WADA:n huippuasiantuntija: ”Jääkiekko on antidopingin roskalaji, ja NHL on siihen syypää”

Pohjois-Amerikan ammattilaisjääkiekkoliiga NHL on tunnettu vauhdikkaasta pelistä ja tarkoista tilastoista. Me tiedämme täsmälleen, montako minuuttia Teemu Selänne on istunut jäähyllä ja montako kertaa Saku Koivu on ampunut kiekon kohti vastustajan maalia. NHL:n vuosikirjan tilastoista selviävät myös pelaajan pituus ja paino.

Tilastot kertovat saman, minkä näkee paljaalla silmällä: uudet NHL-tulokkaat ovat yhä isompia, ja konkareiden paino nousee. Ammattilaiskiekkoilu kehittyy vuosi vuodelta fyysisempään suuntaan.

Kaksikymmentä vuotta sitten oli hyvin harvinaista, että hyökkääjä painoi 90 kiloa, mutta valtaosa nykyisistä huipuista painaa vähintään sen verran. Mats Sundinin ja Jaromir Jagrin kaltaiset supertähdet painavat yli 100 kiloa.

Virallisten NHL-tilastojen mukaan myös suomalaiset pelaajat ovat kasvaneet taalaliigaan mentyään. Esimerkiksi Saku Koivu, Teemu Selänne, Janne Niinimaa ja Sami Kapanen ovat julkisten painotaulukoiden mukaan nostaneet elopainoaan seitsemän, jopa yksitoista kiloa ammattilaisuransa aikana.

Joillakin painonnousu on tapahtunut ällistyttävän nopeasti. Samaiset NHL-tilastot kertovat, että esimerkiksi Sami Kapasen paino nousi kaudella 2000–2001 yksitoista kiloa (77 kilosta 88 kiloon). Hän oli tuolloin 27-vuotias huippu-urheilija, joka oli pelannut viisi vuotta maailman kovatasoisimmassa liigassa.

Mattimeikäläinen voi lihoa helposti kymmenen kiloa, mutta huippu-urheilijalla painonnousu merkitsee lihasmassaa. Yksitoista kiloa kuulostaa valtavalta määrältä. Miten se on mahdollista?

”Ei se olekaan, ellei käytetä steroideja tai muita dopingaineita”, väittää Charles Yesalis. Yesalis on Pennsylvanian yliopiston urheilutieteen professori ja yksi maailman arvostetuimpia dopingasiantuntijoita. Hän on tutkinut huippu-urheilun pimeää puolta yli 25 vuotta.

”Käytännössä kaikki nykyajan huippu-urheilijat tekevät voimaharjoituksia nuoresta iästä lähtien. Aikuinen ammattilaisurheilija voi nostaa lihasmassaansa puhtain keinoin suunnilleen pari kiloa vuodessa”, Yesalis kertoo.

Professori suhtautuu ammattiurheilun dopingiin kyynisyydellä, joka on ”ansaittu vuosien kovalla työllä”.

”Epäilenkö, että NHL:ssä käytetään steroideja? Aivan varmasti. Epäilen kaikkia yhdysvaltalaisia ammattilaisliigoja, joihin liittyy paljon rahaa. Yleisö haluaa elämää suurempaa viihdettä. Eivät fanit halua maksaa siitä, että tavallisen näköiset atleetit tekevät tavanomaisia urheilusuorituksia.”

Sami Kapanen vastaa

Rankkoja väitteitä. Paras kysyä, mitä mieltä Sami Kapanen on niistä. Viimeisimmän NHL:n tilastotiedon mukaan hän painaa 84 kiloa.

”Se on väärin”, Kapanen vastaa. ”Kyseessä on tilastovirhe. Painan hyvänä päivänä 78–80 kiloa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana painoni on sijoittunut 75 ja 80 kilon väliin.”

Kapanen kiistää koskaan painaneensa 88:aa kiloa, kuten NHL:n vuosikirjassa lukee.

”Minun ei olisi mitään järkeä nostaa painoa noin paljon. Oma peli katoaisi ihan täysin”, yksi liigan nopeimmista luistelijoista sanoo.

Miten on mahdollista, että Kapasen paino on merkitty tilastoihin kymmenen kiloa yläkanttiin?

