Teksti:
Juha Vuorinen

Elämän uskotaan kitkuttavan eteenpäin seitsemän vuoden sykleissä. Jos pätkii elämänvirtansa tuollaisiin palasiin, löytää saumakohdista tuttuja merkkipaaluja. Seitsemänvuotiaana mennään kouluun, 14-vuotiaana tunnetaan murkkujen kipitys selkäpiissä, kun vastaan tepsuttelee seksuaalisesti vähänkin kutkuttava vastinpari omille tarpeille, parikymppisenä lähdetään himasta jatko-opiskelemaan tai duuniin, kakskasina jätetään ehkäisy pois tai ainakin koetaan se kuuluisa kolmenkympinkriisi, jonka viimeistään pitäisi sysätä meidät kantamaan vastuuta omasta elämästämme ja valinnoistamme, ja niin edelleen.

Lukuun seitsemän liittyy paljon muutakin mielenkiintoista kuin vain elämän syklit. On seitsemän kuolemansyntiä, joista Seiska-niminen aviisi muistaa raportoida kerran viikossa. Viikonpäiviä on seitsemän, samoin kuin värejä sateenkaaressa, ja kukapa ei olisi törmännyt historialliseen sanontaan seitsemästä merestä.

Vuonna 2013 perheemme lähti pänttäämään päähänsä englanninkielistä varhaiskasvatusta, ja vuoden pituiseksi suunniteltu piipahdus venähtikin seitsemäksi vuodeksi Välimerellä. Viimeisimmän suunnitelman mukaan kansainvälisen kouluretkemme piti jatkua vielä neljä vuotta, mutta koronasilppuri katkoi noilta unelmilta siivet. Vai oliko se sittenkin universumi, joka vain aikaviivoittimellaan korjasi elämänkurssiamme.

Tämän yllätyskäänteen seurauksena on ollut aikaa miettiä, miten maailma on muuttunut näiden seitsemän seikkailuvuoden aikana. Oikeastaan karmaisevan paljon. Kaksi ensimmäistä ulkomaanvuottamme majailimme Maltalla. Meidän lähtömme jälkeen sielläkin on meno muuttunut, eikä ikävä kyllä parempaan suuntaan. Maan johdon korruptiota tutkinut toimittaja Daphne Caruana Galizia räjäytettiin taivaan tuuliin autopommi-iskussa syksyllä 2017, mikä ei ole suoranainen ihme, sillä Muammar Gaddafin saatua viimeisen niitin otsaansa hänen klaaninsa nokkamiehiä pakeni hillopurkkeineen Maltalle. Toinen maltalainen pikkurillin ojennus paholaiselle on Italian mafia, jonka väitetään pesevän rahaa saaren uhkapelibisneksessä. Kolmas hulluus on Maltan harjoittama passikauppa. Reilulla puolella miljoonalla saa kirjasen, jolla voi heilua vapaasti koko EU:n alueella. Näitä Schengen-passeja himoitsevat erityisesti EU:n ulkopuolelta tulevat rikolliset. Muun muassa näistä asioista Caruana Galizia kirjoitti, kunnes jotkut ampuivat lopullisen pisteen hänen elämäntarinalleen.

Minäkin olen saanut maistaa Maltasta kirjoittamisen kiroa. Naputtelin aikanaan kolumnin maltalaisesta hierojasta, jolla oli hyvin kansallismieliset mielipiteet siitä, mitä seitsemän vuotta sitten alkaneelle pakolaisvyörylle olisi pitänyt tehdä. Joku suomalainen nimimerkin suojista sauhuava Wikipedia-aktivisti kävi kopioimassa kolumnistani hierojan sanat, väitti niitä minun sanomikseni, avasi Wikipedia-sivulleni alaotsikon ”Asenteet ihmisryhmiä kohtaan” ja liimasi tekstin sinne. Se on tietääkseni sieltä jo poistettu, mutta mitä tulee maailman muuttumiseen seitsemässä vuodessa, niin nykyään myös Wikipedian tyyppisiä kohtuullisen uskottaviksi luokiteltuja asiapankkeja käytetään siis myös ihmisten maalittamiseen.

Toista oli silloin, kun vasta englantia opetteleva toinen poikani sai koulutehtäväkseen kertoa jostain kotimaansa merkkihenkilöstä. Hän kopioi marsalkka Mannerheimin suomenkielisen Wikipedia-sivun kokonaisuudessaan, nakkasi sen Google-kääntäjään kuin roskapussin jätepuristimeen ja kiikutti hämmentyneelle opettajalleen seitsemän liuskaa kohtuullisen erikoisella englannilla suollettua historiaa. Nykyisin tämä samainen poikani tuottaa parempaa englantia kuin mitä useimmat Wikipedia-sivut sisältävät, enkä edes uskalla käydä kurkistamassa, mitä Mannerheimin Wikipedia-sivulla mahtaa nykyään lukea.

