Rutto piinaa Madagaskarilla - Rottasotaa käydään Punaisen Ristin aseilla
Kansainvälinen Punainen Risti on lähettänyt Madagaskarille kenttäsairaalan lisäksi tuholaistorjunnan ammattilaisia. Väärät konstit ruttoa levittävien rottien ja niiden kirppujen torjunnassa saattavat pahimmillaan lisätä tartuntojen määrää.
Tärkeä keino keuhkoruton pisaratartuntojen ennaltaehkäisemiseksi on hyvä käsihygienia.
Poikkeuksellisen vakava ruttoepidemia piinaa Madagaskarin saarivaltiota. Kyseessä on sama Yersinia pestis -bakteeri, jonka aiheuttama musta surma puolitti keskiajalla Euroopan väestön.
”Vuotuinen paiseruttokausi Madagaskarilla on tyypillisesti syyskuusta huhtikuuhun. Usein puhutaan ruton olevan keskiaikainen sairaus, mutta ei se ole kadonnut mihinkään”, kertoo Punaisen Ristin kansainvälisen liiton (IFRC) terveysosaston johtaja Panu Saaristo.
Punaisen Ristin päämajassa Genevessä työskentelevä Saaristo vietti Madagaskarilla kaksi viikkoa. Kansainvälisen Punaisen Ristin tiimi pystytti ruttopotilaiden hoitoa varten osia kenttäsairaalasta.
Panu Saaristo johtaa Genevessä Punaisen Ristin kansainvälisen liiton IFRC:n terveysosastoa. © IFRC
Rutto, unohdettujen ihmisten sairaus
Poikkeuksellista tämän vuoden epidemiassa on, että se alkoi huomattavan aikaisin, jo elokuussa. Sairastuneissa on epätavallisen paljon taudin tappavampaa ja herkemmin leviävää muotoa, keuhkoruttoa.
Madagaskarin Pasteur-instituutin vahvistamia ruttoepäilyjä oli lokakuun lopussa 1 801 kappaletta, joista 1 111 eli 62 prosenttia oli kliinisesti luokiteltu keuhkorutoksi. Samalla ajanjaksolla tautiin menehtyneitä on ollut 127. Yleensä Madagaskarilla todetaan vuosittain noin 400‒600 ruttotartuntaa.
”Monesti ruton kohdalla puhutaan unohdetusta sairaudesta, vaikka tekisi mieli puhua unohdettujen ihmisten sairauksista. Sama sairaus vaivasi Eurooppaa keskiajalla. Se on tärkeä muistutus siitä, miten tärkeää on ihmisten elinolojen parantaminen ja terveydenhuolto”, Saaristo sanoo.
Nykylääketieteelle rutto on hoidettavissa oleva sairaus, josta kärsivät erityisesti köyhimmät, hoidon ulottumattomissa olevat ihmiset. © Maria Santto / SPR
Rotta levittää ruttoa
Bakteeriin tepsivien antibioottien, kenttäsairaalan, hoitohenkilöstön ja kouluttajien lisäksi Punainen Risti on lähettänyt paikalla taudin ennaltaehkäisyyn erikoistuneita ammattilaisia.
Ruton ennaltaehkäisyssä avainasemassa on oikeanlainen tuholaisten torjunta. Punainen Risti on tuonut Madagaskarille asiantuntijoita opastamaan paikallisia, kuinka ruttoa levittävät rotat oikealla tavalla. Vääränlainen rottasota altistaisi ihmiset uusille tartunnoille.
”Se on kinkkinen homma. Jos rotan tappaa, siinä olevat tautia kantavat kirput vain siirtyvät ihmisiin, purevat ja levittävät tautia edelleen. Rotta pitää saada elävänä ansaan. Sen jälkeen elävässä rotassa olevat kirput myrkytetään nopeasti. Vasta sen jälkeen rotta tapetaan. Se on taitoa vaativa homma. Rotta ei kärsi kirppujen myrkytyksestä, ja se lopetetaan asianmukaisella tavalla”, Saaristo kertoo.
Keuhkorutto tarttuu ihmisestä toiseen
Poikkeuksellista tämän vuoden ruttoepidemiassa on sen laajuuden lisäksi tappavamman ja herkemmin tarttuvan keuhkoruttomuodon yleisyys.
”Metsästäjä voi saada kehoonsa ruttoa kantavia kirppuja, joiden puremasta tarttuu ruton paiseruttomuoto. Jos tauti pääsee kehittymään keuhkorutoksi, se tarttuu hyvin helposti ihmisestä toiseen yskösten ja aivastusten välityksellä pisaratartuntana”, Saaristo kertoo.
Vaikka keuhkorutto tarttuu herkästi, se ei leiju ilmassa samalla tavalla kuin influessavirukset.
”Keuhkoruttotartunnan ehkäisyssä on tärkeää pisaratartunnalta suojautuminen ja hygienia. Hoitohenkilökunnalta ei kuitenkaan vaadita samanlaista kokovartalosuojaa kuin Länsi-Afrikassa ebolaepidemian aikana. Käytämme hengityssuojaimia, mutta koko pään peittävä huppu ei ole tarpeen, kuten ebolapotilaiden hoidossa”, Saaristo kertoo.
