(Päivitetty: )
Teksti:
Juha Vuorinen

Olen jo pitempään seurannut armoitetun sosiaalisen median sanasepon Petteri Poukan Seppo-koiran elämää. Sepolla on eri kanavissa lähes 40 000 seuraajaa, mikä on melkoinen lauma, sillä yleensähän koiraa seuraa vain toinen koira, ja sekin ainoastaan sen vuoksi, että saisi vetää keuhkot täyteen hännän alle kätketystä tuoksunapista.

Sepossa on paljon sellaista, josta haluaisin kopioida aimo viipaleen omaankin elämääni. Hän on nimittäin aina hyvällä tuulella ja osaa heilauttaa häntäänsä maailman murheille. Mutta on hänessä myös inhimillinen puoli. Jos olisin koira, niin todennäköisesti minäkin säikähtäisin omia äänekkäitä pierujani, kerjäisin juustopaloja ja rapsutuksia ja tekisin kuten Seppokin: panisin aina tilaisuuden tullen matkalaukkuja. Mitä muuta sitä elollinen olento onnelliseksi tullakseen tarvitsee kuin saada Samsonitea kerran reissullansa.

Seposta on tullut Suomessa jo jonkinlainen ilmiö. Hänellä on innokkaita faneja, hänestä on tehty läjäpäin haastatteluita eri medioihin, ja tänä keväänä häneltä ilmestyy omaelämäkerta, Seppo – hyvän mielen konsultti. Vaikka Seppo kääpiökokoiselta Lassielta näyttääkin, niin tässä on kyse ihan oikean eikä kuvitteellisen koiran elämäkerrasta.

Seppo oli vuosia ainoa seuraamani soma some-eläin, kunnes äskettäin törmäsin Instagramissa hellyttävän näköiseen cockerspanieliin nimeltä Narcos. Kuvassa Narcosin kuono oli täynnä nonparelleja. Pienet värjätyt sokerihelmet olivat liimaantuneet kirsuun kuin nuppineulat tyynyyn. Kopioin kuvan ja kirjoitin siihen seuraavan kuvatekstin: ”Hän on pariisilainen. Hänen nimensä on Narcos. Ja hän on vetänyt jotain nokkaansa.” Puolessatoista viikossa kuvan oli nähnyt pelkästään minun Instagramissani yli 220 000 ihmistä, ja kommenttiketju vilisi positiivisia huomiota.

Suureksi hämmästyksekseni sinne alkoi ilmestyä muidenkin somehauvojen pyyntöjä alkaa seurata myös heidän arkeaan. Tyrkyllä oli tanskandoggia, kultaistanoutajaa, australianpaimenkoiraa ja tamperelaista saksanpaimenkoiraa Topia, jolla on muuten Instassa yli 100 000 seuraajaa. Koko potin vei kuitenkin sellainen epeli kuin Esther the Wonder Pig. Ihmettelin sian valtavaa seuraajamäärää, jonka savuttamiseen tarvittaisiin vähintään neljä huippusuosittua suomalaista fitnesstypyä esittelemään kinkkujaan. Esterin suosion takana ei ollutkaan ohikiitävä ulkoinen koreus vaan upea tarina. Esteri oli alun perin hankittu kanadalaisen perheen lemmikkipossuksi. He olivat kuvitelleet hankkineensa minipossun, joka isoimmillaan kasvaa korkeintaan perhekoiran kokoiseksi, mutta varsin pian paljastui, että kyseessä olikin ihan tuiki tavallinen maatiaissika, sillä Esteristä paisui parissa vuodessa lähes 300-kiloinen emakko.

Normaalisti etenevässä elämässä Esterille olisi rakennettu karsina johonkin ulkorakennukseen, mutta tämä ei olekaan mikään jokapäiväinen tarina, ja siksi Esteristä kirjoitettu kirjakin on hypännyt The New York Timesin bestselleriksi. Hän nimittäin asuu aivan kuten mikä tahansa perheen rakas lemmikki sisällä talossa, nukkuu sängyssä ja syö yhdessä muun perheen kanssa. Niin kutsutusta massalemmikkien sarjasta hän poikkeaa kuitenkin siinä, että hänellä on sosiaalisessa mediassa pari miljoonaa seuraajaa – muutaman satkutonnin enemmän kuin esimerkiksi Kimi Räikkösellä.

On tästä eläinten seuraamisesta seurannut jotain suloisen hauskaakin. Se Pariisissa asuva cockerspanieli Narcos alkoi nimittäin seurata minua ja tykkää lähes kaikista postauksistani, vaikka ei taatusti ymmärrä sanaakaan suomea. Eikä se koskaan hauku niitä, vaikka välillä aihetta olisikin.

Ehkäpä vaimonikin innostuu jonain päivänä avaamaan oman Instagram-tilin ja laittaa sinne selostukseksi: ”Nainen, joka on asunut 26 vuotta sellaisen sian kanssa, jolla on yli 75 tuhatta seuraajaa Instassa. Ja yksi niistä on pariisilainen cockerspanieli.”

MAINOS Kaikkien verkkokirjakauppojen MILF, eli Diktaattori.fi tarjoaa tämän kolumnin lukijoille 25 % alennuksen koko Juha Vuorisen tuotantoon. Kompuroi TÄNNE ja kirjoita koodikenttään sana SEURA. Ja luukkuusi alkaa kolista tavaraa ilman toimituskuluja.

X