He antoivat kaikkensa
Sunnuntaina 18. toukokuuta hiljennymme kaatuneiden muistopäivänä. Silloin kunnioitamme myös isänmaan puolesta sodissa 1939-45 kaatuneiden noin 400 mestariurheilijan muistoa.
Kaatuneista mestariurheilijoista monella olisi ollut SM-mitaleja voittaneena joukkuepelaajana tarjottavana lisää urheilun riemun hetkiä.
Kohtalo päätti toisin.
Muistopäivän perustelut määritteli puolustusvoimien ylipäällikkö Mannerheim päiväkäskyssään talvisodan jälkeen keväällä 1940: ”Nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteiseksi uskonnolliseksi muistopäiväksi”, Mannerheim kirjasi.
Muistopäiväksi vakiintui toukokuun kolmas sunnuntai.
Sodissa kaatuneista mestariurheilijoista ovat urheilun tietoviisaat Antti O Arponen, Markku Kasila ja Matti Peltola koonneet kattavan tietoteoksen He antoivat kaikkensa.
Vihdoin myös sodassa kuolleiden mestariurheilijoiden elämän tarinat ja kohtalot on kerätty samojen kansien väliin.
Myöskään olympiavoittajat eivät saaneer sotavuosina erivapautta. He joutuivat sotarintamalla siinä kuin tavalliset jermut..
Olympiavoittajia kaatui kolme.
Olympiavoittaja Lauri Koskelan kuolemassa oli mukana myös huono onni, sillä hän ei kuollut varsinaisessa taistelussa.
Berliinissä 1936 painin olympiakullan voittanut, lapualainen Koskela menetti henkensä Äyräpäässä 3. elokuuta 1944.
Hän luki vartiossa kotoa saatua kirjettä. Tuuli tarttui kirjeeseen ja lennätti sen taisteluhaudan reunalle. Kun Koskela kurkotti päätään saadakseen kirjeen takaisin, venäläisen tarkka-ampujan luoti osui päähän.
Sen sijaan talvisodassa kaatunut, Berliinin 1936 olympialaisissa 1500 metriä voittanut Gunnar Höckert kuoli taistelutilanteessa. Jopa uhkarohkean taistelijan maineen saanut Höckert oli astumassa valtaamastaan panssarista, kun joko tarkka-ampujan luoti tai kranaatin osuma päätti elämän.
Höckert kuoli 11. helmikuuta 1940 Viipurin lähellä Johanneksen Kinnarsaaressa.
Garmisch-Partenkirchenissä 1936 Suomelle ankkurina viestikultaa hiihtänyt Kalle Jalkanen sijoittui 1941 MM-hiihdoissa Cortinassa viidelläkympillä kahdeksanneksi.
Kesällä 1941 Jalkasen vastustaja oli kovempi. Hän taisteli jatkosodassa venäläisiä vastaan.
Jalkanen oli tutkimassa vallattua tukikohtaa Kirjasalossa 5. syyskuuta, kun joutui vahingossa miinakenttään.
Jalkanen menehtyi välittömästi.
Hän aavisti kohtalonsa. Jalkanen sanoi ennen jatkosotaan lähtöä urheiluseuransa Lappeenrannan Urheilu-Miesten puheenjohtajalle:
”Huolehdi sinä perheestä, jos minä en tule takaisin.”
Puheenjohtaja Toivo Sinkko oli kuuliainen.
Hän meni naimisiin Jalkasen sotalesken kanssa.
Tiedättekö muuten, kuka on eniten maailmanhistoriaan vaikuttanut olympiavoittaja?
Siihenkin vastaus löytyy teoksesta He antoivat kaikkensa.
Kirjassa on esitelty myös tunnetuimpia ulkomaisia urheilusankareita, jotka kuolivat maailmansodissa.
Saksalainen eversti Heinz Brandt työskenteli Hitlerin päämajassa Sudenpesässä 22. heinäkuuta 1944, jolloin Claus Stauffenberg oli tuonut Hitlerin tappamiseksi pommisalkun päämajaan.
Brandt työnsi huomaamattaan jalalla salkun pöydän alla syrjään, mikä pelasti Führerin hengen.
Brandt menehtyi vammoihinsa kaksi päivää myöhemmin.
Hitler ylensi hänet kuoleman jälkeen kenraalimajuriksi.
Brandt oli voittanut Berliinin olympialaisissa 1936 kultaa esteratsastuksen joukkuekilpailussa.