Miksi vaaligallup menee metsään – Äänestäjä on ailahtelevainen

Jari Pajunen pitää numeroista, koska ne ovat lahjomattomia. Vaaligallupeja tekevän Taloustutkimuksen toimitusjohtaja on oppinut katsomaan myös niiden taakse.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Epävarmoja äänestäjiä oli epätavallisen paljon ennen kuntavaaleja. Jari Pajusen mukaan se kertoo muun muassa puolueuskollisuuden murenemisesta.

Jari Pajunen pitää numeroista, koska ne ovat lahjomattomia. Vaaligallupeja tekevän Taloustutkimuksen toimitusjohtaja on oppinut katsomaan myös niiden taakse.
(Päivitetty: )
Teksti:
Milla Ollikainen

Ensi sunnuntaina kellon lähestyessä iltakahdeksaa suomalaiset kerääntyvät televisioidensa ääreen jännittämään kuntavaalien tulosta. Kotisohvallaan Vantaalla etukenoon asettuu myös Taloustutkimuksen toimitusjohtaja Jari Pajunen, 53.

Kun vaalihuoneistot ovat sulkeutuneet, julkistetaan ennakkoäänestyksen tulos. Televisiossa näytetään lähikuvaa puoluejohtajista odottamassa kannatuslukujen ilmestymistä kuvaruutuihin. Jännitys näkyy kokeneimmankin poliitikon kasvoilla.

Jos meillä olisi suora yhteys Jari Pajusen olohuoneeseen, näkisimme ehkä hienoisen hermostuksen hänenkin kasvoillaan.

Gallupeja laativan tutkimusyrityksen johtajaa kiinnostaa paitsi itse vaalitulos myös se, millainen tulos on suhteessa vaaleja edeltäneeseen kannatusmittaukseen.

Jos suuria yllätyksiä ei ilmene, Pajunen voi hengähtää: eipä tule lunta tupaan tällä kertaa.

Gallupeihin nimittäin suhtaudutaan vähän kuin sääennusteisiin. Meteorologit joutuvat heinäntekijän hampaisiin, jos pilvettömäksi povatulle taivaalle ilmestyy sadepilvi.

Joskus vaalien äänestystuloksessa on merkittävää heittoa kannatusmittauksiin nähden. Silloin saatetaan sanoa, että vaaligallup oli väärässä tai että se petti.

Kritiikki on ymmärrettävää mutta siinä mielessä virheellistä, että asianmukaisesti tehty vaaligallup ei oikeastaan voi olla oikeassa tai väärässä. Se kertooo puolueiden kannatuksen mittaushetkellä tilastotieteen periaattein lasketun virhemarginaalin puitteissa.

”Joskus vähän harmittaa se keskustelu”, Pajunen sanoo.

Äänestyshistoria vaikuttaa

Brexit, USA:n presidentinvaalit, perussuomalaisten jytkyt – ainakin näiden äänestysten yhteydessä gallupien pettämisestä on puhuttu.

Vaaligallup saa herkästi kritiikkiä, joskus aiheettakin. Esimerkiksi USA:n presidentinvaaleissa gallupit ennakoivat sen, että Hillary Clinton sai enemmän ääniä kuin Donald Trump. Ongelmia tuli pitemmälle viedyissä arvioissa, joissa laskettiin galluptulosten perusteella valitsijamiesten määriä eri osavaltioissa.

Suomessa perussuomalaisten vuoden 2011 vaalivoiton jälkeen vihjailtiin jopa mielipidemittausten tarkoitushakuisesta manipuloinnista. Verrattuna vaalitulokseen gallupien virhemarginaalit paukkuivat: esimerkiksi Taloustutkimuksen viimeinen kannatusmittaus ennen vaaleja näytti perussuomalaisille 15,4 prosentin kannatusta, ja vaaleissa puolue sai 19,1 prosenttia äänistä.

