Seuran kirjavinkit: Menneisyyden havinaa
Ilmajoen suojeluskuntalaiset, Nadia Comaneci, itsenäinen Suomi ja Albert Edelfelt kertovat tarinansa.
Galleria
Sodan toinen puoli
Anneli Kanto: Lahtarit (Gummerus)
Anneli Kanto kirjoittaa väkevästi sisällissodan valkoisten kohtalosta. Pääosassa ovat Ilmajoen suojeluskuntalaiset, monet miehet ja muutamat naiset. Teos on moniääninen, jokainen saa vuorollaan oman puheenvuoron. Se on romaanin voima, mutta samalla myös raskaus, sillä päähenkilöihin on välillä vaikea saada otetta. Juuri kun on tutustunut yhteen, eteen marssitetaan toinen. Lopulta näistä äänistä muotoutuu kuitenkin vahva romaani, joka elää mielessä pitkään. | Ulla Janhonen
Kympin kommunistityttö
Lola Lafon: Pieni kommunisti, joka ei koskaan hymyillyt (Like)
Ne, jotka katsoivat televisiosta kesällä 1976 Montrealin olympialaisten naisten telinevoimistelua, hämmästyivät ihastuksesta. Telineille nousi luiseva, vain 14-vuotias romanialainen Nadia Comaneci, joka lähti kotiinsa Romaniaan mukanaan kolme kultamitallia, yksi hopea- ja yksi pronssimitalli. Kotona hän sai vielä yhden palkinnon: hänestä tuli Sosialistisen työn sankari.
Hänestä on kirjoittanut kirjan Lola Lafon, jolle voi myös antaa kymmenen pistettä. Kirja on fiktiivinen, mutta se perustuu tositapahtumiin. Lafon sitoo nerokkaasti ja sulavasti faktat fiktioon. Hän kuvaa, kuinka voimistelumaailman tähti Nadia Comaneci valjastettiin kommunismin mallinukeksi, ja kuinka kavahdettiin, kun hän alkoi saada naisellisia muotoja. Lopulta Nadia loikkasi länteen.
Lafon tekee hurjia kirjallisia voltteja ja onnistuu, kuten Comaneci aikoinaan telineillä. | Ulla Janhonen
Arjen lastuja
Petri Tamminen: Suomen historia (Otava)
Itsenäisen Suomen 100-vuotinen historia ei yksinkertaisesti mahdu 150-sivuiseen kirjaseen – osa sivuista kun on vain puolillaan tekstiä. Alkuihmettelyn jälkeen selkiää: Pienet arkiset tarinat, hassut sattumukset ja hullunhauskat rinnastukset pyörittävät kompasteluamme tilanteissa, joissa Finlandia ei välttämättä soi eikä Porilaisten marssi raikaa. Petri Tamminen on kerännyt tavallisten ihmisten muistoja ja tarinoita sadan vuoden ajalta suurten, ikimuistoisten tapahtumien katveesta. Hykerryttävät jutut panevat lukijan tosin pohtimaan, mikä on muistelijoiden ja mikä kirjailijan omaa kertojanlahjakkuutta. Kiistämättä Tamminen lahjoittaa oivalluksen: tämähän on Suomen historia. | Ari Korvola
Rakkauden juovuttama
Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi (Otava)
Taidemaalari Albert Edelfelt (1954–1905) oli juhlittu ja ristiriitainen taidemaailman tähti, mutta millaista hänen elämänsä oikeasti oli? Venla Hiidensalo on kirjoittanut Edelfeltin elämän tarinaksi, joka voisi olla totta. Hiidensalolla on henkilökohtainen yhteys Edefeltiin, sillä hänen isoisänsä isoisä oli ehkä Edelfeltin avioton poika. Edelfelt oli seksuaalisesti viriili ja käytti malleja myös hyväkseen. Hän halusi juopua rakkaudesta, sillä silloin hän pystyi maalaamaan parhaiten. Avioliitto vapaaherratar Ellan de la Chapellen kanssa oli iloton, mutta avioliitto oli ollut äidin tahto. Edelfelt ei koskaan pystynyt katkaisemaan napanuoraa äitiinsä. Hiidensalo puhaltaa Edelfeltin henkiin tyylikkäästi silti mitään kaunistelematta. Tarina kietoutuu hienosti aikaan, jolloin alettiin rakentaa suomalaista identiteettiä ja kulttuuria. Romaania oli nautinto lukea. | Ulla Janhonen