Ne ampuu nimimerkin suojista!
Samana viikonloppuna haukankatseeni poimi mediavirrasta kolme sielua viiltävää uutista. Ensin Yle kertoi, että vihamielisyys näyttää lisääntyvän Suomessa. Sitten MTV puolestaan uutisoi varusmiehillä ilmenneestä mielenterveysongelmasta, jolla voi olla jopa invalidisoivia vaikutuksia, ja kolmanneksi Hesarissa julkaistiin historioitsija Teemu Keskisarjan haastattelu, jossa hän totesi: ”On hävettävää elää näin typerässä ajassa.” Hetken aiheita pureskeltuani löysin näitä kolmea uutista yhdistävän verenpunaisen langan.
Yleisradio oli pyytänyt neljää asiantuntijaa pohtimaan, miksi huono käytös Suomessa näyttää yleistyneen. Kiihdyttimenä oli Ylen aiemmin julkaisema juttu, jossa paljastui sairas ilmiö. Ulkoisesti poikkeavia ihmisiä tuijotellaan avoimesti, ja heille naureskellaan ja heitä nimitellään aiempaa enemmän. Vammaisten oikeuksien asiantuntija Mikko Joronen arveli ilmapiirin kiristyneen jo vuoden 2001 WTC:n terrori-iskujen jälkeen, sillä siitä lähti purkautumaan vyyhti, jonka seurauksena maailma tulvii edelleenkin pakolaisia, mikä puolestaan näkyy sosiaalisessa mediassa loputtomana pakolaisiin ja maahanmuuttoon kohdistuvana solvauksena. Pidin alkuun kaukaa haettuna, että tämä voisi heijastua myös vammaisten kohteluun, mutta Joronen perusteli, että ihmiset kyseenalaistavat nykyään aiempaa voimakkaammin heistä itsestään poikkeavien ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Tästä mieleeni välähti vastenmielinen muistikuva neljän vuoden takaa, kun silloinen presidenttiehdokas Donald Trump ivallisesti matki The New York Times -lehden toimittajaa Serge Kovaleskia, joka kärsii nivelten jäykistymäsairaudesta. Tuolloin tempausta pidettiin jonkinlaisena sivistyneen käytöksen pohjakosketuksena, mutta valitettavasti se oli vasta alkua.
Puolustusvoimien psykiatrian ylilääkäri Kai Vilkman kertoi MTV:lle, että moni varusmies kärsii palveluksen aikana sosiaalisesta fobiasta. Siis vähän samasta kuin minä aikanaan koulussa, kun piti hillonuijan värisenä mennä luokan eteen takeltelemaan ulkoa jotain värssyä Kalevalasta tai luennoimaan, ettei kukaan maailmassa tule ikinä rikkomaan Bob Beamonin vuoden 1968 olympialaisissa loikkaamaa pituushypyn maailmanennätystä 8,90. Vuonna 1991 sekin oli jo #fakenews. Nykyvarusmiehillä kyse ei ole niinkään ujoudesta, vaan Vilkman puhuu tunnistamattomasta psyykkisestä oireilusta, jossa pelkkä muiden kanssa keskusteleminen jännittää, ja jo ajatuskin osallistumisesta aktiviteetteihin ampuu kalsarit hetkessä maastokuvioisiksi. Tällaisesta fobiasta kärsivälle armeija on yhtä tuskafestivaalia, kun pitäisi olla 24/7 vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Siinä pimahtaa sosiaalisinkin varusmies, kun kasarmilta ei löydy paikkaa, missä voisi omissa oloissaan ladata muutakin kuin vain älypuhelimen akkua.
Ennen kuin päästän historioitsija Teemu Keskisarjan ääneen, teen oman kotitohtorin arvioni syistä, koska seurauksethan jo tiedämme. Nykyään moni kokee olevansa oikeutettu tuomaan julki mielipiteensä mistä tahansa, kun aiemmin edes alkeellinen käsitys hyvistä tavoista toimi hidastustöyssynä oman pahan olon ulos prutkauttamiselle. Kuka tahansa voi luoda valeprofiilin ja tykittää sen suojasta paskaa vaikka sarjatulella – ja samalla tulla aiheuttaneeksi jollekulle toiselle sosiaalisia fobioita ja voimakkaitakin alemmuuden tunteita. Kun elämä on yhtä somea, niin nopeasti syntyy käsitys, että keskustelupalstoilta tarttunut solvaamisen kulttuuri olisi ainoa kommunikoinnin muoto. Eipä siinä hirveästi innosta lähteä kadulle pällisteltäväksi tai pää siiliksi raivattuna ventovieraiden jannujen edessä kuralammikoihin kompuroimaan.
Onneksi kaikilla asiat eivät sentään ole vielä ihan näin kurjasti. Rajuista provokaatioistaan huolimatta Teemu Keskisarja ei ole päätynyt vihapuheiden ja maalittamisen kohteeksi – syystä että hän ei ole sosiaalisessa mediassa, jota hän muuten halveksii tavattoman syvästi. Se onkin ollut fiksu veto, sillä hänkin tietää, etteivät ihmiset ole kasvotusten niin viheliäisiä kuin keskustelupalstoilla. Sen sijaan hän arvioi, että jos koko internetin töpseli kiskaistaisiin seinästä, se johtaisi välittömästi väkivaltaisuuksiin. Tällöin ihmiset nimittäin joutuisivat olemaan oikeasti toistensa kanssa tekemisissä, ja sitä ei monen mieli Keskisarjan mukaan kestäisi.