Näin ravikuningas Evartti palasi kuolemanporteilta – ja ori ravaa jälleen voitoista

Evartti on raviratojen sitkeä taistelija, mutta pieni ori on joutunut taistelemaan kahdesti myös elämästään.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ravikuningas Evartti on ollut monissa kilpailuissa nopein ja väkevin. Myös taistelussa hengestään ja selviämisestään se on ollut uskomattoman sitkeä. © Matias Honkamaa

Evartti on raviratojen sitkeä taistelija, mutta pieni ori on joutunut taistelemaan kahdesti myös elämästään.
(Päivitetty: )
Teksti: Ville Vanhala

Ravikuningas Evartti nauttii lounaaksi puuroa.

10-vuotias suomenhevosori painaa turpansa kaukaloon ja nostaa sen ylös. Hevosen leuat käyvät hetken. Evartin iso kieli lipaisee suupieltä. Oriin turvassa vihertää myslistä ja pellavarouheesta sekoitettua hevosen herkkua.

Evartin suu aukeaa uudestaan. Röyhtäiseekö se aterian päälle?

Eläimen jykevät hampaat tulevat näkyviin ja ikenet pilkottavat kunnes suu painuu taas kiinni. Se olikin haukotus.

Viime kesänä leppoisan oloinen Evartti kruunattiin Seinäjoen Kuninkuusraveissa Suomen ravikuninkaaksi. Pienikokoinen ori oli raskaassa kolmen lähdön kilpailussa nopein ja väkevin.

Jos Evartti ei olisi niin sitkeä, se ei olisi ravikuningas ja tuskin oria olisi enää edes olemassa. Se on ollut kaksi kertaa lähellä kuolemaa ja kummallakin kerralla taistellut itsensä leikkauspöydältä laitumelle.

Ravikuninkuus oli Evartille suuri voitto.

Se, että ori yhä elää, on vielä suurempi.

Shokki sairaalassa

Pohjanmaalla syntynyt Evartti muutti jo varsana Jutta Ihalaisen ja Antti Ojanperän talliin Pihtiputaalle. Evartin omistaa nykyään Ihalaisen ja Ojanperän ystäviensä kanssa perustama Talli Pajatso.

Ihalainen on ollut virallisesti jo yli vuosikymmen ajan orin hoitaja. Kun Ihalainen astuu hevosen karsinaan, hänen kätensä nousee hevosen kyljelle ja alkaa silittää hevosen sileää karvaa.

Evartti on oriiksi poikkeuksellisen säyseä ja rauhallinen, mutta Ihalaiselle se saattaa myös osoittaa mieltään nipistämällä hampaillaan Ihalaisen hihasta tai pukkaamalla häntä turvallaan olkapäähän.

”Evartti kiukuttelee hoitajalleen niin kuin lapsi äidilleen”, Ihalainen kertoo.

Evartti oli jo nuorena menestyvä ravuri ja kuin tulevaisuutta enteillen se voitti 5-vuotiaana Kuninkuusravien Pikku-Kunkku-lähdön. Pari vuotta myöhemmin Evartti kuitenkin vietiin lievien jalkavammojen vuoksi tähystysleikkaukseen.

Nukutuksessa selälleen käännetty ori oli herätessään levoton ja rojahti hetken kuluttua takaisin lattialle. Hevonen viestii kivustaan käymällä makuulle.

Evartin ikenet ja limakalvot olivat valkoiset.

Se oli shokissa.

Kottikärryllinen suolia

Kun Evart oli jalkaoperaation aikana selällään, sen paksusuoli kääntyi ympäri.

Hevosta leikkasi hetkittäin kolme eläinlääkäriä. Evartin vatsaan viillettiin metrin pituinen haava, josta sen suolia nostettiin ulos.

Antti Ojanperä arvioi, että suolia oli leikkauspöydällä kottikärryllinen.

”En olisi sallinut Evartin suolien katkomista, koska se on kivuliasta ja leikkauksesta selviämisen mahdollisuus heikkenee”, Jutta Ihalainen kertoo.

”Vaikka hevonen toipuisikin suolien katkomisesta, sen ravintoaineiden imeytyminen elimistöön heikkenee ja hevosen elämänlaatu kärsii. Mieluummin olisin antanut lopettaa Evartin.”

