Teksti:
Juha Vuorinen

Katsoin viisaimmaksi vetää hetken henkeä, ennen kuin kirjoitan riviäkään Matti Nykäsestä. Sapelista, joka jakoi kansan viiltävästi kahtia. Muiden silmissä hän tuntui olleen joko kaikkien aikojen urheilusankari tai kaikkien aikojen vaimonhakkaaja – mitään välimuotoa ei ollut. Villeimmissä vihaajaunelmissa samaan mäkimonttuun on oltu työntämässä myös hänen luottotoimittajiaan.

”Kuolema ei tee yhdestäkään naistenhakkaajasta mun sankaria, ei sitten millään”, kirjoitti eräskin someaktivisti. Tällaisella ulostulolla saa varmasti lypsettyä samanmielisiltä tykkäyksiä, mutta kun sen painaa omalle seinälleen toisen kuolinpäivänä, niin mikä mahtaa olla sen taakse kätketty salasanoma? Onko nainen kenties joutunut kumppaninsa pieksemäksi tai nähnyt sellaista omassa lapsuudenkodissaan ja tietää siksi mistä puhuu? Minä olen, mutta en silti alkanut oksentaa Nykäsen muiston päälle, sillä hänen rumat tekonsa olivat se raskas risti, joka hänen täytyi niin yksityisessä elämässään kuin julkisuuden henkilönä omin jaloin loppuun asti kantaa. Siitä olivat perillä varmasti nekin, jotka eivät tunnusta lööppejä edes lukevansa.

Kirjoittajan vimman laatu aukesi vasta seuraavassa päivityksessä, kun hän uhosi, etteivät häntä hetkauta pätkän vertaa kannanottonsa takia saamansa tappo- ja raiskausuhkaukset. En enää oikein tiedä, missä kulkee raja somesuosion ja turpaansa kerjäämisen välillä. Minulle tuollainen ulostulo näytti lähinnä epätoivoiselta kapuamiselta hyppytorniin, josta voi naureskellen katsella allaan kokoontuvaa tuulipukukansaa, joka junttina jonottaa paikalliseen kuppilaan, missä joku alkoholisoitunut lööppijulkkis mölyää taustanauhan päälle. Ja tämä rienaaminen sitten päivitetään omalla naamalla nettiin eräänlaisena upgreidauksena omasta erinomaisuudesta. Tällaisten sometuomareiden voi olla vaikea ymmärtää, että jokainen on lopulta oman historiansa summa. Mitään lisäämättä, ja mielellään myöskään mitään vähentämättä.

Kerran haastattelin työni puolesta Matti Nykästä. Siinä vaiheessa hän oli ehtinyt kerätä meriittejä myös viihdetaiteilijana ja viinan voimalla väkivaltaan tarttuvana kummallisten kommenttien kummisetänä. Osasin siis odottaa, että haastattelusta voisi tulla melkein mitä vain. Onneksi sanoin tämän moneen kertaan jo hänen eläessään, mutta hän yllätti minut täydellisesti. Hän oli täydellinen vastakohta sille, mitä pelkäsin kohtaavani. Hän olikin sydämellinen ja jollain liikuttavalla tavalla äärettömän ujo ihminen. Vuosien saatossa kuulin saman arvion hänen kanssaan työskennelleiltä ystäviltäni, mutta myös kokemuksia siitä toisesta Matista, jossa asusti räyhänhenki vähän niin kuin Aladdinin taikalampussa.

Jos Matin eloa vertaisi johonkin tarinaan, niin ensimmäisenä mieleen tulee skottikirjailija Robert Louis Stevensonin klassikko Tohtori Jekyll ja herra Hyde, jossa Jekyll kehittää aineen, jolla hän pystyy muuttumaan häijyksi ja häpeämättömäksi herra Hydeksi. Hyden persoona kasvaa lopulta liian vahvaksi, ja Jekyllin on yhä vaikeampi hallita tätä muodonmuutosta ja muuttua takaisin omaksi itsekseen. Nykäsellä tämä muodonmuutos tapahtui kääntelemällä sitä taikajuomalampun korkkia myötä- ja vastapäivään. Niitä myötäpäiviä olisi suonut hänen elämäänsä vaan enemmän.

Intohimoisena astrologian tutkijana en malttanut olla tarkastamatta, millaisia astrokaksosia Nykäsellä mahtoi olla. Kaksi nimeä nousi ylitse muiden. David Hasselhoff ja Samuli Edelmann. Jälkimmäinen onnistui siinä, mikä näille kahdelle muulle herkälle Rapu-miehelle on ollut mission impossible. Edelmann ymmärsi, että päihteet ovat pelkkää vesiohenteista paperiliimaa, jolla voi vain väliaikaisesti korjata särkyneen lasimaljakon. Rosot kuitenkin repivät vielä syvemmältä, kun pää taas hetkeksi selviää. Niiden haavojen nuolemiseen on tarvittu useampi vaimokokelas ja aina seurauksena on tullut vain uusia jaksoja Mahdoton tehtävä -realitysarjaan.

Kävin kopioimassa Matti Nykäsen Wikipedia-sivun tekstin ja tein siitä itselleni kaksi versiota. Yhden, johon tallensin vain hänen urheiluun liittyvät saavutuksensa, ja toisen, josta kippasin urheilun kokonaan pois ja johon kokosin vain kaikki hänen kippaamisesta seuranneet törttöilynsä. Ero oli silmäkulmia sekä nyrkillä että kyynelillä hivelevän suuri.

Sieltä Wikipediasta löytyy muuten myös tohtori Jekyllin ja herra Hyden sivu. Siis sivu, ei sivut.

MAINOS Nyt saat kuukauden ajan tutustua ilmaiseksi Storytelin laajaan ääni- ja sähkökirjavalikoimaan. Sieltä löytyvät myös kaikki Juha Vuorisen e-kirjat ja kiihtyvään tahtiin uusia äänikirjoja. Nyt uutuutena Vuorisen itse lukemana Buenos días kirvesvartta! Tästä saat ILMAISEN KUUKAUDEN

X