Tangokuningatar Aino Niemi: ”Iso vastuu kiehtoo minua”

Vastuu toistuu usein, kun Aino Niemi puhuu. Hän kertoo kantavansa vastuuta mielellään. Se jopa kiehtoo häntä.

Poikkeukselliseksi asian tekee ikä. Aino Niemi on vasta 18-vuotias.

Vastuuta hänelle onkin tulossa, sillä hänet valittiin viikko sitten uudeksi tangokuningattareksi Seinäjoella. Keikkakalenteri on myyty täyteen seuraavaksi puoleksi vuodeksi, ja laulusettien pitää olla hiottuna jo viikonloppuun mennessä. Tanssikansa odottaa vastinetta rahoilleen.

Ainoa ei kuitenkaan pelota. Tuomaristo kiitteli tangofinaalissa hänen seesteisyyttään ja kypsää tulkintaansa. Vaikka elämänkokemusta ei vielä ole paljon, lapsuudessa on saatu mukaan hyvät eväät.

Uusi tangokuningatar luottaa itseensä.

Lapsuus

”Olen asunut koko ikäni samassa talossa Kouvolassa vanhempieni ja isosiskoni kanssa.

Olin vanhempieni mukaan varsin suorasanainen lapsi, jolla oli voimakas tahto. Vieraampien ihmisten seurassa tosin vetäydyin vähän taka-alalle ja tarkkailin tilannetta.

Tunnistan nämä piirteet itsessäni yhä.

Perhepäivähoitajani on kertonut, että otin herkästi ohjat käsiini. Halusin kantaa vastuuta jo lapsena ja tehdä oman osani hommista. Autoin hoitotätiä mielelläni esimerkiksi jälkien siivouksessa.

Lapsuuteni oli aika tavallinen mutta onnellinen.

Tangosta kiinnostuin jo ala-asteikäisenä. Tangon sävelet tuovat edelleen mieleeni lapsuuden juhannukset, kun perhe ja suku kokoontui yhteen. Radio oli auki, ja siellä soivat Reijo Taipale ja Olavi Virta.

Huomasin, että paikalla olevat aikuiset suhtautuivat laulajiin ja lauluihin hyvin intohimoisesti ja heistä näkyi tietty kunnioitus. Se teki pikkutyttöön vaikutuksen. Aloin seurata Tangomarkkinoita ja ihailla kauniita kuningattaria.

Varsinainen sysäys laulamiseen tuli vuonna 2012 vanhempieni 50-vuotisjuhlissa. Siellä oli mahdollisuus laulaa karaokea ja esitin perinteisen Satumaan. Sukulaiset ja muut juhlavieraat yllättyivät lauluäänestäni, ja sain paljon kehuja. Se rohkaisi jatkamaan harrastusta.

Keväällä 2013 huomasin ilmoituksen Tangojuniori-kisasta ja ilmoittauduin mukaan. Selviydyin finaaliin ja lopulta voitin kisan. Olin silloin 14-vuotias. Se oli lähtölaukaus tangotielleni.

Voiton jälkeen aloin ottaa laulutunteja ja paneutua muutenkin enemmän laulamiseen.

Myös Kouvolan kaupunki kiinnostui juniorivoittajasta, ja pääsin esiintymään moniin yksityistilaisuuksiin. Tein myös muutamia lavakeikkoja ja menin kansanopistoon ottamaan laulutunteja.

Pari vuotta sitten hain opiskelemaan Pohjois-Kymen musiikkiopistoon popjazz-linjalle yksinlaulua.

Oma tie

Jo junioriaikoina esitin tangoja ja iskelmiä. Tango on alusta asti ollut se oma juttu. Hyvän ystäväni kanssa kuuntelimme paljon vanhaa tanssimusiikkia, ja kävimme muutaman kerran lavatansseissakin.

Juniorikisan jälkeen aloin haaveilla tangokuningattaren kruunusta. Ihastuin siihen, millainen tunnelma Seinäjoella oli.

Koulu oli kuitenkin hoidettava ensin pois alta. Kirjoitin ylioppilaak- si viime keväänä ja hain myös lääketieteelliseen opiskelemaan, mutta jäin varasijalle. Nyt edessä on kuningatarvuosi, enkä ehkä pysty ensi keväänä vielä keskittymään pääsykokeisiin.

Aion silti yrittää uudestaan. Lääkärin ammatissa kiehtoo iso vastuu ja ihmisläheisyys. Se on tärkeää työtä. Siskoni poikakaveri opiskelee lääkiksessä, ja olen sivusta seurannut, millaista se on.

Vaikka tangovuosi siirtää opiskeluja, vanhempani kannustivat minua täysillä toteuttamaan unelmaani. Heille oli tärkeää, että suoritan lukion loppuun, mutta sen jälkeen voin lähteä tavoittelemaan kruunua.

Olen itsekin sitä mieltä, että koulutus ja ammatti on hankittava, vaikka musiikki veisi mukanaan. En tiedä, miten pitkään elätän itseni musiikilla, mutta harrastuksena se tulee säilymään aina.