Asia on omituinen, sillä väärät tiedot ajoittuvat vuosiin 2000–2003. Niinä vuosina Kapanen vaihtoi joukkuetta, kun hänet ostettiin Philadelphia Flyersiin vuonna 2002.

Yleensä pelaajat punnitaan grammantarkasti kauden alussa pidettävällä harjoitusleirillä. Luulisi, että uusi joukkue olisi ehtinyt korjata Kapasen väärät tiedot.

Pelaajayhdistyksestä vakuutetaan, että NHL-tilastot pitävät paikkansa. Selitystä Kapasen painomysteerin ei siis tule.

Doping ei kuulu lajiin?

Kuluu kaksi viikkoa. Sitten saan sähköpostissa lehdistötiedotteen, jonka on allekirjoittanut NHL:n pelaajayhdistyksen johtaja Ted Saskin.

”Olemme onnekkaita, ettei lajissamme esiinny steroideja. Tämän voi vahvistaa katsomalla tosiasioita: yksikään NHL-pelaaja ei ole koskaan antanut positiivista dopingnäytettä kansainvälisissä arvoturnauksissa.”

Todellisuudessa arvokisojen testitulokset kertovat vähän NHL:n dopingtilanteesta. Esimerkiksi ennen vuonna 2002 pidettyjä Salt Lake Cityn olympialaisia NHL-pelaajilla oli puoli vuotta aikaa puhdistaa elimistöstään dopingin käytön jäljet. Väitetään jopa, että osa käytti huippuluokan maskiaineita, jotka peittivät kaikki jäljet dopingin käytöstä.

Käytännössä maajoukkueeseen kutsuttu NHL-pelaaja altistuu dopingtesteille pari viikkoa vuodessa. Loput 50 viikkoa hän urheilee ilman minkäänlaista testausta.

”Jääkiekko on antidopingin roskalaji, ja nimenomaan NHL on siihen syypää”, puuskahtaa Gary Wadler.

Wadler on Wadan jäsen ja New York School of Medicinen professori. Hänenkin mielestään on monia syitä epäillä, että NHL:ssä käytetään dopingaineita.

”Tietenkään urheilijaa ei pidä syyllistää pelkästään sen perusteella, että hän on iso. Mutta nykyajan urheilijat käyttävät suoritusta parantavia aineita enemmän kuin koskaan ennen, eikä NHL:ssä ole minkäänlaista antidopingohjelmaa.”

”Koko kysymys pitäisi kääntää toisinpäin. Mielestäni meidän ei pitäisi joutua arvailemaan, käytetäänkö NHL:ssä steroideja. Liigan tehtävä on todistaa, että asiat ovat kunnossa. NHL on sen velkaa katsojille, ja ennen kaikkea puhtaille urheilijoille.”

Piristeet yleisiä

Jääkiekkoasiantuntijat väittävät mielellään, ettei steroideista ole lajissa hyötyä, koska urheilijalta vaaditaan voiman lisäksi myös nopeutta ja ketteryyttä.

Toissa talvena montrealilainen La Presse -lehti kuitenkin julkaisi uutisen, jonka mukaan 60 prosenttia sikäläisen junioriliigan pelaajista käytti dopingaineita. Saman uutisen mukaan jokainen liigan 16 joukkueen lääkäreistä on hoitanut efedriinin yliannostusta.

”Pitäisikö meidän muka uskoa, että nämä juniorit lopettavat dopingaineiden käytön päästessään NHL:ään”, Gary Wadler kysyy.

Alpo Suhonen ehti toimia viisi vuotta NHL:ssä valmennustehtävissä, ennen kuin hän joutui jättämään Chicago Blackhawksin päävalmentajan tehtävät sydänsairauden vuoksi. Veteraanivalmentaja kertoo, ettei hän nähnyt NHL:ssä dopingaineiden käyttöä.

Mutta se ei tarkoita, ettei niitä käytettäisi.

Suhosen mukaan amfetamiinin ja efedriinin kaltaiset piristeet ovat NHL:ssä melko yleisiä.

”Pelaajat eivät koskaan kysyneet minulta, mistä saisi dopingaineita. He käyttivät niitä minulta salaa. Mutta tiedän, että niitä käytettiin.”

