Jesse Puljujärvi muutti 13-vuotiaana yksin Ouluun: ”Aluksi oli äitiä oikeasti tosi kova ikävä”

Nuorten kultaleijonien PuLa-Aho-ketju ei lähde leijumaan, vaikka maailmanmestaruus nostikin suosion pilviin. Juhlahumun jälkeen paluu arkeen tuntui kolmikosta hyvältä.
Anneli Juutilainen
Urheilu 14.1.2016 09:00

Jääkiekon nuorten MM-kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Jesse Puljujärvi, 17, tunnustaa, että pari päivää kestäneen juhlahumun jälkeen oli jo mukava palata arkeen.

”Ensimmäiseksi menin leppäämään ommaan sänkyyn pitkästä aikaa. Unet jäivät lyhyeen, hotellilla oltiin ja siellä pidettiin jätkien kanssa hauskaa”, SM-liigajoukkue Oulun Kärpissä pelaava Puljujärvi kuvaili tunnelmiaan.

Uusi rooli kansallissankarina lämmittää nuorukaisen mieltä.

”Kyllä se ihan hyvältä tuntuu. Huomasin, että tämä oli iso juttu koko Suomelle. Oli oikeasti mahtava juttu, että pystyttiin voittamaan MM-kulta. Nyt vasta rupean ymmärtämään, miten iso asia tämä on.”

Sosiaalinen media on täynnä ihailijoiden suitsutuksia. Onko ”Pulju” saanut jo nuorilta naisilta paljon ihailuviestejä?

”No kyllä. Tai no emmä oikein tiedä. Ei oikeastaan, aika rauhassa olen saanut olla. Mutta Instagramissa on jottain näitä tullut”, suosiostaan selvästi hämmentynyt leijona kertoo.

Puljujärven perhe oli seuraamassa alkusarjan otteluita, mutta työkiireiden vuoksi vanhemmat ja pari vuotta nuorempi pikkusisko joutuivat katsomaan finaalia televisiosta.

”Perhe otti asian tosi hyvin, onnittelivat ja tulivat lentokentälle Ouluun vastaan. Perhe on tukenut koko ajan meikää kaikella tavalla, he ovat olleet täysillä mukana ja ovat myös sitä mieltä, että kaikki paukut vaan lätkään.”

Äitiä ikävä

Puljujärven perhe muutti Ruotsista Tornioon, kun poika oli 4-vuotias. Samassa iässä hän aloitti jääkiekon pelaamisen.

”Ulkojäiltä meikä aloitteli silloin. Se lähti ihan omasta innosta, olen aina tykännyt lätkästä.”

Kehittymismahdollisuudet Torniossa kävivät vuosien mittaan kuitenkin vähäisiksi. Kun Puljujärvi oli 13-vuotias, Oulun Kärpät lähestyi häntä ja tarjosi paikkaa. Puljujärvi muutti 13-vuotiaana yksin Ouluun, muu perhe jäi Tornioon.

”Pääsin kokkeilemaan sinne ja asia oli selvä. Aluksi oli äitiä oikeasti tosi kova ikävä, mutta kaikki meni tosi hyvin. En kadu lähtöpäätöstä.”

Puljujärvi asui kerrostalossa muutaman muun samassa tilanteessa olevan pojan kanssa.

”Oltiin siellä poikien kesken, vanhemmat kävivät moikkaamassa meitä viikoittain. Kärppä-klubilta haettiin ruokaa.”

Jo tuossa vaiheessa Puljulle oli selvää, että jääkiekosta tulisi hänelle ura. Koulunkäynnin hän lopetti peruskoulun jälkeen. Nuorukainen vakuuttaa, että ratkaisu ei ole mietityttänyt kertaakaan.

”Mulla on vahva luotto tähän. Pistän kaiken lätkään, kun en paljoa muutakaan ossaa.”

Puljujärvellä onkin arvioitu olevan mahdollisuuksia kesän 2016 NHL-varaustilaisuuden ykkösvaraukseksi, johon ei ole yltänyt aiemmin kukaan suomalaispelaaja.

”En ole vielä miettinyt sitä hommaa, se tullee sitten kun tullee. Mutta kyllähän mää totta kai joskus haluaisin sinne päästä pellaamaan, maailman parhaaseen sarjaan.”

Mutta puuhaako Puljujärvi siviilissä mitään muuta kuin pelaa jääkiekkoa?

”En mää muuta tee. Leppään välillä, siihen se on mennyt. Pelejä ja reenejä on paljon.”

Nyt kultajuhlat on juhlittu ja Puljulla alkaa taas arki.