Pitkän ja vaativan leikkauksen aikana Evartin suolisto käytiin läpi, sijoitettiin takaisin vatsaan ja hevonen ommeltiin kiinni.

Nukutuksesta herättyään Evartti nousi heti jaloilleen. Tokkurainen hevonen vapisi ja horjahteli, mutta pysyi pystyssä. Se päätyi kolmen päivän ajaksi ympärivuorokautiseen valvontaan ja toipui sitä hoitaneen eläinlääkäri Kimmo Elfingin tallissa neljän kuukauden ajan.

Kun ori palasi kotitalliinsa Pihtiputaalle, se oli hieman laiha ja sen siivottomaan mittaan kasvanut harja piti siistiä. Mutta se oli säilynyt hengissä.

Voittoja voittojen perään

Tallissa kolahtelee ja napsahtelee. Evartin viereisessä karsinassa nuori ranskalaissukuinen lämminverinen ori riepottelee hampaillaan naulasta roikkuvaa riimunvartta. Nuori ori on voimiensa tunnossa. Se on kuitenkin myös kotitallissaan kunnioitettu ori.

”Kun Evartti astuu käytävälle, niin käytävä hiljenee. Evartille eivät pikkujannut rupea möykkäämään,” Jutta Ihalainen kertoo.

Vatsaleikkauksen jälkeen epäonniselle Evartille ilmestyi luupiikki toiseen etupolveen. Hevosta kävelytettiin varovasti ja jalan vertyessä Evartilla alettiin vähitellen taas harjoitella kilpailemista varten.

Kun Evartti palasi ravilähtöihin, se oli miltei voittamaton. Ravikuninkuuden lisäksi Evartti oli paras Suur-Hollola-ajossa ja Suurmestaruus-kilpailuissa eli voitti suomenhevosten tavoitellun triplan.

”Itkin, kun Evartin kaulaan pujotettiin ravikuninkaan seppele. En kuitenkaan pelkästään voiton ilosta. Evartille jo kilpailuihin osallistuminen on aina voitto. Kun on kysymys rakkaasta, vastoinkäymisiä kokeneesta ja niiden jälkeen menestyneestä hevosesta, niin siinä kokee väistämättä ääripäiden tunteita”, Ihalainen kertoo.

Ensimmäisen vatsaleikkauksensa jälkeen Evartti nousi nopeasti huipulle ja ori seppelöitiin kesällä 2020 Suomen ravikuninkaaksi. © Ida Laine

Ensimmäisen vatsaleikkauksensa jälkeen Evartti nousi nopeasti huipulle ja ori seppelöitiin kesällä 2020 Suomen ravikuninkaaksi. © Ida Laine

Kokoaan suurempi

Evartti valpastuu, kun se otetaan karsinasta käytävälle. Ori vilkuilee ympärilleen ja pyörittää korviaan, hörähtääkin hieman.

Päänsä ylös nostanut eläin on ryhdikäs näky.

Pieni hevonen näyttää kokoaan suuremmalta.

Rautakengät kalahtelevat betonilattiaan Evartin kävellessä tallista ulos. Heti vihreää ruohoa huomatessaan se pysähtyy ja painaa turpansa maahan.

”Evartilla on aina nälkä, joten sen syömistä täytyy hieman säännöstellä”, Ihalainen kertoo.

Kun Evartti palasi viime talvena pitkän kilpailutauon jälkeen raviradalle Oulussa, se voitti heti ensimmäisen lähtönsä, vaikka ei ollut vielä parhaimmassa kunnossaan. Se oli ollut terve ja harjoitellut syksyn aikana hyvin. Tavoitteeksi oli asetettu kesän suurkilpailut ja ravikuninkuuden uusiminen.

Viisi päivää Oulun kilpailun jälkeen Evartti jätti aamuruokansa syömättä. Ihalainen ja Ojanperä epäilivät, että yleensä ruoalle persolla Evartilla olisi taas vatsavaivoja. Hevonen päätettiin viedä varmuuden vuoksi tutkittavaksi Laukaan Hevosklinikalle.

Hengenvaara moottoritiellä

Hevosklinikalla jo kivuliaaksi käynyt Evartti alkoi saada lääkettä suoneen ja sille laitettiin myös turvan kautta letku vatsaan.