Suhosen mukaan joukkueen päävalmentajan ei tarvitse tietää dopingista. Isossa organisaatiossa on saatavilla runsaasti ammattiapua. Moni kiekkoilija käyttää kesäkaudella jopa kolmea henkilökohtaista valmentajaa, jotka vastaavat harjoittelusta, lääkityksestä ja ravinteista.

Doping puhuttaa

Toissa syksystä lähtien Yhdysvalloissa on vellonut vilkas dopingkeskustelu. Kaikki sai alkunsa kuuluisasta Balco-laboratorion kasvuhormoniskandaalista, joka ravisutti yhdysvaltalaista yleisurheilua.

Samaan aikaan käry kävi myös baseball-liigassa, jossa oli tehty nimettömiä dopingtestejä. Tulosten perusteella jopa viisi–seitsemän prosenttia pelaajista oli käyttänyt steroideja.

Talvella 2004 suurimmat baseball-tähdet kutsuttiin oikeuden eteen selittämään osuuttaan steroidiskandaaliin. Kun asiaan ei tullut selvyyttä, kongressin edustajat vaativat positiivisen testituloksen antaneitten pelaajien nimiä julkisuuteen. Sittemmin salaisiksi tarkoitetut baseball-testitulokset ovat päätyneet poliisin haltuun.

Viime vuoden tammikuussa presidentti George W. Bush piti puheen, jossa hän kehotti liigoja itse käymään dopinginongelman kimppuun.

”Suoritusta parantavien aineiden käyttö baseballissa, amerikkalaisessa jalkapallossa ja muissa lajeissa on vaarallista. Se lähettää nuorisolle väärän viestin, jonka mukaan saavutuksiin voi päästä oikotietä pitkin”, Bush sanoi.

Pohjois-Amerikan mittakaavassa NHL on pieni organisaatio, ja ehkä osittain siksi se on onnistunut pysyttelemään syrjässä dopingkohusta. Mutta on selvää, että jääkiekko kuuluu presidentin mainitsemiin ”muihin lajeihin”.

Jossain tulevaisuudessa odottaa päivä, jolloin myös kiekkoliigan on esitettävä ratkaisu dopingkysymykseen.

Kaikessa hiljaisuudessa NHL on jo alkanut toimia. Vuoden 2004 tammikuussa veteraanipelaaja Eric Weinrich möläytti, että kiekkoilijoille on tehty nimettömiä dopingtestejä.

NHL vaikenee kuitenkin testeistä visusti. Organisaatio pelkää, että sille käy samoin kuin baseball-liigalle, jonka testituloksia vaaditaan julkisuuteen. Puhelimitse tavoitettu NHL:n pelaajayhdistyksen lääkäri Brian Shaw ei suostunut kommentoimaan sanallakaan edes testien olemassaoloa.

Mutta hiljaisuuden taakse on yhä vaikeampi kätkeytyä, kun pelaajat kertovat itse testeistä. Myös Sami Kapanen vahvistaa, että testejä on tehty.
”Meiltä otettiin jossain vaiheessa dopingtestit. Tosin en ole kuullut niiden tuloksia, joten en lähde arvailemaan mitään.”

Suomalainen luottaa ruisleipään

Suomen Jääkiekkoliitto on laatinut antidopingohjelman, jossa se sitoutuu reiluun ja puhtaaseen urheiluun. Liitto sitoutuu tiedottamaan ja valvomaan urheilijoita dopingasioissa. Strategiassaan liitto sitoutuu myös avoimuuteen, rehellisyyteen ja läpinäkyvyyteen. Lisäksi ohjelma painottaa eettisesti kestävää toimintaa.

Antidopingohjelmaa koskevista kysymyksistä vastaa liiton toimitusjohtaja Heikki Hietanen.

”Kyllä meidän liiton toiminta on täysin dopingvapaata. Kun pelaaja tulee maajoukkueeseen, hän allekirjoittaa paperin, jossa sitoutuu puhtaaseen urheiluun. Pelaaja sitoutuu myös ilmoittamaan, jos on käyttänyt luvattomia aineita.”

Jos samaa ”herrasmiessopimuksen” logiikkaa seurataan eteenpäin, arvokisojen (ja koko huippu-urheilun) dopingtestaus voitaisiin lopettaa kokonaan. Riittää, kun urheilija allekirjoittaa paperin, jonka mukaan hän ei ole käyttänyt dopingaineita.

