Pituushyppääjä Eero Haapala selvisi vammakierteestä – tavoitteena olympialaiset

Urheilukentällä Eero Haapala tähyilee pituushyppypaikkaa. Pari viikkoa sitten 26 vuotta täyttäneen Jalasjärven kasvatin olo on riemukas.

Syy intoon on selvä, kaksi edellistä kautta tuhonneet jalkavaivat ovat takanapäin. Rankka toipumisvaihe ei vienyt miehen uskoa, vaikka monet ehtivät uumoilla Haapalan urheilu-uran olevan ohi. Hän on tällä kaudella näyttänyt epäilijöille hauista hinaamalla ulkoratojen ennätyksensä uusiin lukemiin.

Tuskaiset ajat ovat enää menneitä muistoja – sekä kehoon jääneitä leikkausarpia.

Kierre käynnistyy

Eero Haapala ponnisti talvella 2013 sensaatiomaisesti EM-kisojen neljänneksi. Hieman aiemmin hän oli rikkonut Jarmo Kärnän lähes 24 vuotta vanhan Suomen ennätyksen 811 kantaneella hypyllään.

”Hyvä hallikausi edesauttoi vammojen syntyä, sillä menetysnälkäni kasvoi jatkuvasti.”

Miehen halu saavuttaa nopeasti lisää hyviä tuloksia oli kohtalokas. Loukkaantumiskierre oli alkamassa.

Ongelmat alkoivat keväällä 2013.

”Akillesjänteeni oireili. Lopulta myös takareiteni alkoi vaivata. Jalassani diagnosoitiin tuolloin pieni repeämä.”

”Kehon ja mielen palautumiselle ei jäänyt riittävästi aikaa. Jos olisin malttanut levätä ja palautua kunnolla, olisin todennäköisesti välttynyt vammoilta. Mutta riskit kuuluvat urheilijan elämään”, Haapala toteaa.

Pian hallikauden huikeat saavutukset olivat vain lukemia tilastoissa.

MM-haave kariutuu

Kesällä 2013 Haapalan oli jätettävä väliin Vaasan Kalevan Kisat. Se oli hänelle raskasta.

”Oli tuskaista katsella sivusta muiden suorituksia. Katsomo on urheilijalle aina pahin paikka. En kuitenkaan mahtanut asialle mitään, tilanne oli vain hyväksyttävä.”

Haapala toipui elokuussa Kuortaneella järjestettyyn Moskovan MM-kisojen näyttötilaisuuteen. Hän saapui hyppypaikalle suurin toivein.

Haaveet kaatuivat vasemman takareiden pettäessä kesken näyttösession.

”Se oli suuri pettymys ja järkytys. Tiesin toki hyppääväni riskillä. Haluni päästä kisoihin oli niin suuri, että olin valmis uhmaamaan terveyttäni. Se ei kannattanut.”

Jänne katkeaa

Haapala sai jalkansa kuitenkin kuntoon saman vuoden syksyllä ja pääsi talvikaudella jälleen mainioon iskuun.

Mies odotti kesältä 2014 paljon. Takapakkia tuli kuitenkin heti kesäkuun alussa Raaseporissa.

”Kisani päättyi neljänteen hyppyyn. Luulin aluksi vasemman jalan takareiteen syntyneen pienen repeämän. Ajattelin edessä olevan ainoastaan 4–6 viikon tauon.”

Karu totuus selvisi seuraavana päivänä otetusta magneettikuvasta.

”Radiologi ilmoitti yhden takareiden lihaksen jänteen katkenneen. Se tiesi leikkausta ja pitkää taukoa.”

Uutinen oli huippu-urheilijalle täysi sokki.

”Maailmani mureni täysin. Tajusin kauteni olevan jälleen ohi ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Kyyneleet nousivat silmiin, kun tiedostin asian.”

Rankkaa kuntoutusta

Haapalan onni oli, ettei jänteen kiinnittämiseen tarvittu siirrännäistä toisen jalan lähentäjälihaksesta. Vammasta toipuminen oli silti pitkä ja tuskallinen prosessi. Ensimmäiset kaksi viikkoa kuluivat vaakatasossa.

”Se oli rankkaa aikaa, sillä urheilija ei ole tottunut olemaan vuoteen omana. Päässäni velloi välillä hurja sekamelska. Synkimpinä hetkinä pelkäsin urani olevan ohi.”

Kuntoutumisen hidas eteneminen ei parantanut hänen tuntojaan.

”Kaikki eteni todella verkkaisesti. Lääkärit antoivat minulle kuitenkin tärkeitä neuvoja. Ymmärsin toipumisen vievän aikaa. Minun oli vain säilytettävä malttini.”

Hölkkäämään Haapala pääsi vasta kolmen kuukauden jälkeen.

”Oli suuri helpotus, kun lopulta sain hölkätä. Olin tuolloin jälleen jalkojeni viemänä. Usko tulevaisuuteen kasvoi heti hurjasti.”

Kuntoutuksen aikana Haapalan ajatukset olivat välillä synkkiä.

”Mukaan mahtui todella mustia päiviä, jolloin elämä vastusti urakalla. En olisi aina halunnut nousta uuteen aamuun. Iso motivaattori kuntoutumiseen oli haluni päästä vielä näyttämään mihin kykenen.”