”Hevosella ei ole oksennusrefleksiä, vaan pahoinvoivan hevosen vatsalaukusta nouseva neste saattaa pahimmillaan päätyä hevosen keuhkoihin”, Jutta Ihalainen kertoo.

Antti Ojanperä lähti kiidättämään hevoskuljetusautolla välittömässä hengenvaarassa ollutta Evarttia Laukaasta yliopistolliseen hevossairaalaan Helsingin Viikkiin.

Liki 300 kilometrin matka tuntui Ojanperästä miltei päättymättömältä. Lahden moottoritiellä Ojanperä näki ohjaamon valvontakamerasta, miten Evartti rojahti kuljetustilassa makuulleen.

”Kun pysäytin auton ja menin katsomaan hevosta, huomasin Evartin oleva shokissa eikä se enää reagoinut. Olin varma, että ori menehtyy”, Ojanperä kertoo.

Eläinsairaalan pihassa hän kuitenkin hämmästyi avattuaan kuljetustilan oven.

”Evartti seisoi omilla jaloillaan ja käveli sisälle hevossairaalaan.”

Toinen leikkaus

Tällä kertaa Evartin ohutsuoli oli kääntynyt puristuksiin, mikä heikensi hevosen verenkiertoa. Lisäksi Evartin vatsasta sen keuhkoihin valunut hapan neste oli nostattanut oriille keuhkokuumeen.

Evartin ennuste ei ollut hyvä: hengissä selviämistä todennäköisemmältä näytti, että se kuolisi.

Koko ikänsä hevosalalla työskennellyt Jutta Ihalainen uskoo, että Evartin menehtyminen olisi ollut hänen uransa loppu.

”Jos Evartti olisi kuollut, motivaationi olisi ollut liikaa koetuksella. Tuskin tulen koskaan saamaan hoidettavakseni yhtä hyvää ja rakasta hevosta kuin Evartti.”

Taas Evartin vatsa avattiin, suolet oiottiin ja laitettiin takaisin vatsaan.

Kun Evartti heräsi nukutuksesta, sen ympärille oli sidottu haavaa suojaava tukivyö. Hevonen näytti likaiselta, se yski ja korisi. Huomattuaan Ihalaisen ja Ojanperän se kuitenkin nosti päätään ja alkoi hörähdellä.

Evartin aika ei tullut vieläkään täyteen.

Evartti on kotioloissaan leppoisa herrasmies, mutta ruoholle person ravikuninkaan syömistä on hieman säännösteltävä. © Matias Honkamaa

Evartti on kotioloissaan leppoisa herrasmies, mutta ruoholle person ravikuninkaan syömistä on hieman säännösteltävä. © Matias Honkamaa

Katse tulevaisuudessa

Laitumelle päästyään Evartti alkaa heti nyhtää hampaisiinsa ruohoa. Vaikka orilla on yllään suojaava loimi, hyönteiset kiusaavat silti. Evartti ravistaa päätään. Oriin harja hulmahtaa ja häntä huiskii.

Nousukuntoon treenattu ravikuningas toipui toisesta leikkauksestaan nopeasti. Se kaipasi liikuntaa ja valjastettiin jo kuuden viikon kuluttua leikkauksesta.

Evartti on ehtinyt jo kilpailla. Se on ravannut kärkisijoille ja voittanutkin. Ihalainen ja Ojanperä eivät vielä rohkene sanoa, puolustaako se ravikuninkuuttaan Seinäjoella heinä- ja elokuun vaihteessa kilpailtavissa Kuninkuusraveissa.

”Evartin kanssa on opittu olemaan varovaisia. Koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.”

Laitumella Evartti nostaa päänsä nurmesta ja ojentaa kaulaansa. Oriin korvat vipattavat, mutta hevonen seisoo liikahtamatta paikallaan.

Evartti katsoo tulevaisuuteen.

Lue myös: Erikasson nousi vaikeuksien kautta raviratojen hallitsijaksi

Hyväluontoinen Evartti on myös Jutta Ihalaisen ja Antti Ojanperän tyttären Jade Ihalaisen suosikkihevonen. © Matias Honkamaa

Hyväluontoinen Evartti on myös Jutta Ihalaisen ja Antti Ojanperän tyttären Jade Ihalaisen suosikkihevonen. © Matias Honkamaa

X