Teksti:
Juha Vuorinen

”Olen hämmentynyt. Huumorikakkapillukirjallisuus osa 5 herättää minussa voimakkaita tunteita. Jouduin pysäyttämään raskaan kalustoni kesken työvuoron ja keräilemään itseäni. Eritoten Juha Bergin ratkettua juomaan äitinsä lähdettyä viimeiselle matkalleen olin häkeltynyt Sirpa-vaimon ymmärtäväisyydestä: ’Juo se mitä juot ja mietitään sitten.’ Jumalauta oli helpotus, että kaiken sen ahdistuksen ja epätietoisuuden keskellä joku ymmärtää. Kiitos!”

Tällaisen palautteen sain nyt kesällä äänikirjana suoratoistopalvelu Suplassa ilmestyneestä Juoppohullun päiväkirjan viidennestä osasta, Dokumentista. Ei tarvinne erikseen mainita, että palautteen antaja oli aikuinen suomalainen mies.

Kirjailijana minulla on käynyt satumainen tuuri, kun olen läpi urani saanut olla auraamassa peltoa auki sellaisille ihmisille, joita kirjallisuus ei ole aiemmin juuri kiinnostanut. Urani alussa sain muutaman armeijallisen nuoria miehiä lukemaan, ja nyt äänikirjojen myötä olen saanut aikuiset miehet tarttumaan kuulokkeisiin ja kuuntelemaan ajatuksen kanssa kokonaisia kirjoja. Siitä se innostus muuhunkin kirjallisuuteen sitten lähtee, jos on lähteäkseen.

Minä hullaannuin kirjoihin melkein heti kohdusta päästyäni. Pahvikirjoista pienet tahmaiset sormeni siirtyivät kuvakirjoihin, ja kunnolla lukemaan opittuani koukutuin nuorten jännityskirjoistaan tunnetun Enid Blytonin SOS-sarjaan. Blytonin tuotannossa piisasi kahlaamista, sillä uransa aikana hän ehti puskea yli 600 kirjaa.

Blytonin tuotantoa ovat myös Viisikot, joille aika teki sittemmin temput terävät. Nimittäin uusimmissa englanninkielisissä painoksissa Dickistä on tullut Rick, koska hän ei ollut tarpeeksi mulkku kantaakseen noin sykkivää nimeä. Fanny-tätikin joutui luopumaan nimestään, koska brittien puhekielessä se tarkoittaa nykyään myös pimpsa pimperoista ja amerikanenglannissa naisen hanuriosastoa. Uusimmissa painoksissa Fanny-täti keinuttaakin fannyaan Frannie-suojanimen takaa. Ehkä eniten ihmettelin kuitenkin tuhmien lapsien läpsimisen poistamista. En tiedä millaisia lapsuuden lukukokemuksia muilla ikäpolveni kohtalotovereilla oli, mutta sen voin käsi Viisikko-kirjapinoni päällä sanoa, ettei yksikään Enid Blytonin kirjoittama kirja ollut sellainen, jota olisin lukenut pippeli pystyssä aina kun joku sai tillikan poskelleen, vaikka minulla poikkeuksellisen voimakas mielikuvitus onkin.

Seuraava steppi oli klassinen kioskikirjallisuus ja varsinkin näin jälkikäteen koomiselta tuntuva Remo-sarja, jossa kaikkien taistelulajien erikoismaisteri tekee lihapuuroa jokaisesta vastustajaan. Nekään eivät lukemalla loppuneet, sillä kaikkiaan niitä on tehty yli 150 osaa ja suomeksikin kaiketi yli 60.

Remon jälkeen siirryin kotimaiseen kamaan. Ensin kiskaisin koko Arto Paasilinnan tuotannon, sitten hurmaannuin Veikko Huoviseen. Sen luonnollisena jatkumona oli Mika Waltarin tuotanto, jossa ihastuin järkäleitä enemmän muutamiin pienoisromaaneihin ja erityisesti Neljä päivänlaskua -teokseen, joka kuulemma voisi olla kuvaus Sinuhe egyptiläisen kirjoittamisesta. Vaikka se romaani onkin, niin uskon rivien välissä olevan paljon ihan raakaa faktaa, ja siksi se oli minulle niin vangitseva lukukokemus.

Juttelin taannoin yhden perheenisän kanssa, jonka ruokintakuntaan kuuluu myös kaksi poikaa ja yksi tyttö. Tyttö kuluttaa kaiken luppoaikansa kirjojen parissa. Pojat eivät. Eron heissä huomaa kuulemma siinä, että vaikka lapset periaatteessa samaa kieltä puhuvatkin, tyttö puhuu silti aivan omaa kieltään.

Hyvät vanhemmat, hoputtakaa siis jälkikasvuanne lukemaan. Ihan mitä tahansa. Minäkin olen kavunnut lukutikkaita, jotka alkoivat sellaisesta lastenkirjailijasta, jonka kirjoja on vedetty Britanniassa pois kirjastoista, koska ne ovat kuulemma niin seksistisiä ja heikkoja sanavarastoltaan.

Enid Blyton, yli puoli miljardia kirjaa myynyt kirjailija, voin lohduttaa sinua jossain siellä ylhäällä, että yhdessä asiassa olemme samassa veneessä. Ja se ei ole myytyjen kirjojen määrä.

MAINOS Koodilla juhavuorinen saat ilmaisen tutustumiskuukauden Bookbeatin palveluun, jossa on tarjolla mm. Vuorisen uunituore äänikirja Maltan mieleni. Palveluun pääset tästä.

X