Trump, tuo kultainen pönttö
Minulle on alkanut hiljalleen valjeta, mistä ovat lähtöisin säännöllisin väliajoin saamani viestit, joissa sanotaan etten kestä kritiikkiä. Mies, joka on painattanut kirjansa kanteen laatusertifikaatin: ”Luonnontuote, 100-prosenttisesti täyttä paskaa.” Asialla ovat Trumpin suomalaiset fanit, joita olen nakellut somestani pellolle kuin maajussi keväällä apulantaa. Kyse ei siis olekaan ollut kyvystäni sietää kritiikkiä vaan siitä, että huutajilta on yhtäkkiä sulkeutunut yksi julkaisuseinä kuin siemenvako. Mutta pellolle päätyäkseen öyhöttäjien kommenttien on pitänyt olla todella typeriä, sillä eihän se ole rikos, jos on kanssani asioista eri mieltä. Olen myös käynyt trumpetistien kanssa kiintoisia keskusteluita ja yrittänyt kaivella, mikä heitä niin viehättää huippuvirkaan päässeessä patologisessa valehtelijassa, jollaisiin törmää tavallisemmin ongelmatapauksiin keskittyneen hoitolaitoksen käytävillä.
Näiden keskusteluiden innoittamana olen alkanut haikailla ohjelmaa, jossa saisin pureutua aiheisiin, joita en täysin ymmärrä ja joista olen vieraani kanssa eri mieltä. Se olisi aidosti kiinnostavaa sisältöä, sillä somessa on helppo ammuskella nimimerkkien suojista, mutta kun istutaankin naamatusten kameraringissä, niin mukaan saattaisi tirahtaa jotain vähän paremminkin perusteltua mielipidettä kuin vain tyhjiä vastakysymyksiä. Esimerkiksi Twitterissä yksi näistä Trumpin puolustajista sanoi: ”Oolrait… Menee jutut ohi mulla ja teillä muilla, joten jatketaan toiste. Gallupien mukaan on tosiaan todennäköistä, että Donald jatkaa pressana myös tulevaisuudessa, joten koettakaa kuitenkin jaksaa elää. Keskittykää vaikka Putiniin ja Jong-uniin välillä.” Vastasin hänelle, että hän todellakin lukee minua kuin avointa Hustleria, sillä olin juuri ehdottamassa keskustelunaiheeksi jotain toista ulkomaalaista presidenttiä, joka on päässyt yhtä pahasti nahan alle. Trumpin tapauksessa myös esinahan. Tai ainakin vaikuttaa siltä, että kaikkein kiihkeimmät suomalaiset trumpetistit saavat pienen mutta sitäkin terhakkaamman erektion, kun naputtavat reikä molemmissa päissä anonyyminä, kuinka Trump on nostanut työllisyyden taivaisiin Amerikassa, on miljardööri, sai lypsettyä Meksikolta loistavan diilin pakolaisten tulppaamiseksi ja on muutenkin ihan mahtava muurinrakentaja. Myöskään nämä väitteet eivät oikeasti pidä paikkaansa, mutta nykyään ei pidäkään pitää. Riittää että on unelma, josta pitää kiinni.
Miksi ihmeessä 8 000 kilometrin päässä Suomesta sijaitsevan maan päämies sitten kiihottaa joitain suomalaisia? Minuakin kiinnostaa hänen persoonansa ja hänen kannattajiensa maailmankuva, mutta hänen muunneltuun faktaan perustuvat ideansa, jotka horjuttavat koko maailmanjärjestystä, on kuitenkin lähes täydellisesti torpattu ja tullaan jatkossakin torppaamaan joko senaatissa tai kongressissa – tai viimeistään jossain oikeusasteessa. Suurin osa Trumpin tempuistahan onkin nerokasta draamaa, jolla hän ohjaa faniensa huomion haluamiinsa suuntiin.
Joidenkin trumpetistien kanssa olen saanut sovittua välirauhan sanomalla, että hauskaahan tämä vain on. Kuten silläkin kerralla, kun Trump modernin taiteen museossa MoMAssa luuli Donald Juddin veistosta sohvapöydäksi ja nakkasi rotsinsa sen päälle. Tai kun hän haikaili Valkoisen talon virka-asuntonsa seinälle arvotaidetta ja pyysi Guggenheim-säätiötä lainaamaan Vincent van Goghin teoksen Luminen maisema. Ei irronnut kuin korva van Goghista taulua, mutta sen sijaan säätiö tarjosi tilalle teosta nimeltään America. 18 karaatin kullasta tehtyä täysin toimivaa wc-pönttöä. Ei yhtään pöntömpi tarjous, sillä tuo nykytaiteilija Maurizio Cattelanin interaktiivinen teos oli ollut vuoden verran näytillä New Yorkin Guggenheim-museon wc-tiloissa. Eikä ainoastaan näytillä, vaan myös yleisön käytössä.
Yrityksistäni huolimatta en ole saanut selvyyttä, miksi ihmeessä jotkut näkevät valtavasti vaivaa puolustellakseen jonkun toisen maan poliitikon päättömiä päätöksiä, kun ihan meillä täällä kotikutoisessa Suomessakin aiotaan myydä valtion omaisuutta, jotta voidaan rahoittaa tiettyjä populistisia vaalilupauksia. Ja sen omaisuuden voi myydä vain kerran. Se on sitä samaa oman kansan pyllyyn anakondan sovittamista, mitä Amerikassa on harjoitettu kohta kolme vuotta ja mikä on nyt levinnyt tännekin. Siis ei se pyllynreikä, vaan toimintatapa.