”Jalat pyssyy maan pinnalla hyvin. Pääsen taas Kärppien mukkaan ja menen sinne nauttimaan.”

Pojasta mieheksi

Pikkuleijonien superketjun Patrik Laine, 17, pääsi osoittamaan nuorten MM-kisoissa, että pojasta on kasvanut mies.

Turnauksen aikana seitsemän maalia laukoneesta nöyrästä ja kohteliaasta nuorukaisesta ei ole havaittavissa sitä samaa poikaa, joka vielä toissa syksynä kiukutteli ja näytteli keskisormea päävalmentaja Mika Marttilalle alle 18-vuotiaiden turnauksessa.

”Nyt olen saanut omaa itteäni takaisin muidenkin tietoisuuteen. Aiemmin tuli hölmöiltyä ja ihmisille tuli väärää käsitystä meikäläisestä. Olen saanut näyttää, millainen olen oikeasti.”

Laineen suosio on huima. Tapparan kärkihyökkääjä on kirjoitellut jo roppakaupalla nimikirjoituksia faneilleen.

”Puhelin on päässyt kuumenemaan pelien jälkeen. On kestänyt jonkin aikaa vastailla kaikkiin onnitteluihin. Niitä on tullut aika paljon ja se kuuluu asiaan.”

Mutta heti voiton jälkeen ensimmäinen tekstiviesti pukuhuoneesta lähti omille vanhemmille.

”Äitille vastasin ensimmäisenä onnitteluihin.”

Laineen perhe ja tyttöystävä olivat katsomassa finaalia ja kaikki olivat luonnollisesti onnellisia voitosta. Jo 4-vuotiaana isänsä innostamana jääkiekon aloittanut Laine kiittelee perheeltään saamaansa tukea.

”Vanhemmat kuskailivat mua treeneihin aina siihen asti, kunnes sain mopoauton. He ovat aina olleet katsomassa pelejäni, kannustamassa ja tukemassa.”

Laineelle ennustetaan Puljujärven tavoin kärkipään varausta ensi kesän NHL-varaustilaisuudessa. Laine ei silti pyörittele aktiivisesti mielessään mahdollisuuksia rapakon takana.

”En ole hirveästi sitä vielä miettinyt, kun on aika paljon vielä pelattavaa ennen niitä kekkereitä. Pitää ottaa päivä kerrallaan. Nyt koitan vain tehdä parhaani ja kehittyä koko ajan.”

”Äkkiä arkeen”

Oulun Kärpissä pelaava Sebastian Aho, 18, ei suostu ottamaan sankarin viittaa harteilleen, vaikka tuore MM-kulta hiveleekin miehen mieltä.

”Hyvältä tuntuu tietysti. Hienoa, että voitettiin, mutta ei se mitään sen kummemmin muuta. Ei me olla parempia tai huonompia ihmisiä, vaikka oltaisiin hävitty tai voitettu. Ei tässä kannata ruveta itsestään tekemään sankaria”, vaatimaton Aho pohtii.

Aho kertoo yllättyneensä iloisesti siitä, miten tunteella suomalaiset suhtautuivat nuorten MM-kisoihin. Puhelinkin on piipittänyt reippaasti.

”Ei mulla ole mittään naisihailijoita, mutta tutuilta ja kavereilta on tullut kyllä viestejä suht paljon.”

Paluu Kärppien rytmiin tuntuu Ahon mielestä mukavalta. Treenit ja pelit jatkuvat vanhaan malliin.

”Äkkiä tultiin takaisin arkeen ja töihin.”

Aho varattiin NHL:ään Carolina Hurricanesin riveihin viime kesänä toisella kierroksella 35. pelaajana. Joidenkin arvioiden mukaan Aholle voisi tulla kutsu Carolinaan jo ensi kaudelle, mutta mies itse ei ole miettinyt asiaa.

”En ole ajatellut niin pitkälle. Uskon, että kun teen asiat tässä hetkessä hyvin, niin se tuo hyviä asioita mulle tulevaisuudessa.”

Vapaa-ajalla pleikkaria pelaava ja kavereiden kanssa hengaileva Aho on kiitollinen siitä, että saa tehdä haluamaansa työtä.

”Varmasti on paljon asioita, joista joutuu joskus lätkän vuoksi luopumaan, mutta olen etuoikeutetussa asemassa, kun saan tehdä sitä mitä ihan oikeasti haluan ja mistä tykkään.”

Nuoren leijonan toive tulevaisuudelle on selkeä.

”Että pysyisin terveenä ja saisin tehdä tätä hommaa niin pitkään kuin mahdollista.”