käy… Vähempään en tyydy.”

Kaksi vaihtoehtoa

Tuore aviovaimo oli valmistanut ensimmäisen yhteisen aterian, ja mies yritti epätoivoisesti saada paloitelluksi pihviään. Kun se ei tuntunut onnistuvan, hän alkoi ihmetellä:

”Mitä tämä oikein on?”

”Pihviä. Tein sen siitä keittokirjasta, jonka sinä annoit minulle lahjaksi.”

”Kannesta, vaiko nahkaselästä?”

Pettämätön konsti

Naistenkutsuilla kuultua:

”Kirjoitatko sinä yhä edelleen päiväkirjaa?”

”Kyllä kirjoitan.”

”Etkö pelkää, että miehesi alkaa lukea sitä?”

”En. Sen kannessa lukee: Käyttöohje.”

Väärä laji

Reportteri haastatteli yleisurheilun MM-kisoihin valmistautuvan joukkueemme valmentajaa.

”Kuinka valmentautuminen on sujunut?”

”Kymmenen urheilijaa on ylittänyt kisarajan.”

”Sepä hienoa!”

”Enpä sanoisi niinkään. Kaikki ovat nimittäin juoksijoita.”

Selvä merkki

”Mistä tunnistaa kaljupääkotkan?”

”Kaikki höyhenet sivulta on kammattu pään yli.”

Harmittava takaisku

”Terve, hauska nähdä pitkästä aikaa. Kuulin kavereilta, että kirjoitat nykyisin New York Timesiin.”

”Totta, mutta hekään eivät suostu julkaisemaan juttujani.”

Epäilys heräsi

Runoilija oli esittelemässä uutta tuotan-toaan kustantajalle.

”Tässä runossa kuvailen rakastettuani.”

”Vai niin. Ontuuko hän?”

Totinen tosi

”Mitä eroa on viululla ja sipulilla?”

”Kukaan ei itke, kun paloittelet viulua.”

Vielä pahempaa

”Minä ja mieheni riitelemme kerran kuukaudessa. Onko teillä sama juttu?”

”Ei, minun mieheni saa palkkansa viikoittain.”

X