Pankkiirit terroristeina, tiedustelupalvelut rikollisten käsikassaroina – tuottaja kertoo 007-elokuvien viholliskuvan muutoksesta
James Bond -elokuvien viholliset ovat muuttuneet ajan myötä. 007-elokuvien pitkäaikainen tuottaja Michael G. Wilson kertoo, miten ja miksi.
007 Spectre on Daniel Craigin neljäs Bond-elokuva. Hän on saanut vastaansa edeltäjistään poikkeavia vastustajia.
Kun James Bond aloitti elokuva-uransa 1960-luvun alussa, hän sai vastaansa suuruudenhulluja tiedemiehiä, kekseliäitä varkaita ja suurvaltapoliittisia jännitteitä härskisti hyödyntäneen rikollisorganisaation SPECTRE:n.
Brittiagentti tappeli vuosikymmeniä sarjakuvamaisia fantasiahahmoja vastaan Kylmän sodan jännitteiden keskellä. Liennytyksen myötä Bond sai vastaansa huumeparonin, petturiagentin ja kieroutuneen mediamogulin. Tylsät tai pinnistellyt pahishahmot syvensivät osaltaan Bondin 1990-luvun lamakautta.
Kun Bondia alettiin Daniel Craigin 007-kaudella muokata uskottavammaksi, myös elokuvien viholliskuva meni remonttiin.
”Kun alamme miettiä uuden Bond-elokuvan aihetta, mietimme ensimmäisenä sitä, mikä ihmisiä huolettaa parin vuoden päästä kun elokuva valmistuu”, 007-elokuvia 1970-luvun lopulta tuottanut Michael G. Wilson kertoo Seuralle kööpenhaminalaisen loistohotellin neuvottelutilassa.
”Casino Royalea suunnitellessamme ajattelimme, että terrorismi tulee olemaan tärkeä aihe. Emme kuitenkaan lähestyneet terrorismia suoraviivaisesti, vaan sen sijaan ajattelimme pankkiireita terroristeina: miten he toimivat, miten he saavat piilotettua rahansa ja niin edelleen.”
”Quantum of Solacea suunnitellessamme ajattelimme, miten raaka-aineita monopolisoidaan (yksityiseen omistukseen). Elokuvassa kuvattu järjestö monopolisoi (Bolivian) vesivaroja.”
”Skyfallissa huolena oli hakkerointi, se miten sen avulla voidaan käyttää nettiä väärin. Nyt, pari vuotta Edward Snowdenin paljastusten jälkeen, pelkona on vakoilluksi joutuminen. Samalla nousee esiin kysymyksen siitä, kuka valvoo niitä, jotka valvovat meitä? Uudessa 007 Spectre -elokuvassa otimme sen idean ja mietimme, mitä seuraisi jos rikollisorganisaatio pääsisi hyödyntämään tätä valvontaa.”
”Ei luennoimista”
Craigin tähdittämien Bond-elokuvien viholliskuva tuntuu paitsi ennennäkemättömän realistiselta ja ajankohtaiselta, myös yllättävän poliittiselta. Kolmannen maailman luonnonvarojen riiston ja yksilönvapautta uhkaavan tiedustelutoiminnan vastustaminen on perinteisesti ollut aktivistien heiniä. Britti-imperiumin etuvartiossa ikänsä seissyttä agenttia ei äkkiseltään mieltäisi samaan rintamaan.
Wilson kavahtaa poliittisuutta.
”Yritämme elokuvissa välttää politiikkaa sanan perinteisessä merkityksessä”, Wilson sanoo.
”Lopulta Bond-elokuvissa on aina kyse eskapistisesta viihteestä. Haluamme viihdyttää ihmisiä, emme luennoida heille.”
Wilson on alkuperäisen 007-tuottajan Albert R. Broccolin, poikapuoli. Hän on toiminut Bond-elokuvien tuotantotehtävissä ja käsikirjoittajana vuonna 1979 valmistuneesta Kuuraketti-elokuvasta lähtien. Albert Broccoli kuoli 1996, jonka jälkeen hänen Barbara-tyttärensä ja Wilson ovat hallinneet Bond-imperiumia.
Wilsonista myös Craigin aikana reippaasti tehdylle Bond-hahmon inhimillistämiselle ja taustoittamiselle on rajansa.
”Jotta hahmomme säilyttäisivät kiinnostavuutensa, niitä on päivitettävä. Bondin ohella olemme modernisoineet myös ihmisiä hänen ympärillään, esimerkiksi Q:n ja Monyepennyn hahmot. Niin kauan kuin pystymme pitämään Bondin kiinnostavana ja energisenä, voimme mennä mihin vain haluamme. Samalla meidän täytyy kuitenkin pitää mielessä, ettei Bond voi muuttua dokumentiksi jostakin. Pohjimmiltamme haluamme viihdyttää ihmisiä.”
Jalat pysyneet maassa
Daniel Craigia on pidetty Bondin pelastajana. Ennen Casino Royalea menestystä oli kuitenkin lähes mahdoton ennakoida.
”Joka kerta kun muutamme jotain, se on iso riski. Hyväksyykö yleisö muutokset? Pysyvätkö he mukana?
Daniel ei aluksi halunnut Bondiksi ja hän kieltäytyi roolista pari kertaa. Lopulta hän sanoi että, jos teen tämän haluan tehdä sen täysillä ja haluan osallistua siihen, mitä te teette. Siksi hän on myös elokuvan osatuottaja”, Wilson kertoo.
Haluttomuus tarttua ikoniseen rooliin voi kummastuttaa, mutta kyse poikkeuksellisesta sitoumuksesta. Bond jättää esittäjiinsä leiman, joka seuraa uran loppuun asti. Myös kuvausprosessit ovat poikkeuksellisen vaativia.
