Brittiläinen pyttytuomio
Pitkään ulkomailla asuneena olen hämmästellyt, miten nopeasti sitä sopeutuu kulloisiinkin olosuhteisiin. Esimerkiksi, kun yksi vuokraisäntämme oli kulttuurista, jossa naisen asema ei ole kovin kummoinen, uhrasimme aina minut reklamoimaan asunnon puutteista, koska vaimoni ei välttämättä olisi saanut näkemyksiämme läpi. Ei se ollut sen kummempaa, vaikkakin surullista.
Kaikissa asuinmaissamme on myös ollut iso brittiyhteisö, mikä on tarjonnut tällaiselle krooniselle kummastelijalle näkymän saarivaltakunnan nokkimisjärjestykseen. Britit ovat yhä edelleen bussiensa tapaan kahden kerroksen väkeä.
Maltalla tutustuin yläluokan britteihin, joille oli kauhistus, kun kesken kello viiden teen kilistelyn kerroin rallienglannillani painuvani toilettiin. Se tarkoitti kuulemma samaa kuin olisin ilmoittanut olevani menossa vessaan ja molskauttavani siellä pää edellä pyttyyn. Sain lempeän tiukan ohjeistuksen jatkossa käyttää paskahuusista sen hienostuneempaa nimitystä bathroom.
Näiden brittien seura oli käytöksen kultaista hiomapaperia kaltaiselleni rosoiselle maahanmuuttajalle, mutta silti tunnustan raskaasti kiroillen viihtyväni parhaimmin sen kerrosbussin alakerrassa räyhäävän ja kaljatuopille tuoksahtavan porukan parissa, josta varsinkin varttuneemmat brittinaiset ovat osoittautuneet oikeiksi sielunsiskoikseni.
Maltan jälkeen pohdimme yhtenä jatko-opiskelumaana myös Englantia, jonka kouluissa vierailimmekin muutamaan kertaan. Yhdellä näistä visiiteistä sain ensimmäisen kerran maistaa sairaan kuivaa brittisarkasmia, kun päädyimme Crawleyssa raksamiesten suosiossa olevaan kahvilaan, jossa sai valita valtavasta valikoimasta leipänsä päälle mieleisensä täytteet. Kohdallani kyseeseen tulivat nimenomaan täytteet, sillä paikassa ei ollut lainkaan gluteenittomia leipävaihtoehtoja.
Vetäessäni ensiapuvyölaukustani neljää rutikuivaa riisikakkukiekkoa meitä palvellut jalkapallohuligaanin puolison näköinen tatuoitu nainen survaisi kaksi sormea kurkkuunsa ja alkoi kakoa, että toisi keittiöstä tiskirätin, jonka päälle voisin lätkiä valitsemani täytteet, koska siinä olisi enemmän makua kuin esiin kaivamissani kiekoissa. Tuijotettuamme hetken ilmeettöminä toisiamme nainen räjähti kessulta haisevaan nauruun, mikä sai minut rakastumaan häneen yhdellä henkäyksellä.
Toinen ja tuoreempi pikarakastuminen tapahtui muutama viikko sitten gibraltarilaisessa ravintolassa, jossa kovin samanoloinen kapakoitsija tarjosi kädessään jääpalaa viereisen pöydän alla olevalle hauvalle. Naisen vilkaistessa minua heitin puolihuolimattomasti, voisinko minäkin saada kuppiini yhden jääpalan. Nainen oli kyykistyneenä selkä pöytäämme päin, joten hän ei huomannut vastapäätä istunutta vaimoani, vaan osoitti takapuoltaan ja sanoi tupakan karhentamalla äänellä: ”Jos nuolaiset tuolta, saat jääpalasi.”
Nyt olen saanut maistaa jääkylmää tiskirättiä sekä edestä että takaa.