Hitlerkin himosi seksinukkea

Seksihän myy, ja siksi ihmettelen, miksei Suomessa ole vielä seksimuseota. Sellainen löytyy kuitenkin esimerkiksi niin Amsterdamista kuin Barcelonasta, ja päivänselvää on, että olen käynyt molemmissa. Ne eivät ole mitään runkkareitten paratiiseja, vaan varsinkin Barcelonan museossa kirkastuu, että on sitä ennenkin osattu kusivehkeille kaikenlaista pimeää käyttöä keksiä, ja hetken siellä haahuiltuaan tajuaa, että pehmoporno nuljahtaa liukkaammin nykyaikaan kuin menneisyyteen.

Jos legendaarista La Rambla -katuparia ajattelee ihmisenä, niin Museu Eròtic de Barcelona sijaitsee kutkuttavasti juuri siinä kohtaa, missä La Ramblan jalat risteävät. Tämän kun pitää mielessään, ei voi olla luiskahtamatta sisään mielenkiintoiseen maailmaan. En tiedä miltä museon kokoelma nykyisin näyttää, mutta vielä joitakin vuosia sitten siellä oli punaiseksi verhoiltu huone, joka puolestaan putkautti mieleen kolme Prahassa sijaitsevaa museota. Se oli yhtä punainen kuin kommunismimuseo, yhtä syntinen kuin seksivälinemuseo ja välineistöltään yhtä tuskallinen kuin kidutusmuseo. Siellä oli esimerkiksi tuoleja, joissa ihminen salvataan metallipannoilla ranteista, nilkoista ja kurkusta jakkaraan, ja sen jälkeen istuinosassa olevasta reiästä alkaa jyskyttää asvalttimiehen ranteen paksuinen puukulli. Mielijakkarassani puukalikka sai liikevoimansa polkemalla, jolloin istuja sai itse määrätä vauhdin. Mainio kuntopyörä jollekin kotirouvalle, kun voi telkkaria katsoessa jyskyttää itselleen muutaman mojovan orgasmin.

Taisin olla näkemistäni persekirnuista niin vaikuttunut, etten kiinnittänyt enää mitään huomiota historiallisiin seksinukkeihin. Kun näin jälkikäteen asiaa pengoin, selvisi ettei sellaisia museossa ollut, sillä ensimmäiset seksinukeiksi määriteltävät naisenaihiot ilmeisesti kulkivat hollantilaisten merimiesten matkassa vasta 1600-luvulla. Se ei yllättänyt, että juuri hollantilaiset olisivat pökkineet merimatkoillaan itse ommeltuja ja vanhoista vaatteista kyhättyjä keinomorsiamiaan. Eli ensin hetki käsitöitä, ja vasta sitten pääsi kangaspukille.

Pumpattavien barbaroiden historiaa kopeloidessani en olisi uskonut törmääväni Adolf Hitleriin. Tietojen mukaan hän olisi toisen maailmansodan aikana Heinrich Himmlerin villitsemänä innostunut tilaamaan sotilailleen pumpattavia seksinukkeja. Riskinä nimittäin oli, että Eurooppaa valloittaessaan sotilaat tulisivat astuneeksi myös tautisia ilotyttöjä, jolloin saksalaissotilaita alkaisi kaatua omien nahkalippaiden varomattomiin kuteihin. Se ei liene yllätys, että nukkien piti täyttää rotuopin kriteerit: olla vaaleahiuksisia ja sinisilmäisiä, mutta sen sijaan niiden koosta on kahta tietoa. Yhden version mukaan barbaran piti olla peräti 176 senttiä pitkä, mutta toisen tiedon mukaan Aatu olisi päätynyt rationaalisempaan ratkaisuun. Sen piti mahtua sotilaan selkäreppuun. Hanke kuitenkin haudattiin vuonna 1942, kun natsisotilaat eivät suostuneet sullomaan reppuihinsa moista kapinetta. Vaikka natseilla ei järki paljon kypärää pakottanut, niin oli niillä sentään hiven älliä tallella. En minäkään haluaisi joutua sotavangiksi, jos vaarana oli että ensimmäisenä repusta kaivettaisiin lapsen kokoinen puhallettava nukke.

Helsingin Kannelmäessä avattiin marraskuussa seksinukkebordelli. Paljon olen elämäni aikana pannut, mutta en vieläkään nukkea. Siksi voin vain hämmästellä bordelli-isäntä Antti Kurhisen paljastuksia, kuinka heidän nukkejaan on pantu niin raivoisasti, että toisinaan nuken irronnut pää on löytynyt lemmenpesän nurkasta. Tai että niitä hakataan sellaisella kiimalla, että lyöntien äänet kuuluvat oven läpi.

Näiden tietojen pohjalta kun oikein tarkasti miettii, niin onhan meillä Prahan tapaan seksiväline-, kidutus- ja seksimuseo. Kaikki kauniisti kannelmäkeläisen katon alla. Unohtamatta Mikkelin vahakabinettia, jonka nukeista suurin osa on kuulemma ihan perseestä.

MAINOS Jos vaan maistuu, niin kaikki äänikirjani sekä podcast-sarjani ovat nyt kuunneltavissa täältä. Kuukauden ilmainen maistelusessio, olkaa hyvät!