Jääkiekkoliiton linjan mukaisesti NHL-pelaajien suhteen luotetaan enemmän tiedottamiseen kuin valvontaan. Edes hurjat painonnousut eivät toimitusjohtajaa hätkäytä.

”Ei meillä ole seurattu yksittäisten pelaajien painon kehitystä. Sitä paitsi tilastoihin ei voi luottaa. Me emme punnitse NHL-pelaajia, kun he tulevat maajoukkueeseen.”

Myöskään Gary Wadlerin esittämä roskalajikritiikki ei saa Hietaselta vastakaikua. Toimitusjohtajan mielestä jääkiekolla ei ole lajina uskottavuusongelmaa.

”NHL on vain pieni osa jääkiekkoilua. Suomessa on 60 000 lajin harrastajaa, joista noin 40 pelaa NHL:ssä. On aika karkeaa leimata koko laji tällaisten epäilyjen perusteella.”

Mutta kaikki jääkiekon supertähdet pelaavat NHL:ssä. Eikö heiltä pitäisi kieltää osallistuminen kisoihin, joissa ollaan puhtaan urheilun asialla?

”Minusta sekin olisi väärin. Kaikilla on mahdollisuus tehdä rikkeitä liikenteessä. Silti kaikki eivät tee niin. Meille pelaajat ovat pelikelpoisia niin kauan kuin he ovat Wadan
kansainvälisten sääntöjen ja Antidopingtoimikunnan normien mukaan puhtaita.”

Arvokisoissa NHL-pelaajat altistuvat samanlaisille testeille kuin kaikki muutkin. Se todistaa, että he ovat vuodessa kaksi viikkoa puhtaita urheilijoita. Suomen Jääkiekkoliitolle se riittää.

Maajoukkueen lääkäri Markku Tuominen ei ole kuullut, että NHL-pelaajat olisivat käyttäneet luvattomia aineita.

”Tuntuu, että suomalainen on vielä niin juntti, että luottaa ruisleipään”, Tuominen arvelee.

Viime maaliskuun lopussa julkaistiin kanadalainen kirja Memoires of an Enforcer (suom. Poliisin muistelmat), jossa Dave Morissette -niminen entinen NHL-kiekkoilija kertoo anabolisten steroidien käytöstään. Kirjan julkistamisen jälkeen NHL:n veteraanipuolustaja Stephane Quintal kertoi, että 40 prosenttia hänen tuntemistaan pelaajista on käyttänyt piristeitä. Osa on käyttänyt myös streoideja.

Valtio rahoittaa valvontaa

Jääkiekkoilijoiden ja muiden huippu-urheilijoiden dopingvalvonta on valtion rahoittamaa toimintaa. Suomessa Antidopingtoimikunta eli ADT saa vuodessa noin 1,2 miljoonaa euroa veikkausvaroja. Sillä rahalla ADT järjestää testit itsenäisesti.

NHL-kiekkoilijoiden painonnousu on ADT:n valvojille kiusallinen aihe, josta kukaan ei halua puhua.

”En mielelläni löisi itseäni tuohon soppaan. Siitä ei välttämättä hyvä seuraa”, sanoo ADT:n lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä.

ADT:n testauspäällikkö Teuvo Valtanen on samoilla linjoilla.

”Aina voi epäillä, mutta en uskalla sanoa siitä mitään.”

Omituista puhetta taholta, jonka tehtävä olisi valvoa dopingaineiden käyttöä. Ellei valtion rahoittama valvontaorganisaatio uskalla kommentoida huippu-urheilun dopingepäilyjä, niin kuka sitten?

Vaikka maailman huippuasiantuntijat epäilevät NHL:n puhtautta, liigan jääkiekkoilijat saavat pelata maajoukkueessa ilman, että asiantuntijat edes kommentoivat asiaa. Tässä valossa kuulostaa surkuhupaisalta, että valtio käyttää veikkausrahoja dopingtesteihin, joiden ainoa konkreettinen tulos on kupillinen miljonäärin virtsaa.

Ehkä selitys löytyy opetusministeriöstä, joka rahoittaa ADT:n toimintaa.

”Niillä säännöillä mennään kun voidaan. Suomen Jääkiekkoliitolla ei ole kynsiä puuttua NHL:n toimintaan”, sanoo opetusministeriön neuvotteleva virkamies Timo Haukilahti, joka vastaa kansallisesta antidopingtoiminnasta.

