Trumpetistin kalorivaje
Haluaisin oikein pienestä kädestä pitäen kiittää Donald Trumpia neljä vuotta kestäneestä oppitunnista, jonka aikana olen pakko-oppinut todella paljon Amerikasta valtiona – etenkin sen politiikasta sekä siitä mikä siellä on kopioimisen arvoista ja mikä ainakin näin sivistysvaltiossa kasvaneen silmissä siellä on menossa päin helvettiä. Ilman tätä merkillistä presidenttikautta en olisi myöskään kuunnellut tuntitolkulla podcasteja Amerikasta, lukenut itseni korkuista huojuvaa tornia paljastuskirjoja Trumpin hallinnosta, selannut sormi suorana kaikenlaisia uutissivustoja enkä tuijottanut epäuskoisena videoita milloin mistäkin tiedotustilaisuudeksi naamioidusta karnevaalista. Ilman Yhdysvaltain vaalijärjestelmään perehtymistä saattaisin edelleen kuvitella, että ruostevyöhyke tarkoittaa teksasilaisissa sikajuhlissa sammuneiden pystyyn nostettua perseriviä eikä Koillis-Yhdysvalloissa sijaitsevaa aluetta, jonka teollisuuden Trump lupasi puhaltaa uudelleen henkiin kuluvalla vaalikaudellaan.
Kuunnellessani vaaliyönä erään Miamissa asuvan kaunottaren vuodatusta siitä, miksi hän ei antanut ääntään Joe Bidenille vaan Trumpille, jouduin tekemään faktantarkistusta. Tämä kuubatar kun väitti tietävänsä, millaista on elää kommunismin runtelemassa maassa, eikä siksi halunnut äänestää sellaista elämää Amerikkaan. Vilkaisematta jaksoakaan C.S.I. Miami -sarjaa kykenin paljastamaan rikollisen ison aukon hänen tarinassaan. Nuori nainen puhui niin täydellistä amerikanenglantia, että hän oli melko varmasti syntynytkin Yhdysvalloissa, mutta hänen vanhempansa saattoivat olla paljasjalkaisia kuubalaisia. Siksi hän ei tiennyt mistä puhui. Yhdysvaltain demokraatit ovat yhtä vasemmalla kuin Suomen keskusta, eli ei se kommunismi ole ainakaan tällä vaalituloksella rimputtamassa tämänkään amerikkalaistuneen kuubalaisen ovikelloa. Ehkä hänen vastauksensa sävy olisi ollut erilainen, mikäli hän olisi nähnyt tuoreen reportaasin Havannasta, jossa terveyskeskuslääkäri kertoi saavansa ison osan palkastaan ruokana. Tuolla viikolla palkkakuponkia vastaan mies sai säkillisen riisiä. Noilla liksoilla ei kannata hirveästi haaveilla myöskään mistään vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.
Vaalien vauhdikkainta antia olivat uutiskuvat Trumpin vauhkoimmista kannattajista, jotka vaalihuumassaan olivat pakkautuneet lippuineen ja rynnäkkökivääreineen autonlavoille ja huristelivat torvet soiden pitkin katuja. Jos sitä humua olisi katsellut mustavalkoisesta telkkarista, ei olisi huomannut mitään eroa Isis-joukkojen mekastukseen. Niiden, joita Trump on sanonut vihaavansa sydämensä pohjasta.
Halusinkin selvittää, millainen mahtaa olla ihan tavallinen Trumpin kannattaja. Ei siis fanaattinen salaliittolainen tai jokaisissa vaaleissa republikaaneja äänestävä, vaikka ehdokkaana olisi itse Ronald McDonald. Löysin mielestäni fiksuntuntuiselta ja puolueettomalta uutissivustolta haastattelun tynnyrivatsaisesta keski-ikäisestä miehestä, jolla oli pari pientä tenavaa. Haastattelun luettuani eksyin googlettelemaan perusäijän nimeä ja tupsahdin YouTubeen, josta löytyi hänestä tehty video otsikolla 20 000 kalorin haaste. Video alkaa kuorma-auton kokoisella avolava-autolla ajelulla meksikolaiseen ravintolaan, jossa mies hotkaisee aamiaiseksi kolme burritoa sekä kermapapumunakkaan kera ämpärillisen ravitsevaa kolajuomaa. Päivä eteni piipahtelemalla mitä erilaisimmissa pikaruokapaikoissa, joissa hän saattoi haukata kerralla kolme hampurilaista sekä tarjottimellisen ranskalaisia. Hetken päästä istuttiinkin jo syömässä pyöreän pöydän kokoista pitsaa. Päivän viimeiselle aterialle, joka oli kolme isoa purnua Ben & Jerry’s maapähkinäjäätelöä, hän oli pukeutunut kuten kaikille aiemmillekin. Painamalla lippiksen päähänsä. En tiedä oliko se naulattu hänen nuppiinsa, mutta siitä hän ei luopunut edes syödessään. Jotenkin jäi sellainen muutaman kymmenentuhannen kalorin maku, että se lippahattu oli lopulta hänelle se pääasia.
MAINOS Jos vaan maistuu, niin kaikki äänikirjani sekä podcast-sarjani ovat nyt kuunneltavissa täältä. Kuukauden ilmainen maistelusessio, olkaa hyvät!