Virve Rosti viihdytti 16-vuotiaana varusmiehiä - ”Minua pidettiin kuin kukkaa kämmenellä, pääsin jopa helikopteriin”
Virve Rostin ura laulajana alkoi jo 16-vuotiaana. Hän oli mukana Danny-show´ssa ja esiintyi armeijassa oleville miesjoukoille.
Virve Rosti teki nuoruudessaan useita inttikeikkoja, joista on jäänyt hyvät muistot.
Mitä muistoja kuva herättää?
”Se on ilmeisesti SA-Int Showsta, inttikeikka joka tapauksessa. Tein SA-Int Shown keikkoja 70-luvun puolivälissä monta kertaa. Edelleen tulee ikäisiäni miehiä muistelemaan, että se oli armeijassa kohokohta, kun show tuli paikalle. Muuta viihdettä ei ollut.”
Millainen vastaanotto oli?
”Aina erittäin hyvä. Yleisö oli tyytyväistä ja kiitollista. Minua pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Kuljetettiin armeijan autolla edes takaisin. Pääsin jopa helikopteriin, ja Rovajärvelle lensimme DC 3:lla. Yhtenä jouluaattona lauloin Kaartin pataljoonassa. Isolla armeijan autolla haettiin kotipihalta ja keikan jälkeen tuotiin takaisin.”
Miltä tuntui esiintyä miesjoukolle?
”Se oli mahtavaa. Armeijan tyypit tuntuivat silloin isoilta miehiltä. Nehän on ihan lapsia, kun niitä nykyään katsoo.”
Minkä ikäinen olet kuvassa?
”Olen 16-vuotias. Kävin lukiota. Kesät ja viikonloput keikkailin. Koulu sujui siihen nähden ihan ok. Keikkamatkoilla luin läksyjä ja ylioppilaaksi pääsin. En ole niitä papereita sen jälkeen tarvinnut, mutta onpahan yleissivistystä. Tuli vanhemmille luvattua, että käyn koulun loppuun.”
© OM-arkisto
Ajattelitko laulamisesta ammattia?
”Ei se tuossa vaiheessa ollut kovin ammatillista, lähinnä hauskanpitoa, vaikka teinkin työni kunnianhimoisesti. Se ei vain tuntunut työnteolta, kun oli niin kivaa. Tiesin, että jotenkin mun elämän suunta on tällä alalla. En silti voinut kuvitella, että kuusikymppisenäkin laulan Charlie Brownia.”
Mitä biisejä olit julkaissut kuvan ottamisen aikoihin?
”Isot hitit Kun Chicago kuoli ja Tuolta saapuu Charlie Brown olivat ilmestyneet. Kesät olin noihin aikoihin Danny-showssa. Talvella tein keikkaa setäni Lemon-bändin kanssa.”
Mitä sanot tyylistäsi?
”Tyyli on täysin oma. Tuohon aikaan ei levy-yhtiöillä ollut stailaajia. Kuvan paita on kirkkaan punainen. Ompelin itse paljettinauhan kaulukseen. Farkun lahkeet on kääritty. Se tuli varmaan Abban Waterloo-esityksen asuista. Saappaat eivät näy, mutta nekin olivat punaiset, ja niissä 17 sentin korot. Katsoin yleensä mitä Suzi Quatrolla oli päällä ja yritin hankkia jotain samankaltaista. Koulussa olin itse jossain vaiheessa se, jonka pukeutumista seurattiin. Muut hankkivat samanlaista.”
Millä mielellä muistelet noita vuosia?
”Niitä katsoo melkein kuin omaa lastenlastaan, voi noita hienoja aikoja. Jäi vain hyviä muistoja. Sain paljon elämänkokemusta, tutustuin ihmisiin, näin Suomea ja opin työnteon asennetta. Ei sellaista tilaisuutta kovin monelle tuon ikäiselle nuorelle suoda.” V