Polemiikkia on aiheuttanut erityisesti niin sanottu korjauskerroin. Se tarkoittaa gallupvastauksen painottamista sen mukaan, miten vastaaja on äänestänyt edellisissä vaaleissa. Jos vastaaja kertoo äänestäneensä edellisissä vaaleissa keskustaa ja nyt kannattavansa keskustaa, vastauksen kerroin on yksi. Jos vastaaja kertoo äänestäneensä edellisissä vaaleissa keskustaa ja nyt kokoomusta, kerroin on pienempi kuin yksi.

”Tämä perustuu siihen, että ihmisen aiempi äänestyshistoria vaikuttaa lopulliseen äänestyspäätökseen.”

Korjauskertoimen ongelmana on, että se leikkaa nousevan puolueen kannatusta silloinkin, kun äänestäjäkunnassa tapahtuu todellinen siirtymä puolueesta toiseen.

Toisaalta kertoimien käyttö on Pajusen mukaan välttämätöntä. Ilman ihmisten aiemman äänestyskäyttäytymisen huomioimista tulos voisi mennä komeasti metsään. Kerran pari vuodessa ja aina vaalien alla Pajunen seuraa mielipidemittausten raakadataa, johon kertoimia ei ole vielä käytetty.

”Korjaamattomat tulokset ovat monesti aika hassuja.”

Jari Pajunen seuraa suomalaisen äänestäjäkunnan mielialaa viikoittain Taloustutkimuksen keräämästä aineistosta. © Vesa Tyni

Vaaligallup on epävarmuuden matematiikkaa

Vaali- ja gallupmatematiikassa ihmisen käyttäytyminen on arvaamattomin muuttuja. Äänestäjä on ailahtelevainen.

Paitsi että ihminen voi äänestääkin toisin kuin väittää tutkijalle puhelimessa, hän saattaa myös jättää kokonaan äänestämättä. Tai jättää vastaamatta koko gallupiin, koska pitää omaa mielipidettään epäsuosittuna.

Jälkimmäisellä on selitetty esimerkiksi sitä, miksi Brexitin kannatus jäi gallupeissa kansanäänestyksen tulosta pienemmäksi. Kaikki Britannian EU-eron kannattajat eivät halunneet paljastaa kantaansa, koska yleinen mielipide tuntui olevan sitä vastaan.

”Mielipidemittauksiin vastaaminen ja äänestäminen ovat aina eri asioita. Jos puolueiden kannatusmittaus ennen vaaleja on täysin sama kuin vaalitulos, silloin mä kyllä sanon, että mittauksessa on virhe.”

Tulevissa kuntavaaleissa epävarmoja äänestäjiä näytti olevan paljon ainakin vielä kuukausi ennen vaaleja. Maaliskuun alussa Yle julkaisi Taloustutkimuksen kannatuskyselyn, jossa puoluekantansa kertoi enää 54,6 prosenttia vastanneista, kun luku oli vielä tammikuussa 57,1 prosenttia.

Vaikka äänestyspäätöksen panttaaminen tai lykkääminen lähelle vaaleja on tavallista, kantansa kertoneiden osuus on Pajusen mukaan nyt epätavallisen pieni.

”Mielestäni se kertoo kahdesta asiasta. On paljon ihmisiä, joita politiikka ei yksinkertaisesti kiinnosta, mikä näkyy muun muassa äänestysprosenteissa. Toiseksi puolueuskollisuus on murentumassa. Äänestäjä voi harkita jopa useamman kuin kahden vaihtoehdon välillä.”

Vaaligallup sai nimensa George Gallupilta

Nykymuotoisen mielipidetiedustelun isänä pidetään George Gallupia, joka onnistui ennustamaan Yhdysvaltain presidentinvaalituloksen vuonna 1936. Herra Gallupin oivalluksena oli muodostaa vastaajista alueellisesti kattava ja eri yhteiskuntaluokat huomioiva otos.

Koko äänestäjäkunnan kattava ja riittävän suuri otos on edelleen mielipidemittauksen kulmakivi. Vastaajille on omat kiintiönsä niin asuinpaikan, iän, sukupuolen kuin sosiaalisen aseman suhteen.

