Olympiamitalin voittanut Matti Mattsson nauttii uinnin armottomasta luonteesta: ”Ei voi syyttää kuin itseään, jos menee huonosti”

Matti Mattsson kertoo olympiavoiton jälkeisten tuntien olleen hektisiä. Kotiin palattuaan mies aikoo viettää aikaa vaimonsa Maijun ja lastensa Varpun, 3, ja alkuvuodesta syntyneen Aarnin kanssa.

”Aika haipakkaa on ollut. Tämä on äärettömän hieno asia, josta täytyy nyt nauttia. Kotiin tullessani aion viettää paljon aikaa lasteni ja vaimoni kanssa.”, Mattsson kertoo.

Porin Uimaseuraa edustava Mattsson ui edellisen kerran pronssia Barcelonan MM-kilpailuissa vuonna 2013. Tällöin rikkoutui myös silloinen Suomen ennätys.

Menestyksekkään vuoden jälkeen Mattsson ui vuosia syvissä vesissä. Hänellä diagnosoitiin harvinainen autoimmuunisairaus alopecia. Myös henkiset paineet olivat kovat ja viime vuonna treeniä vaikeutti selän välilevyn pullistuma.

Porilainen sisukkuus ja hulluus auttoivat

Mattsson ei kuitenkaan antanut periksi. Hänen omien sanojensa mukaan järkevä ihminen olisi jo luovuttanut. Hän tiesi, ettei ollut vielä tehnyt parastaan.

”Paljon on vettä virrannut Kokemäenjoessa. Onneksi en luovuttanut. Porilainen hulluus ja sisukkuus on auttanut.”

Periksiantamattomuus palkittiin Tokiossa. Pronssimitalin lisäksi Mattsson rikkoi ensin hallussaan olleen Suomen-ennätyksensä neljäsosasekunnilla ja paransi mitalikamppailussa tulostaan yli sekunnilla.

Uinti uintina

Valmentajan vaihtuminen Eetu Karvoseen Rion olympialaisten jälkeen oli käänteentekevää aikaa. Matin elämän mullisti myös hänen ja vaimonsa Maiju Mattssonin Varpu-esikoisen syntymä.

Ajatusmallin muutokseen vaikuttivat myös Olympiakomitean lajiryhmävastaavan Olli-Pekka Kärkkäisen muutama vuotta sitten lausumat sanat. Kärkkäinen totesi, että elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin urheilu. Mattsson jäi makustelemaan Kärkkäisen sanoja.

”Maailmankuvani on muuttunut. Olen ruvennut ajattelemaan uintia uintina. Se on vain uintia, ei yhtään sen enempää. Nautin nykyään uintitreeneistä paljon enemmän.”

Uinnin raadollisuus viehättää

Matti Mattsson on uinnin lisäksi pelannut myös jalkapalloa porilaisessa jalkapalloseurassa Musan Salamassa.

”Pelasin jalkapalloa 13-14 ikäluokkaan saakka. Paikat eivät oikein kestäneet, enkä tiedä olinko loppupeleissä jalkapalloilija.”

Uinti on Mattssonin omin laji.

”Uinti oli se juttu, mitä halusin tehdä. Perheeni on ollut vesilajeissa mukana, se vei minutkin uimahalleille.”

Uinnissa Mattssonia kiehtoo sen tietty raakuus.

”Uinnin raadollinen puoli tuo mielihyvää, siinä ei voi syyttää kuin itseään, jos menee huonosti. Fokus on oltava omassa tekemisessä, kaikki on itsestä kiinni.”

Mattsson kertoo, että keskittyi myös Tokiossa pitämään huolta omasta radastaan, keskitymättä liikaa vastustajiin.

”Ajattelin ainoastaan omaa uintiani. Olen oppinut kilpailun ja tuntemaan vastustajiani, mutta ennen kaikkea olen oppinut tuntemaan itseni urheilijana”, Mattsson sanoo.

Kohti Pariisia?

Tokion olympialaiset järjestettiin poikkeusoloissa, eivätkä urheilijat päässeet kisakylää pidemmälle.

Japanilainen kulttuuri kiehtoo Matti Mattssonia suuresti ja hän toivoo matkustavansa sinne uudestaan perheensä kanssa. Kiitosta saavat myös järjestävän organisaation japanilaiset.

”He ovat olleet maailman ystävällisimpiä. Tämä on uskomattoman hieno maa ja kisat on järjestetty hienosti. Myös ekologisuus on huomioitu täällä Rioa ja Lontoota paremmin.”

Entä kutsuvatko Pariisin kesäolympialaiset vuonna 2024?

”Kun tuli rikottua Suomen ennätys, aloimme vaimoni kanssa mallailla Pariisia. Se olisi hieno kaupunki nähdä, mutta mennään vielä päivä kerrallaan.”

Lue myös: Tokion Olympialaiset – Kiinnostavimmat tärpit kisojen yleisurheiluosuudesta