Onko Bamse myös maailman vanhin nalle?

Jaa artikkeliTilaa Seura

Lastemme ollessa vielä pieniä laukkasimme Kanariansaarilla niin tiuhaan, että pentueemme kuvitteli sitä meidän kesämökiksemme. Viimeisimmästä mökkireissustamme on vierähtänyt jo kymmenisen vuotta, sillä Välimerellä asuttujen vuosien aikana syöksyimme jokaisella mahdollisella lomalla Kanarian sijaan aina Suomeen. Ei minua vieläkään ole alkanut vanha ryppyperunasuola janottaa senkään takia, että tenavistamme enää kaksi asuu kotona, ja nekin ovat jo aikamiehen kokoisia ja toinen muutamaa viikkoa vaille täysi-ikäinen.

Luettuani, että suomalaiset ovat heränneet varaamaan aurinkolomia, minussa heräsi kuitenkin uteliaisuus. Paljonkohan tältä poppoolta mahtaisi maksaa syysloma johonkin meidän suosimaan Kanarian-hotelliin? Valitsin tutkimuskohteekseni lomakompleksin, joka oli aikanaan palvellut tarpeitamme mainiosti. Siellä oli lasten aktiviteettiä jos jonkinlaista, ja jo respassa kietaistiin ranteeseen ranneke, jolla sai syötävää ja juotavaa niin paljon kuin napa veti. Tuolloin en ollut enää juoppo, vaan pahimmanlaatuinen syöppö, joten kohdallani ei koskaan voitu puhua mistään kuntoisuuslomasta. Palasin nimittäin näiltä reissuilta Suomeen aina monta kiloa paksusti päivettynyttä iloa vyötärölläni.

Matkatoimiston sivuilta löytämäni tiedon mukaan sellainen noutopöydän naamaan kippaaminen ei enää onnistuisi, vaikka samainen hotelli on edelleenkin niin kutsuttu all inclusive -kohde. Se on kieltämättä hieman harhaanjohtava määritelmä paikalle, jossa vallitsevien olosuhteiden ja paikallisten määräysten vuoksi hotellin kaksi à la carte -ravintolaa sekä yksi buffetravintola on suljettu ja iltaohjelmanakin on tyrkyllä ainoastaan livemusiikkia. Nähtävästi kynsien pureskelua ei katsota iltaohjelmaksi. Hotelli sijaitsee kaiken lisäksi aika kaukana kaupoista ja ravintoloista, ja kun sieltä ei enää myöskään järjestetä bussikuljetuksia, niin ruokailuväleistä tulisi aika pitkät varsinkin, kun koko hotellissa on avoinna enää yksi ravintola ja sekin ainoastaan viikonloppuisin. Mieleen tulvahtaa Simo Salmisen legendaarinen Rotestilaulu ja siitä kohta, ”että nälkä on aina vieraanamme, mut eipä oo onneks jano päässy vielä yllättämään”. Tuonne siis pääsisi tavallaan kaksi vierasta yhden hinnalla, joista nälkä on toinen.

En muista tarkkaan, oliko kymmenen vuotta sitten matkanjärjestäjän sivuilta mahdollista lukea kyseisessä kohteessa käyneiden kommentteja, ja jos oli, niin kuinka paljon niitä oli moderoitu, mutta nyt sellaisiakin oli tarjolla, ja ne olivatkin kiinnostavaa luettavaa, sillä ne oli kirjoitettu maaliskuussa 2020, jolloin korona oli vasta kastamassa lusikkaansa ihmisten lomasoppaan.

Muutamista kiukkuista kommenteista päätellen aika oli kohdellut julmasti tuota perheparatiisia, sillä eräskin kävijä nurisi, että minkä tähden hotelli mainostaa itseään neljän tähden majatalona, kun huoneet vastaavat maksimissaan kahta tähteä. Palautteista on nähtävästi otettu opiksi, sillä sivuilla oli oikein erikseen mainittu, että alueella on rakennustöitä. Se onkin muuten info, jota ei koskaan kannata ohittaa vain olankohautuksella, sillä olen kerran astunut tuollaiseen tärykalvoja repivään miinaan, kun kreikkalaisen hotellin viereisellä tontilla purettiin kerrostaloa. Olin nähtävästi niin hurmaantunut lupauksesta, että jokaisessa huoneistossa olisi vähintäänkin opiskelija-asunnon kokoinen parveke, jolla voisi omassa rauhassa ottaa aurinkoa ja ryyppyjä ämpäristä, jossa on ouzoa, rakia ja retsinaa suloisena cocktailina, että olin kokonaan ohittanut varoituksen lähistöllä olevasta pikku rempasta. Kyllä sieltä huoneesta lehteri löytyi ja siivouskomerosta ämpärikin, mutta aurinkoa piti mennä pyydystämään rannalle, sillä hotellimme oli koko lomamme ajan viereiseltä tontilta pöllähtelevän paksun betonipölypilven sisällä. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Tuolla lomalla näin ensimmäistä ja toistaiseksi viimeistä kertaa sellaisen harvinaisuuden kuin harmaan Bamse-nallen.

MAINOS Juha Vuorisen uutuuspokkari Mitäs me paluumuuttajat on nyt ennakkotilattavissa täältä.

X