Yleensä puoluekannatusmittausta varten haastatellaan 2 500–3 500 ihmistä, ja tulos lasketaan kantansa kertoneiden vastauksista.

Taloustutkimus ja sen kilpailija Kantar TNS (TNS Gallup) johtavat Suomessa mielipidemittausten markkinoita. Kummallakin on pitkä kokemus myös vaaligallupeista.

Taloustutkimus alkoi tehdä puoluekannatusmittauksia pian perustamisensa jälkeen 1970-luvulla.

”Se oli tietoinen valinta, jolla tutkimusyrityksen nimeä tehtiin tunnetuksi. Kuluttajat vastaavat kyselyihin helpommin, kun ne tekee luotettava yritys. Se oli strategisesti onnistunut valinta”, Jari Pajunen sanoo.

Taloustutkimuksen rooli vaaligallupien tekijänä on iskostunut ihmisten mieliin jopa niin hyvin, että yrityksen muun tutkimustoiminnan laajuus voi tulla yllätyksenä. Erilaiset mielipidemittaukset ovat Taloustutkimuksen toiminnasta noin viisi prosenttia, ja siitä puoluekannatuskyselyt ovat vain pieni osa.

Yrityksellä on 70 vakituista työtekijää sekä noin 200 osa-aikaista tutkimushaastattelijaa eri puolilla Suomea. Pajunen astui heidän johtoonsa viime kesäkuussa. Hän on ollut talossa 20 vuotta.

”Olen erittäin ylpeä siitä, että vetovastuulleni on uskottu yritys, joka on omalla alallaan niin merkittävässä roolissa.”

Pajusen polku Taloustutkimuksen johtoon ei ole ollut aivan suoraviivainen, mutta yksi yhteinen nimittäjä hänen tekemisillään on aina ollut: rakkaus numeroihin.

Lahjomattomat luvut

Jari Pajunen on syntyisin Sääksmäeltä, sittemmin Valkeakoskeen liitetystä maalaispitäjästä. Ensimmäinen lapsuudenkoti oli koululla, jossa isä työskenteli opettajana. Perhe muutti Valkeakoskelle, kun Pajunen oli teini-ikäinen.

Se oli sitä aikaa, kun kaikki katsoivat televisiosta Euroviisut ja Syksyn sävelen. Mutta myös vaalivalvojaisia Pajunen muistaa seuranneensa jo koulupoikana. Vanhemmilla oli selkeät poliittiset kannat, mutta kotona ei juuri politikoitu.

Pajunen oli lapsena kiinnostunut numeroista ja kartoista. Lukion jälkeen hän innostui kauppaoppilaitoksessa talousmaantieteestä ja lähti Tampereen yliopistoon opiskelemaan aluetiedettä, kansantaloutta ja markkinointia.

”Numerot ovat selkeitä ja johdonmukaisia, se viehättää. Ne kertovat lahjomattoman totuuden. Siinä mielessä numerot ovat hyvä kaveri. Mutta eihän niistä ole tietenkään hyötyä, jos ei ymmärrä, mitä niiden takana on.”

Ennen Taloustutkimusta Pajunen työskenteli muun muassa Suunnittelukeskuksessa ja Suomen Matkailun Kehitys Oy:ssä. Jälkimmäisessä hän sai tehtäväkseen tilata Taloustutkimukselta selvityksen Helsingin matkailusta.

”Havahduin, että tuohan voisi olla mielenkiintoista: tehdä tutkimusta, jonka tuloksia todella käytetään johonkin.”

Puoluekannatusmittausten pariin Pajunen ajautui alettuaan sijaistaa loma-aikoina niiden vakituista tekijää. Myöhemmin Pajunen sai vaaligallupit vastuulleen, ja hän on halunnut pitää ne omana tonttinaan senkin jälkeen, kun tuli valituksi Taloustutkimuksen toimitusjohtajaksi.

”Se on todella mielenkiintoista hommaa. Olen jäänyt täysin koukkuun päivänpolitiikan seuraamiseen.”

Lue myös:

Tästä syystä gallupien tekijät eivät taaskaan osanneet ennustaa persujen menestystä

X