Ruttopotilaiden parissa työskentelevät käyttävät haalaria, hengityssuojainta ja käsineitä. Samanlainen kokovartalosuojaus kuin Länsi-Afrikan ebolaepidemiassa ei ole tarpeen. © Maria Santto / SPR
Työ jatkuu ensi vuoteen
Katastrofin tai epidemian iskiessä Punainen Risti tuo kohteeseen kenttäsairaalan, lääkkeiden, työkalujen ja henkilökunnan lisäksi kaiken mahdollisen tarvittavan, jotta lisäkapasiteetti ei rasita muutenkin kovalle paikallista terveyssektoria.
”Henkilökunnalle tuodaan omat ruoat mukana. Sairaala perustetaan telttoihin, jotka on helppoja ja nopeita kuljettaa paikalle. Meillä on omat generaattorit sähköntuotantoon ja vedenpuhdistusjärjestelmä, toki vesipiste tarvitaan, mutta sen ei tarvitse olla juomakelpoista vettä, koska pystymme suodattamaan klooraamaan sen veden mitä tarvitaan.”
Lääketieteellisen henkilökunnan lisäksi kenttäsairaalan mukana matkustaa teknistä henkilöstöä. Sairaala saadaan pystyyn yleensä parissa, kolmessa viikossa, jonka jälkeen osa teknisestä henkilöstöstä voidaan lähettää kotimatkalle.
”Tavallisesti kenttäsairaalat toimivat esimerkiksi maanjäristysalueilla noin neljä kuukautta kerrallaan. Nyt on epidemia päällä, joten hoidamme vain ruttotapauksia ja seuraamme tilannetta. Kun tilanne helpottaa, yksikön voi sulkea, puhdistaa ja pakataan kasaan”, Saaristo kertoo.
Kun avustusprojekti on ohi, Punainen Risti ei vie tuomiaan varusteita mukanaan, vaan se mikä on lähetetty, myös jää kohteeseen.
”Lääketieteellinen kalusto luovutetaan usein terveysviranomaisille, ellei Punaisella Ristillä ole kohteessa omaa klinikkatoimintaa”, Saaristo jatkaa.
Madagaskarin tapauksessa Punainen Risti tulee jatkamaan pitkälle ensi vuoden puolelle. Saariston lisäksi kansainvälisen tiimin mukana matkusti kaksi suomalaista avustustyöntekijää, paloesimies Sam Back ja valokuvaaja Maria Santto. Genevessä projektia koordinoi myös Saariston tiimissä työskentelevä terveysneuvonantaja Tiina Saarikoski.
Paketoitua kenttäsairaalaa puretaan rahtikoneesta pääkaupunki Antananarivossa. © Maria Santto / SPR
Vaarana ruttohysteria
Syytä Madagaskarin ruttoepidemian vakavuuteen ei Panu Saariston mukaan ole pystytty selvittämään. Taudin aiheuttamat vahingot ulottuvat myös maan talouteen. Suomalainen matkatoimisto Olympia on peruuttanut Madagaskarin matkat nimenomaan ruttoriskin vuoksi.
”Madagaskarilla on paljon turismia, ja tällainen epidemia vahingoittaa tätä tärkeää elinkeinoa. Siksi on tärkeää, että asioista välitettävä informaatio on oikeaa, eikä sillä lietsota hysteriaa”, Saaristo sanoo.
Hän viittaa kansainvälisissä tiedotusvälineissä esiteltyyn WHO:n karttaan, jossa esitetään yhdeksän lähialueen maata potentiaalisina riskialueina.
”Se analyysi ruton leviämisen riskialueista on oikea, mutta tuo tieto uutisoitiin sensaatiomaisesti, aivan kuin olisi akuutti vaara siitä että rutto leviää yhdeksään Afrikan maahan. Todellisuudessa se oli vain tavallista epidemian mallintamista. Esimerkiksi Seychelleillä on väitetty, että sieltä olisi löytynyt yksi lievästi positiivinen ruttotestin tulos, mutta sellaista ei voi olla olemassa. Ruttotestin tulos on joko positiivinen tai negatiivinen”, Saaristo sanoo.
Taudin leviämistä Madagaskarin lähialueille ei Saariston mukaan ole toistaiseksi varmistettu. Ruttoa esiintyy myös Afrikan mantereella, Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Yhdysvaltojen länsiosissa. Syytä sille, miksi keskiaikaisena tautina pidetty rutto on yleinen juuri Madagaskarilla, ei tiedetä.
Lue Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoimintaa johtavan Kalle Löövin haastattelu Seurasta 44/2017. Tai hanki lehden digilukuoikeus.
Lue myös:
Poliosta tulevaisuuden biouhka – Isorokkoa pystytään valmistamaan laboratoriossa
Rutto riehui Helsingissä: Tappoi ihmisiä kuin hyttysiä – keitä kuolleet olivat?