Islannin kannattajat tukivat omiaan loppuun saakka - miksi suomalainen urheilukansa ei pysty samaan?
Islannin menestys jalkapallon EM-kisoissa herätti ihastusta Suomessakin. Se herättää kysymyksen: olisiko meidän syytä uskoa enemmän myös omiin pelaajiimme?
Kansainvälisessä nuorten jalkapalloturnauksessa Helsinki Cupissa tärkeintä on tunnelma - ei voitto. Kuva vuodelta 2011. Miksi sama urheilun ilo ei kanna enää aikuisten kisoissa?
Kun Islannin joukkue eteni jalkapallon EM-kisoissa hurrikaanin lailla, haukkoivat katsojat henkeään ympäri maailmaa. Pienen saarivaltion pallo lensi maaliin sen verran usein, että nekin, joita laji ei ollut aiemmin kiinnostanut, julistautuivat Islanti-faneiksi. Sunnuntaina Islanti pelasi Ranskaa vastaan ja saarivaltion kannattajat joutuivat puremaan huultaan erityisen kovasti: puoliajalle siirryttäessä Ranska johti peliä luvuin 4-0.
Alakynnestään huolimatta Islannin kannattajat eivät heittäneet pyyhettä kehään, vaan jatkoivat sitkeästi hurraamista. Islanti teki lopulta ottelussa kaksi maalia.
Psykologi Hippu Pintilä näkee Islannin jalkapallojoukkueen tarinassa samanlaisia tekijöitä, joita oli Suomen Nuorten Leijonien menestyksessä tänä vuonna. Pintilä oli mukana tiimissä, joka valmensi ”Pikkuleijonia”.
”Islannin joukkueessa ei ollut yksittäisiä pelaajia, joiden harteilla maalien tekeminen olisi ollut. Niinpä jokainen pelaaja oli potentiaalinen ratkaisija.”
Suomen ”Pikkuleijonat” voittivat kotikisoissa nuorten jääkiekon maailmanmestaruuden. Pintilän mukaan myös se oli tiukkaa yhteispeliä.
Realistikansa sekoaa
Suomalaiset kannustivat alkuvuoden peleissä pieniä leijoniaan ja sekosivat ymmärrettävästi kultamitalista. Hippu Pintilä sanoo, että suomalaiset ovat ”realistikansaa”. Menestyksestä on helpompi iloita vasta sitten, kun siitä on olemassa näyttöä. Jääkiekossa menestymisessä ei ole mitään uutta.
”Toisaalta taas esimerkiksi silloin, kun Suomi menestyi yllättäen curlingissa, alkoi laji kiinnostaa ihmisiä. Kannustamme kyllä omiamme”, hän muistuttaa Markku Uusipaavalniemen ja kumppaneiden 2000-luvun alun urheilusuorituksista.
Yleisön hyvä energia välittyy katsomosta kentälle, mutta penkillä ja television äärellä istuvilla silmäpareilla on Pintilän mukaan myös toisenlaisia vaikutuksia. Julkiset epäonnistumiset aiheuttavat pelaajille oman paineensa. Pintilä kertookin kuulleensa, etteivät monet urheilijat lue, mitä heistä kirjoitetaan.
”Kirjoitukset ovat niin negatiivisia.”
Turnaus on tärkein
Helsinki Cupin pelikentillä ei tarvitse pelätä sitä, että omaa urheilusuoritusta ruodittaisiin seuraavana päivänä lööpeissä. Juniorijalkapalloturnaus järjestetään heinäkuun puolivälissä.
”Voitto ei ole pääasia, vaan turnaus”, sanoo Helsinki Cupin toimitusjohtaja Kirsi Kavanne.
Helsinki Cup pelaajineen on värittänyt Helsingin katukuvaa vuodesta 1976 lähtien. Viikon aikana siihen ottaa tänä vuonna osaa arviolta 250 000 ihmistä. Pelaajat ovat 8-18-vuotiaita ja parhaimpana kesänä heitä on saapunut paikalle 28 eri maasta. Tapahtuman kotisivuilla turnaustunnelmaa kuvaillaan ”unohtumattomaksi”.
”Katsomosta löytyy sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat itse pelanneet Helsinki Cupissa 40 vuota sitten. Lisäksi kannustamassa on pelaajien vanhempia, mummeja ja kummeja”, Kavanne sanoo ja lisää, että tuki on nuorille tärkeää.
Miten pelaamisen riemun voisi saada säilymään aikuisuuteen saakka?
”Jaa’ a”, Kavanne vastaa.
”Jos ajatellaan lajia kuin lajia, niin toki harmitus tulee, kun voitosta pelataan. Ehkä positiivinen luonne, ilo ja rakkaus omaan lajiin auttavat.”
Pallo maaliin just eikä heti
Matkalla menestykseen joutuu aina kokemaan tappioita. Hippu Pintilä sanoo, että pelaajien pitäisi keskittyä onnistumisiinsa eikä epäonnistumisiin. Saman neuvon hän antaa kannattajille – ja oikeastaan ihmisille ylipäätään.
”Jos lähdetään pelaamaan ajatellen, että olemme hävinneet tämän ottelun, se todennäköisesti hävitään.”
Islanti kokosi itsensä ja teki kaksi maalia, vaikka Ranskan joukkue johti sitä reilusti. Mitä pelaajat mahtoivat miettiä pukuhuoneessa ennen kuin menivät kentälle? Hintilä veikkaa, etteivät ainakaan sitä, kuka aiemmin potkaisi pallon ja kenen maaliin.
”Taitavat pelaajat miettivät ainoastaan sitä, että seuraavan maalin pitää tulla meiltä.”
Sellaisia lauseita Pintilä kertoi Pikkuleijonillekin. Menneisyydellä ei ole merkitystä, mutta pohjatyöllä on – ja sillä, että tehdään vielä lisää töitä. Siksi Pintilä uskoo, että suomalaisia jalkapallojoukkueita voidaan hyvinkin nähdä jyräämässä maailman kentillä Islannin lailla.
”Muutosta on jo näkyvissä. Nuoret lähtevät rohkeammin voittamaan”, hän sanoo.
”Pelejä ei voiteta historialla. Voitto on aina tässä ja nyt.”