Teksti:
Juha Vuorinen

Tarinan iskevyyden kannalta omassa elämässä oikeasti koettu kokemus pesee aina mennen tullen muualta kuullun tai sen legendaarisen, yhdelle mun kaverille sattuneen kertomuksen. Elämäntapojeni muututtua minulle sattuu omaksi parhaakseni ja lukijoideni harmiksi enää hyvin harvoin repäiseviä asioita.

Onneksi lapsillani on mummi, joka elää mielestäni hyvin tavallista ja vaaratonta eläkeläisen elämää, mutta silti hänelle sattuu suhteessa paljon enemmän omituisia kommelluksia kuin minulle hulluimpina humppavuosinani. Viimeisin erikoisuus oli kolahtanut hänen suustaan, enkä tarkoita nyt sanoja vaan sitä, että aina kun mummi oli avannut leipäläpensä, sieltä oli tipahtanut loksahdus. Varsinkin syödessä. Tenttasin vaarilta, oliko hänkin kuullut mummin turvasta tulvivan nakseen. Oli kuulemma kuullut jo monta päivää. Ihmettelin, miten hän oli voinut aterioida nauramatta samassa ruokapöydässä, mihin vaari totesi, ettei pöydän toiselta puolen kantautuva tasainen nakutus vaikuta millään tavalla hänen syömisiinsä. Ilmeisesti kun kuuluu kuudetta vuosikymmentä samaan ruokakuntaan, siinä eivät paljon elämänkumppanin päästä kuuluvat naksahdukset tunnelmaa keinauta.

Korvatulppakaupan sijaan vaari vei mummin kumminkin lääkäriin, josta he jatkoivat meille matkaeväinään ilouutiset. Mummin nupissa ei ole mitään muuta vikaa kuin että leuka on vähän sijoiltaan. Minä purskahdin nauruun, mikä oli tietysti täysin sopimatonta, joten olin pakotettu paljastamaan todellisen syyn hymyyni. Tunnustin mummin olevan elämässäni vasta toinen nainen, jonka suun olen nähnyt olevan eriparia. Ja aivan kuten pelkäsinkin, hän halusi tietää, kuka se toinen oli, ja vilkaisi huolestuneena tytärtään. Nousin kiireesti puolustamaan vaimoani ja kerroin tapaturman tapahtuneen jo kauan ennen kuin tapasin heidän tyttärensä. Vaari oli heti syntisillä kärryilläni ja nosti molemmat kätensä pystyyn osoittaakseen, ettei hänellä ole sitten osaa eikä kivikovaa arpaa mummin suun sijoiltaan suistamisessa. Sanomatta sanaakaan jokainen kahvipöydässämme tiesi, mistä ne ensimmäiset leuat olivat menneet sijoiltaan.

Moni muu mies muokkaisi tällaisen tarinan sellaiseksi, josta jokaiselle jäisi mieleen kuva järkyttävästä hanurinrepijästä, mutta omassa tarinassani ei ollut kuin yksi sankari, enkä se ollut minä.

Intro leukapielten kalistelulle soiteltiin jo edellisenä iltana ravintolassa, mistä päädyin uunituoreen tuttavuuteni kanssa viettämään yhteistä yötä luokseni. Aamun sarastaessa hän herätteli minua tavalla, mistä parikymppinen jannu näkee vain jäykkiä päiväunia. Mutta kesken suunsoiton hypättiin Unelmien poikamiehestä suoraan Syke-sarjaan. Jalkojeni välistä kuului naksahdus, ja esiin plumpsahti pörröinen pää, joka näytti aivan humalaisen jalan alle jääneeltä Haukkaava Hippo -lelulta. Minulla seisoivat enää silmät, kun neiti sen suuremmitta seremonioitta tarrasi vinosta leuastaan kiinni, väänsi kerran, ja kuului toinen naksahdus. Kun palikat olivat taas paikoillaan, minun olisi herrasmiehenä pitänyt pompata kuin paistovahti ylös ja alkaa hoivata kovia kokenutta seuralaistani, mutta vastoin kaikkia todennäköisyyslaskelmia hän jatkoikin keskeytynyttä toimintaansa pärskähtävään maaliin asti. Tämän jälkeen hän katosi vessaan, mistä alkoi kuulua raivoisa hampaiden harjaus. Tarkistuskäynti käymälässäni vahvisti veikkaukseni: minun harjallani. Katkaisin siitä varren, ettei samalle aamulle sattuisi enää toista vahinkoa.

Ettei tämä nyt vallan menisi liikuttavaksi omilla ikivanhoilla seksikokemuksilla keulimiseksi, palaan vielä hetkeksi mummin leukojen väliin. Meiltä poistuttuaan mummi ja vaari olivat kurvanneet tavarataloon, jossa oli tyrkyllä tirisevä 25 prosentin pannutarjous. Entisenä kauppiaana mummi tarkisti kuitista, että tulihan se alennus varmasti saatua. Eipä tullut, vaan pannusta oli pulitettu täysi hinta. Mummi pyörähti kuin myrskyrintama takaisin pannuosastolle, mutta vain löytääkseen kyltin, jossa seisoi juhlallisesti: pannu on 25 % isompi.

Onneksi silloin 30 vuotta sitten ei ollut samanlaista tarjousta hammasharjoista. Eihän sellaista olisi kukaan pannu suuhunsa.

MAINOS Jos vaan maistuu, niin kaikki äänikirjani sekä podcast-sarjani ovat nyt kuunneltavissa täältä. Kuukauden ilmainen maistelusessio, olkaa hyvät!

X