Myös Haukilahti sanoo kuulleensa NHL-pelaajien mystisestä painonnoususta, mutta asian arkaluontoisuuteen vedoten hänkään ei kommentoi.

Koska todisteita ei ole, niitä ei tule. Näyttää siltä, että viranomaiset eivät halua selvittää, mistä NHL-kiekkoilijoiden valtava painonnousu johtuu.

Se on sääli, sillä monet huippu-urheilijat tekevät rajusti töitä todistaakseen olevansa puhtaita. Verrataan vaikka hiihtoa ja jääkiekkoa. Kun Kari-Pekka Kyrön oikeudenkäynnin pääkäsittelystä ilmoitettiin huhtikuussa 2004, Helsingin Sanomat kirjoitti, että suomalaisen hiihdon arvokisamenestys on tahrittu pitkälle 1990-luvulle, ”vaikka selvää näyttöä ei löydy”.

Mitä meidän pitäisi ajatella lajista, jonka kaikki supertähdet pelaavat suurimman osan urastaan olosuhteissa, joissa ei valvota dopingaineiden käyttöä? Kyse ei ole pelkästään suomalaisesta jääkiekosta. Mats Sundin, Peter Forsberg, Jaromir Jagr… NHL:n julkisten tilastojen mukaan lähes kaikki NHL-tähdet ovat kasvaneet vähintään viisi kiloa vuodessa.

Kukaan ei koskaan syyllinen

Saku Koivu seisoo siniviivalla. Kapteenin kasvoilla on tuttu, tuima ilme. Hänen rinnassaan on vaahteranlehti, ja kaiuttimista soi Kanadan kansallislaulu.
Koivu on Montreal Canadiensin kapteeni ja monelle kanadalaiselle peräänantamattoman taistelun vertauskuva. Kun Koivu tulee Suomeen, hänen rinnassaan on leijona, ja kaiuttimista kajahtaa Maamme-laulu.

Mitä nuo kaksi kansallislaulua oikeastaan merkitsevät?

Ketä Saku Koivu oikeastaan edustaa? NHL-kiekkoilija on samaan aikaan sekä globaalin suuryrityksen (NHL:n liikevaihto on noin kaksi miljardia dollaria) työläinen että oman maansa sankari. Jäänne ajoilta, jolloin huippu-urheilu oli vielä valtioiden välistä kilpailua.

Antidoping on valtioiden keksintö, jota halutaan ajaa, koska sille on kansanterveydelliset perustelut.

Lääketieteellisten tutkimusten mukaan dopingaineet eivät ole hyväksi elimistölle. Ja kuten presidentti Bush sanoi, nuorille halutaan antaa terveitä esikuvia.
Suomikin on ratifioinut eurooppalaisen sopimuksen, jonka nojalla opetusministeriö edesauttaa puhdasta urheilua.

Itsenäisenä liikeyrityksenä NHL ei ole sitoutunut valtioiden luomiin urheilusääntöihin. Siitä huolimatta se on hyväksytty mukaan valtioiden väliseen huippu-urheiluun. Valtiot tarvitsevat NHL:ää, koska siellä pelaavat maailman parhaat jääkiekkoilijat.

Jääkiekon supertähdet ovat valtion symboleita. Koivujen, kapasten ja selänteiden kautta myös pieni Suomi menestyy maailmalla. Ilman näiden sankareiden läsnäoloa ajatus maailmanmestaruudesta tuntuisi halvalta.

Ehkä kyse ei olekaan yksittäisen urheilijan, jääkiekkoilun tai edes urheilun sisäisestä ongelmasta. Loppujen lopuksi dopingkysymys liittyy suurempaan, nykyajalle tuttuun ongelmaan: kansallisvaltion ihanteet joutuvat uusien, globaalien haasteiden eteen.

Antidopingin ihanne on halpa uhraus, jos lopputuloksena on kansainvälistä menestystä. Siksi yksikään valtio ei halua paljastaa omia urheilijoitaan, ellei todistusaineisto riitä ulkopuolisen maailman silmissä.

”Dopingkeskustelussa toistuu aina sama asia”, dopingtutkija Charles Yesalis sanoo.
”Oman maan urheilijat eivät ole koskaan syyllisiä.”

Juttu on julkaistu alun perin Seurassa 19/2005.