Elän toivossa, että kullakin seitsemänvuotissyklillä asiat muuttuisivat aina aiempaa parempaan suuntaan. Kunpa seuraavien vuosien aikana tapahtuisi suhteessa yhtä paljon hyvää kuin samassa ajassa on saatu solvaamisella, valehtelulla ja vihanlietsonnalla aikaan pahaa.

MAINOS Jos vaan maistuu, niin kaikki äänikirjani sekä podcast-sarjani ovat nyt kuunneltavissa täältä. Kuukauden ilmainen maistelusessio, olkaa hyvät!

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Heheh. Juolahtaa mieleeni tutkijan kiroukseni se, että mahdatko sinä edes käsittää Fibonaccin teorian siitä, että luonnossa esiintyy matemaattiset probleemat?

Selitän lyhyesti: 0+0 = 0, 0+1 = 1, sitä edeltävä on otettava mukaan eli 1+1 = 2, sitä edeltävä on otettava mukaan eli 1+2 = 3, 3+2 = 5, 5+3 = 8, 8+5 = 13 ja niin edespäin.

Olet varmaan lapsena etsiskellyt onnenapilaa 4-apilaista lehteä? Myös ehkä 6-apilaista? Näitä kutsutaan poikkeamiksi. Niitä molempia olen löytänyt, valtaosat olivat 2-3-5-apilaisia.

Vaikka tämä idioottinero on keksinyt tämän teorian katsellessaan kaniensa paneskeluja ja päätellyt teoriansa toteen näytetyksi. Tätä pidettiin hölynpölynä aika kauan kunnes sille tuli jotain selkeitä todisteita.

Sama asia oli esimerkiksi numeraalisten keksijän kohdalla https://fi.qwe.wiki/wiki/Abbas_ibn_Firnas

Jossa hänet tunnettiin yrityksenä hypätä tornista luullen voivansa lentää ja ilmassa räpytellen mäjähti maahan tullen rammaksi.

Tämä nolla oli vain sattuma, kun ihmeteltiin peltotöissä, että kaikki lukemat vain nousevat mutta eivät millään palaa alkulukemaan.

Kun alat esimerkiksi leikata omenan kahtia, niin laske sen siemenet, ehkä löydät siitä Fibonaccin lukeman. Jos lasket banaanin kulmat, löydät siitä lukeman, jos lasket kukan lehdet, laske oksat, laske varret, jne.

Katso sormiasi, varpaitasi, katso myös koko vartaloasi. Miksi eläimillä on 5 osaa, 4 jalkaa ja pää? Miksi englanninkielisellä starfish on viisi osaa tai meidän tuntemallamme Marion pelissä viiden sakaran tähdellä on viisi osaa?

Kultainen leikkaus pätee myös siihen, että maalauksessa jokin miellyttää silmiimme, sekin liittyy fibonacciin. Vaikkakin sitä ei liitetä juuri siihen: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_leikkaus

Turussa on tämä kuuluisa piippu:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fibonacci_Sequence_1%E2%80%9355

Tässä taas Fibonaccista kertova juttu, mutta ei sen syvemmin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Fibonacci

En viitsi rasittaa päätäsi tämän enempää, halusin tuoda vaan yksinkertaisia esimerkkejä ilmi, että mitä näkee luonnossa? Onko se sitten mitenkään ihme, että ihmisen ajatuksessa tulee luontevasti luku seitsemän, kun se ei täsmää mihinkään mutta psykologiassa se on lähes aina varma luku? Ihminen kun pyrkii välttämään näitä asioita, niin siksi se niin sanottu seitsemän pysyy kirottuna lukuna.

Tuossa kiintoisaa: https://maol.fi/app/uploads/2019/06/Fibonacci-numbers-in-nature.pdf

https://suomenluonto.fi/artikkelit/muoto-jonka-evoluutio-loysi-ja-hylkasi/

Ihmeellistä? Ei se niin ole, ihminen vaan osaa löytää selityksiä ja esittelee. Jonakin päivänä ihminen osaa löytää selityksen sille, että mikä oli ennen Big Bangin (alkuräjähdyksen) tapahtumaa? Lyhyt vastaus teoriassa: Aika hidastuu, kun yritetään kurottaa siihen alkuräjähdyksen perussyiden ääreen. Mitä enemmän yritetään selvitellä, sitä hitaammin päästään siihen käsiksi.

Siksi mieleeni johtaa nämä sanat: ”Ei ole alkua eikä loppua.” ja se on totuudellinen.

Nyt asia meni ihan irtonaiseksi, enkä kopioi tätä, sillä minä osaan nämä asiat ihan luonnostaankin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X