Nettiviestit sytyttivät

Lisävoimaa pohjalainen ammensi ikävistä nettikirjoituksista, joissa yleisö spekuloi miehen tilannetta.

”Vaikka ikävät sanat saattaisivat masentaa, sain lisää näyttöhalua lukiessani keskusteluja. Päädyin juttujen pariin, koska aikaa oli paljon käytettävänä.”

Haapala järkyttyi lukiessaan kommentteja, joiden mukaan hänen uransa olisi ohi.

”Se tuntui pahalta. En ymmärrä netissä kirjoittelevia asiantuntijoita, sillä kukaan heistä ei edes tiennyt vammani oikeaa laatua. Huomasin julkisuuden henkilön olevan vapaata riistaa.”

Haapala sai tukea synkkiin hetkiin ulkoratojen Suomen ennätyksen haltijan Tommi Evilän sanoista.

”Hän muistutti, että turhien puheiden kannattaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tietäjiä riittää niin katsomoissa kuin kotisohvilla.”

Haapala kiittelee myös kannustavia viestejä. Niillä oli merkitystä.

”Sellaiset piristivät ja antoivat voimaa. Hyvät sanat auttavatkin aina enemmän kuin tuomitsevat kommentit.”

Henkistä kasvua

Kesäkuussa fysioterapeutiksi valmistunut Haapala uskoo osaavansa kuunnella jatkossa kehoaan aiempaa paremmin.

”Aivan varmasti. Myös koulutukseni tuoma näkemys auttaa asiassa. Voi kuitenkin sanoa, että olen oppinut paljon kantapään kautta.”

Hyppääjällä on myös esimerkki koettelemusten opeista.

”Kun ajattelen Raaseporin kisan tuntoja, ymmärrän nyt, että ei olisi pitänyt hypätä. Tunsin silloin takareidessäni epämiellyttävän tunteen sekä selkeää väsymystä. En osannut silloin toimia tilanteen vaatimalla tavalla.”

Vastaavaa virhettä Haapala ei enää tee.

”Jos tuollaisia tuntemuksia ilmenee, jätän kisan kesken. En aio enää päätyä leikkauspöydälle samoista syistä kuin aiemmin.”

Kovia kokenut Haapala sanoo olevansa henkisesti aiempaa vahvempi.

”Stressinsietokykyni on kasvanut. Ymmärrän, että erilaiset vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Ne eivät enää hetkauta kuten aiemmin.”

Mies löysi toipumisaikana myös uudenlaista keveyttä.

”Tajusin, ettei kaiken tarvitse pyöriä pituushypyn ympärillä. Välillä on lupa tehdä muutakin, eikä itselle saa olla liian kova.”

Voimaa kotoa

Merkittävä tekijä Haapalan taustalla on tyttöystävä Elli-Noora Koskela. Yhteen pariskunta päätyi viime talvena tunnettuaan toisensa jo pidemmän aikaa.

”Elli-Noora on ollut aktiivihiihtäjä. Hän tietää, mitä urheilu vaatii. On tärkeää, että toinen ymmärtää huippu-urheilua.”

Tyttöystävän tuki on tärkeä kentälläkin.

”Hän tulee usein mukaan treenaamaan omalla ohjelmallaan ja lähtee mahdollisuuksien mukaan kisareissuille. On hienoa tehdä ja kokea asioita yhdessä.”

Pituusmies on oppinut puhumaan avoimemmin tunnoistaan. Aiemmin varsinkin urheiluasiat jylläsivät pään sisällä.

”Olen alkanut jutella niistä. Kiitos siitä menee tyttöystävälleni. Pilke silmäkulmassa voi sanoa, ettei pohjalaisen tarvitse aina olla yksinmiettijä ja mököttäjä”, Haapala sanoo.

Selvät tavoitteet

Haapalan seuraava tavoite on Porissa käytävissä Kalevan Kisoissa. Mielessä siintävät myös Pekingin MM-kisat. Kiinan matka vaatii tulosrajan 810 rikkomista.

”Se on täysin realistista, sillä rahkeissani on varaa reippaasti yli kahdeksan metrin siivuun.”

Haapalaa siivittävät eteenpäin valmentajat Antti Mäkelä sekä Suren Ghazaryan. Viime syksynä tiimiin liittynyt armenialainen Ghazaryan toimii myös Suomen Urheiluliiton pituushypyn ja kolmiloikan lajivalmentajana.

”Suren on tuonut uusia tuulia. Hän painottaa erityisesti ponnistuksen merkitystä. Menin aiemmin hieman liikaakin vauhdin ehdoilla, sillä olen juossut 100 metriä aikaan 10,51.”

Haapalan pidemmän tähtäimen kiintopiste on asetettu vuoden 2016 Rio de Janeiron olympialaisiin.

”Se on merkkipaalu, jota ajatellen teen töitä. Tärkeintä on kuitenkin pysyä terveenä. Se on avain huippusuorituksiin. Tällä hetkellä kaikki on onneksi kunnossa, ja elämä maistuu niin kentällä kuin kotonakin.”