Hermovammasta toipunut Tero Pitkämäki: ”Yhteiset hetket pojan kanssa ovat parasta nollausta”

Perhe on tuonut hurjasti lisävoimaa Tero Pitkämäen heittoihin. Ikävä on kisamatkoilla kova, mutta kotiinpaluu sitäkin riemukkaampaa.
Tomi Olli
Urheilu 30.7.2015 13:45

Tero Pitkämäki, 32, valmistautuu viikonloppuna Porissa pidettäviin Kalevan Kisoihin hyväntuulisena. Kaiken pitäisi olla kunnossa. Porista on hyvä jatkaa kohti kauden päätavoitetta, elokuussa järjestettäviä Pekingin MM-kisoja.

Vaikka elämä pyörii paljon keihäänheiton ympärillä, mitaleita ja menestystä tärkeämpää miehelle on oma perhe. Täysin uutta virtaa pohjalainen on saanut isyydestä. Reilun vuoden ikäisen Jimi-pojan kanssa vietetty aika on Pitkämäelle nyt kaikki kaikessa.

”Hänen kanssaan touhutessa unohtuvat keihäskuviot täysin. Yhteiset hetket ovat parasta mahdollista pään nollausta. Ykkösharrasteena meillä on piiloleikki, missä kurkimme toisiamme nurkan takaa”, kertoo Pitkämäki hymyillen.

Isän ikävä

Isyys ei ole kuitenkaan Pitkämäelle jatkuvaa riemua. Vaikeimpia hetkiä ovat treeni- ja kisamatkoille lähdöt.

”Ne ovat kovia paikkoja, sillä kotiin jäävät vaimo ja poika. Ovi onkin välillä erittäin raskas sulkea perässä.”

Jimi-poika seuraa Pitkämäkeä maailmalle kännykän taustakuvana.

”Sieltä poika hymyilee aina avatessani luurin. Kännykkäkuva taitaa muutoinkin olla enemmän tätä päivää, eikä minulla ole kuvaa esimerkiksi lompakossa.”

Keihäsmies myöntää tunteiden nousevan välillä pintaan.

”On turha kiistää, etteikö pidemmillä reissuilla olisi vesi kihonnut silmäkulmiin katsellessani varsinkin Jimistä otettuja kuvia. Ikävä kotiin on joskus todella kova.”

Perheenlisäys on antanut uuden merkityksen Pitkämäen heittämiseen.

”Nyt minulla on entistäkin suurempi syy tehdä tätä hommaa. Jimi antaa valtavasti lisämotivaatiota keihäänheittoon. Perhe on myös tasapainottava tekijä: vaikka urheilu on tärkeää, ei huono kisa ole enää maailmaloppu kuten joitakin vuosia sitten.”

Kisoista palaavaa perheenpäätä odottaa kotona aina yhtä aurinkoisesti hymyilevä jälkikasvu. Jälleennäkemisen aikana ei mietitä keihäskaaria.

”Olinpa heittänyt 70 metriä tai 89 metriä, on Jimi kotiin palattuani aina yhtä iloinen. Hän seuraa silloin minua kaikkialle.”

Juniori on myös jo tunnistanut isänsä televisiosta.

Niina kertoi, että poika oli lausahtanut silmät suurena ’isi’, nähtyään minut televisioissa.”

Samoja elkeitä

Pitkämäki-juniorissa on samoja elkeitä kuin isäukossaan. Geenit viittaavat siihen, että Jimistä kasvaa kookas mies.

”Hän oli vuoden ikäisenä jo 82 senttiä pitkä, eli kasvu on ollut nopeaa.”

Nuorella veijarilla näyttäisi olevan myös heitto veressä.

”Jimi tykkää heitellä jalkapalloa potkimisen sijaan. Heitto lähtee automaattisesti yläkautta. Tällä hetkellä näyttäisi myös, että hänestä tulee vasuri.”

Jimi on jo osallistunut ensimmäiseen kisaansa. Vantaalla viiletettiin 40 metrin lusikkajuoksu.

”Reissu kesti 2,5 minuuttia. Välillä ihmeteltiin jäniksen papanoita ja kerättiin kiviä. Kyseessä oli niin sanotusti opintomatka.”

Pitkämäki ei kuitenkaan toivo pojan olevan viisitoistavuotiaana isänsä mitoissa.

”Olin silloin 175 senttiä pitkä ja painoin 48 kiloa. Olin tuohon ikään saakka liikkeellä niin paljon, etten aina muistanut syödä”, muistelee nykyään 195-senttinen ja 92-kiloinen Pitkämäki.

Vaikka Jimin isä ja äiti ovat kumpikin urheiljoita, he eivät aio painostaa jälkikasvuaan urheilun pariin.

”Jos yleisurheilu alkaa innostaa, kannustamme asiassa. Mitään emme kuitenkaan tuputa. Tärkeintä on, että Jimistä kasvaa rehellinen, itsenäinen ja elämäniloinen kulkija.”

Pariskunta on keskustellut perheenlisäyksestä, mutta mitään suunnitelmia ei kuitenkaan ole.

”Tuntuisi toki hyvältä, jos Jimi saisi siskon tai veljen. Nyt olemme kuitenkin äärimmäisen onnellisia terveestä ja iloisesta pojasta.”

Tero ja Niina ovat asuneet saman katon alla jo vuosikaudet, mutta häitä ei ole lähiaikoina luvassa.

”Sellaista ei ole tiedossa, mutta luultavasti joskus tulevaisuudessa. Olemme erittäin tiivis perhe, eikä avioituminen sinällään muuttaisi mitään.”

