Autolla Andalusiaan

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kynäilen tätä tekstiä andalusialaisen kerrostaloasunnon vaatehuoneeseen kyhäämässäni työhuoneessa. Vaikeinta oli löytää ahtaaseen tilaan tarpeeksi pikkiriikkinen pöytä, jossa olisi kuitenkin täysikasvuisen ihmisen käyttöön sopivat kyllin pitkät jalat. Málagan Ikeasta sellaisen sai 29 eurolla. Jos ei sitä ole koolla pilattu, niin ei hinnallakaan.

Matka tänne Etelä-Espanjaan ei sen sijaan ollut huokein mahdollinen, vaikka kaikista tekemistäni reissuista se oli ehdottomasti ikimuistoisin. Alun perin Hilma-koiramme piti lentää kanssamme vajaassa viidessä tunnissa Málagaan. Muutamien muuttujien vuoksi aloimme kuitenkin idättää ajatusta eräänlaisesta isä, poika ja pyhä Hilma -vaelluksesta, jolla luikertelisimmekin maanteitse reilussa viikossa Andalusiaan. Kaikki läheiseni huusivat kuin hurmoksellisessa kirkkokuorossa, että tuo taivallus tulisi tatuoitumaan ikuisesti niin minun kuin vanhemman poikanikin mieleen.

Onneksi ystäväpiirissäni on myös muutama Eurooppaa työkseen halkova rekkakuski, joilta sain korvaamattoman tärkeitä neuvoja matkan suunnitteluun. Säästäisin aikaa, rahaa ja kilometrejä, jos puksuttaisimme ensin rahtilaivalla Saksan Travemündeen. Idea oli hyvä, mutta ongelmaksi muodostui Hilma. Ensimmäinen lemmikkihytti olisi ollut vapaana vasta syyskuun toisella viikolla. Siispä otimme kuohuvan kokan kohti Tukholmaa. Seuraavat 17 tuntia yritinkin opettaa poikani kanssa sisäsiistiä Hilmaa kusemaan ja paskomaan neliömetrin kokoiselle tekonurmen peittämälle peltikannelle. Yksi asia tällä Ruotsin-risteilyllä kävi selväksi. Ladylike, hienohelma Hilma ei pissaa kannelle. Tosin tukholmalainen nurmikko sai seuraavana aamuna niskaansa vihaisen pissasadekuuron.

Reissullamme myös vahvistui, ettei minusta taida koskaan kuoriutua sellaista kielimiestä, joka osaisi tilata itselleen ulkomailla ruokaa. Ensimmäisessä yöpymispaikassamme Ängelholmissa, joka on muuten oikein viehättävä paikkakunta, tilasin mielestäni kanakebabia ja riisiä. Saatuani eteeni keon ranskalaisia ja kanalastuja tajusin, miten lähellä toisiaan ovat huonosti lausuttu englannin sana rice ja ranskalaisia tarkoittava sana fries.

Mutta ei se saatanallinen ruokasanastolla sekoilu Ruotsiin jäänyt, vaan jatkui seuraavassa yöpymispaikassamme Bremenissä, jonne saapuminen venyi iltamyöhään jämähdettyämme seisomaan Hampurin ruuhkaan kuin kikkelit Reeperbahnille. Kun vielä ennakkoon valitsemani majapaikka osoittautui yhtä raikkaaksi kuin tunkkainen kasvihuone, jouduin hätäpäissäni etsimään korvaavaa kortteeria. Isässään kasvavan raivomyrskyn ennusmerkit aivan oikein tulkitseva poikani tajusi onneksi ehdottaa ripeää verensokerin nostamista. Olimme sivistyneessä maassa, jossa asuu yli 80 miljoonaa ihmistä, joten pidin itsestään selvänä, että Bremenin McDonald’sin listalta löytyisi myös gluteeniton vaihtoehto. Huutelinkin lyhyellä koulusaksallani autokaistan tilauspömpeliin toiveikkaasti useamman kerran glutenfrei. Intialaisella aksentilla toistettu hölmistynyt varmistus: – Drei hamburger, sai minut rukoilemaan, että olin kuullut väärin. Syliini pudotettu pullea paperisäkki paljasti saksan kielen taitoni todellisen tason. Pussissa ei ollut ainuttakaan gluteenitonta annosta vaan yksi normi Big Mac -hamppari ja kolme tavallista hampurilaista. Kieltämättä suomalaisittain lausuttu glutenfrei ja numeroa kolme tarkoittava saksan sana drei saattavat kuulostaa jonkun korvissa samalta.

Matkan raskaimman ongelman aiheutti kuitenkin Hilma. Vaikka olin varmistanut jokaisesta yöpymispaikasta, että mukanamme matkaavan kultaisenoutajan on soveliasta yöpyä huoneessamme, en ollut osannut ottaa huomioon, ettei varaukseni vastaanottajalla ollut pienintäkään käsitystä kultaisenoutajan koosta. Hilmalle huoneeseen varatut koiran sänky ja kuppi olisivat olleet just sopivia käsilaukkuun mahtuvalle pikkuruiselle puudelille. Siis vähän sitä samaa kaliiberia kuin nykyinen työpöytäni. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Opin, ettei monissa Euroopan hotelleissa majoiteta 10:tä tai 25:tä kiloa painavampia koiria. Onneksi yhtä hotellia lukuun ottamatta kukaan ei tohtinut tiedustella 30-kiloisen Hilman painoa, koska hänhän on himputin hieno narttu, ja sellaisilta ei kysellä painoa.

X