Olin kuningatarkisassa ensimmäistä kertaa, eikä kisaohjelma ollut minulle ennestään tuttu toisin kuin monelle muulle. Luotin itseeni, mutta toki myös jännitin, miten tässä käy.

Alusta saakka pidin kiinni siitä, että olen mahdollisimman luonnollinen. Joko riitän omana itsenäni tai sitten en. Se toi olooni tiettyä levollisuutta.

Laulamisen ohella harrastuksiani ovat hirvenmetsästys ja kirkkovenesoutu. Isäni metsästää ja hänen mukanaan pääsin pikkutyttönä mukaan ensin metsästysseuran talkoisiin ja myöhemmin hirvijahteihin. Se maailma vei mukanaan.

Olen osallistunut Metso-eräleireille ja suoritin metsästystutkinnon, kun ikää tuli tarpeeksi. Sain aseluvan 16-vuotiaana. Kaksi vuotta sitten kaadoin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan hirveni. Se oli vielä jännittävämpi hetki kuin tangofinaali.

Metsästyksessä kiehtoo iso vastuu, jonka se tuo mukanaan. Kaato on tehtävä niin, ettei eläin jää kitumaan.

Valoa

Aino Niemi on ensimmäinen Tangojuniori-kisan voittaja, joka kruunattiin myös kuningattareksi.

Tämä on ollut mahtava kesä. Ylioppilasjuhlien jälkeen pääsin Seinäjoen tangofinaaliin ja sain lopulta kruunun. Läheisten seurassa vuodatin onnenkyyneleitä voiton jälkeen.

Kruunun lisäksi iloitsen siitä, kun sain lukion päättäjäisissä perinnekulttuuriin liittyvän stipendin.

Kisassa hallitsin jännityksen aika hyvin, se on osa luonnettani. Pystyin jopa nauttimaan kisajännityksestä.

Tiedän, että vuosi tulee olemaan ankaraa työtä, mutta odotan sitä kaikkea positiivisella mielellä. Omasta jaksamisesta on huolehdittava, sillä keikkaa on luvassa paljon ja ajomatkat ovat pitkiä. Minulla on ajokortti, ja ainakin lähialueelle ajelen itse.

Uskon myös, että läheiset ja ystävät lähtevät tarpeen tullen keikkamatkoille mukaan.

Varjoa

Kovin paikka on tähän mennessä ollut isoäidin kuolema reilu vuosi sitten. Myös isoäiti asui Kouvolassa, joten näimme usein.

Isoäidin kuolema ei tullut yllättäen, mutta iso isku se oli. Läheisten avulla selvisin kuitenkin surusta.

Isoäiti oli lämmin ja hyväsydäminen nainen, joka vietti perinteistä maalaiselämää. Hän opetti minullekin maatalon töitä.

Hän painotti aina koulutuksen merkitystä, joten siitäkin syystä on tärkeää opiskella jossakin vaiheessa ja hankkia ammatti.

Sydämellä

Olen seurustellut pari vuotta, tapasin poikaystäväni Simon lukiossa. Hän ei päässyt Seinäjoelle kannustamaan minua, koska aloitti juuri armeijan Utissa laskuvarjojoukoissa. Onneksi Utti on lähellä Kouvolaa, joten pystymme toivottavasti näkemään usein toisiamme.

Simo lähetti onnentoivotukset heti voiton ratkettua, ja koko hänen tupansa välitti terveisiä. Hän kertoi olevansa valtavan ylpeä minusta.

Vaikka olemme seurustelleet jo kaksi vuotta, meillä ei ole mikään kiire perustaa perhettä. Ensin on hoidettava opiskelut pois alta ja luotava tasapainoinen arki ennen kuin hankkii lapsia.

On ihanaa, että voittoni osui juuri tähän kohtaan, kun Suomi juhlii 100 vuottaan. Olen hyvin kiitollinen siitä, mitä Suomessa on. Ja myös ylpeä, koska Suomi on selvinnyt monesta koettelemuksesta

Perinteet ovat minulle tärkeitä. On ihanaa päästä esittämään suomalaista musiikkia tanssilavoille.

Minulle pysyviä arvoja ovat luonnonläheisyys, nöyryys, työnteko ja läheisistä huolehtiminen.

Tässä ja nyt

Keikkailu alkaa nyt viikonloppuna. Nousen ensimmäisen kerran lavalle yhdessä tangokuningas Teijo Lindströmin kanssa perjantaina Uittamon Paviljongissa. Meitä säestää orkestereiden SM-kisan voittanut Kaiho-yhtye.

Lähiaikoina alan työstää tangolevyä, joka ilmestyy elokuussa.

Koska tiesin osallistuvani tangokisaan, en tehnyt mitään erityisiä suunnitelmia, joita pitäisi nyt perua.

Seuraava tavoite elämässä on opiskelupaikan saaminen, mutta sitä ennen aioin nauttia täysillä keikkailusta ja ihmisten kohtaamisesta.”