”Bondin roolia varten Daniel tekee itsestään urheilijan. Hän treenaa sitä varten kuusi kuukautta ja elää tieteellisesti säännöstellyllä dieetillä. Harjoitusten jälkeen hän menee nukkumaan. Siinä on hänen päivänsä.”
Craigin 007-elokuvien huippumenestyksen myötä on myös helppo unohtaa, että hänen uutinen hänen Bondiksi kiinnittämisestään otettiin aluksi vastaan tyrmäyksellä.
”Kun julkistimme Danielin Bond-kiinnityksen, meillä oli todella raskasta. Yleisö ja lehdistö suhtautuivat häneen hyvin kielteisesti. Se oli raskasta aikaa myös hänelle. Me näimme hänen tekevän mahtavaa työtä, mutta moni suhtautui häneen negatiivisesti edes näkemättä, mitä hän Bondina on.”
Craigin Bondia on kiitelty ennen kaikkea 007-skaalalla poikkeuksellisesta uskottavuudesta. Bondia on yritetty muuttaa realistisemmaksi monta kertaa ennen häntäkin. Nyt uskottavuusremontti on kuitenkin onnistunut ennenäkemättömällä tavalla.
Se ei vaikuta sattumalta.
”Kun katsoo taaksepäin, huomaa että palaamme aina realistisempaan lähtökohtaan ja sitten taas erkanemme siitä. 007 Rakastettuni oli suhteellisen realistinen, Kuuraketti jo enemmän fantasiaa ja sen jälkeen halusimme taas palata maan pinnalle Erittäin Salaisessa. Se oli Roger Moorelle realistinen Bond-rooli. Timothy Daltonin kanssa halusimme vielä maanläheisemmäksi. Pierce Brosnanin kanssa Goldeneye oli suhteellisen realistinen, mutta sitten tyyli muuttui yhä fantasiamaisemmaksi, tuli näkymätöntä autoa ja niin edelleen. Danielin kanssa olemme säilyttäneet realismin tason aiempaa paremmin.”
Suomi, Pohjoismaiden Bond-hulluin maa
James Bond -elokuvat ovat kassamagneetteja ympäri maailmaa, mutta suomalaisten sydämissä on aina ollut erityinen paikka brittiagentille.
Elokuvien katsojatilastoja keräävän Elokuvauutiset-sivuston mukaan 18 Bond-elokuvaa on ylittänyt 300 000 katsojan rajan elokuvateattereissa. Yhdeksän 007-elokuvaa on saanut valkokankaalla yli 400 000 katsojaa, puolen miljoonan rajapyykin on ylittänyt kaksi elokuvaa. Vuonna 2012 teattereihin tullut 007 Skyfall keräsi peräti 647 770 katsojaa.
Muutkin Bond-elokuvat ovat keränneet hyvin katsojia, mutta vuotta 1972 edeltävät tilastot eivät ole kattavia ja siksi vertailukelpoisia.
”Yleisesti ottaen 100 000 elokuvateatterikatsojaa pidetään hitin rajana ja siihen pääseminen on vaikeaa”, FS Film Oy:n teatterilevityksen johtaja Timo Räisänen sanoo.
FS Film levittää Bond-elokuvia. Uuden 007 Spectre -elokuvan ensimmäisten viikkojen katsojalukujen perusteella se tulee ylittämään Skyfallin tuloksen ja vielä selvästi.
”Tällä hetkellä olemme Skyfallia 22 prosenttia edellä ja tasaisen vauhdin taulukolla Spectre keräisi lähes 800 000 katsojaa. Joulun alla teattereihin tulevat yleisöelokuvat ja teatterikapasiteetin rajat kuitenkin todennäköisesti nakertavat tulosta ja lopullinen katsojamäärä jäänee jonnekin yli 700 000 katsojan tuntumaan. Sekin on kuitenkin poikkeuksellinen tulos.”
Vuodesta 1972 kerättyjen vertailukelpoisten tilastojen aikakaudella 700 000 elokuvateatterikatsojan rajan on ylittänyt vain viisi elokuvaa: E.T. (1982), Taru Sormusten herrasta: Sormusten ritarit (1973), Papillon (1973), Yksi lensi yli käenpesän (1975) ja Titanic (1998).
Spectre on myös kiinnostanut Suomessa enemmän kuin muualla Skandinaviassa.
”Meillä katsojaluvut ovat 5–10 prosenttia paremmat kuin muissa Pohjoismaissa”, Räisänen sanoo.
”Bond on perinteisesti pärjännyt meillä paremmin kuin skandinaavisissa naapureissa. Niissä esimerkiksi Tähtien Sota –elokuvat ja Avatar ovat olleet isompia hittejä kuin meillä.”
Suomessa parhaiten menestynytkin Star Wars -elokuva, Pimeän uhka (1999) häviää katsojatilastoissa seitsemälle 007-elokuvalle.
Räisänen on pohtinut vuosia Bondin suomalaisen vetovoiman syitä. Yhtä tyhjentävää vastausta ei ole löytynyt.
”Bondin menestys on monen samansuuntaisen asian yhteisvaikutusta. Hahmo vetoaa miesten lisäksi myös naisiin, joita toiminta ei yleensä kiinnosta – onhan 007-elokuvissa myös romanttisen päiväunen elementtejä. Toisaalta tuntuu, että suomalaisiin vetoaa sankari, jossa on myös ripaus Aku Ankkaa: siis komiikkaa ja kykyä selviytyä voittoon vaikeuksien kautta.”