Uran päätös mielessä

Pitkämäki on heittänyt kaikissa arvokisoissa vuodesta 2004 lähtien. Kaappiin on kertynyt vuoden 2007 MM-kullan lisäksi MM-hopea, olympiapronssi, EM-hopea sekä kaksi EM-pronssia.

Vuosi 2012 oli kuitenkin raskas. Uran päättyminen oli lähellä Lontoon olympialaisten viidennen sijan jälkeen.

”Tavoite jäi silloin todella kauas, oloni oli sysimusta. Varsinkin olympialaisten jälkeinen viikko on monilta osin hämärän peitossa.”

Pitkämäki heitti kuitenkin jo viikon kuluttua olympialaisista Tukholman Timanttiliigan osakilpailussa ja voitti kisan.

”Vaikka kisat eivät kiinnostaneet pätkääkään, oli jatkoa ajatellen suunnattoman tärkeää saada hyviä tuloksia. Merkittäviä olivat myös voitot Zürichin Timanttiliigasta sekä Suomi–Ruotsi-maaottelusta.”

Vaikka kausi päättyi voittoihin, rajut arvokisapettymykset saivat Pitkämäen miettimään uransa lopettamista. Keihäänheitto tuntui kirosanalta. Helpotusta synkkyyteen toi avopuolison kanssa syksyllä tehty parin viikon asuntoautomatka Suomen ja Norjan Lappiin.

”Reissu osui oikeaan kohtaan. Stressitaso laski, ja aloin välillä hymyilläkin. Olin silti vielä epävarma jatkamisestani.”

Lopullinen päätös uran jatkosta syntyi syyskuun lopussa Pitkämäen ollessa toimitsijana vauhdittoman pituushypyn suorituspaikalla Seinäjoella.

”Mittailin hyppyjä kumisaappaat jalassa. Samalla alkoi mielessäni kihelmöidä ja kutista. Minunkin oli päästävä hyppäämään. Ponkaisin kumisaappailla 3,25 ja oloni oli loistava. Päätös jatkamisesta syntyi käytännössä tuolloin, tunsin tutun poltteen palanneen takaisin.”

Lähellä kuolemaa

Pitkämäen elämän dramaattisin hetki koettiin vuonna 2007 Rooman Kultaisen Liigan -osakilpailussa. Teron keihäs lensi sektorin ulkopuolelle ja lävisti pituushyppypaikalla ranskalaisen Salim Sdirin.

”Kaikki tuntui pimenevän nähdessäni keihään osuvan häneen. Olin varma, että tapoin Salimin. En voinut kuin painaa pään käsien suojaan ja istua penkille.”

Järkyttynyt Pitkämäki rauhoittui hieman nähtyään Sdirin liikkuvan kentän toisessa päässä.

”Se helpotti, tiesin hänen olevan ainakin elossa.”

Hän tapasi ihmetyksekseen ranskalaisen jo illalla hotellilla.

”Salim sanoi, ettei tapahtunut ollut minun vikani. Se huojensi. Hän joutui kuitenkin pian takaisin sairaalaan, sillä hänen maksaansa oli tullut reikä ja munuainenkin vioittunut.”

”Salim hyppäsi seuraavana vuonna ennätyksensä, josta olin erittäin iloinen. Tiesin silloin, etten pilannut hänen uraansa.”

Hermovamma huhtikuussa

Pitkämäki on joutunut uransa aikana leikkauspöydälle kuusi kertaa. Operaatioista viisi on kohdistunut heittokäden kyynärpäähän ja yksi kylkeen.

Viimeisin vaaratilanne tapahtui huhtikuun lopulla, kun hän sai niskaansa hermovamman penkkipunnerruksen yhteydessä.

”Vasemmalla puolella diagnosoitiin hermovamma, jonka paraneminen vaati kuutisen viikkoa. Sen olikin suurin syy alkukauden epätasaisiin heittoihini. On selvää, että mielessä myllersi epätietoisia ajatuksia, sillä tekniikkani kärsi vammasta. Onneksi kaikki on nyt kunnossa.”

Vaikka vammoja on ollut, Pitkämäki ei pelkää pahaa loukkaantumista.

”En pelkää. Joskus mielessä tosin käy mahdollisuus elämään vaikuttavasta selkävammasta. Sellaista ei kuitenkaan voi alkaa pohtia.”

Mustikka- ja parturirahaa

Pitkämäki on vuosien varrella kohdannut monia ihailijoita. Nimikirjoitukset ovat olleet haluttuja.

”Eniten lämmittää, kun saan hymyn esimerkiksi liikuntarajoitteisten henkilöiden kasvoille. Tärkeää on ilahduttaa myös sillä tavalla muitakin ihmisiä.”

Pitkämäki on saanut myös rahalahjoituksia.

”Vuonna 2006 posti toi 20 euron setelin sisältäneen kirjeen. Mukana oli kehotus mennä parturiin. Tein niin välittömästi. Olin kuuliainen myös seuraavana vuonna erään rouvan ojennettua minulle Lappeenrannassa 60 euroa. Hän patisti ostamaan rahalla mustikkaa.”

Viikonlopun Kalevan Kisoista Pitkämäki hamuaa kultaa. Samaa hän tavoittelee myös Pekingin MM-kisoista.

”Luvassa on kovat kekkerit. Lasken pahimmiksi haastajiksi Kenian Julius Yegon, Tsekin Vitezslav Veselyn sekä Ruuskasen Antin. Kultaan tarvittaneen ainakin 88 metriä”, suunnittelee tällä kaudella 89,09 kiskaissut Pitkämäki.

”Hienoahan olisi rikkoa samalla 90 metriä, joka on mennyt viimeksi Osakan MM-kisojen kultaheitossa.”