Voi vitsi, nyt naurattaa! Vapun hitti on Nauruseuran vitsikone

Seurassa on julkaistu vuosien ajan vitsipalstaa. Rakensimme vapun kunniaksi vitsikoneen, joka suoltaa Nauruseura-palstan vitsejä iloksesi. Se avulla voit ladata vitsin jos toisenkin ja naurattaa juhlaseuraa.

Toivomme, että ne naurattavat. Vitsit kun eivät aina ole kovin helppo taiteenlaji. Tämän on huomannut tutkija Jarno Hietalahti, jonka vuonna 2016 julkaistu väitöskirja käsitteli huumoria ja vitsinkerrontaa. Hietalahti ei usko, että vitsinveistelyn suhteen on olemassa helppoja vastauksia. Hänen mukaansa huumori on dynaaminen käsite, jonka merkitykset määrittyvät aina uudestaan historian saatossa. Samalla huumori ja nauru ovat kuitenkin universaaleja ilmiöitä, sillä jokaisessa yhteisössä on tiettävästi naurettu enemmän tai vähemmän.

Vitsikone naurattaa. Mutta mille me oikein vitseissä nauramme? © Colourbox

Miten vitsi määritellään, Jarno Hietalahti?

Teknisesti ottaen useimmiten rakenne määrittää vitsiä: on pohjustus ja käänne. Vitsikäänne eli punchline pyöräyttää pohjustuksessa esitetyn odotuksen päälaelleen.

Voiko yleistäen tiivistää, millaisista palikoista koostuu nykypäivän vitsit?

Luulen, että rakenteellisesti ottaen oleellista on se yllättävä käänne. Tietenkin esimerkiksi internetissä leviävät kuva-aiheiset meemilystittelyt ovat tuoneet oman lisänsä vitsimuotoihin, mutta tuo on ennen kaikkea lisäys, ei mullistava muutos.

Kun maailma tulee aina vain lähemmäs ja kulttuurit ovat entistä enemmän tekemisissä toistensa kanssa, vitsiaiheet myös monimuotoistuvat.

On myös ikiaiheita, joille me tunnumme nauravan vuosituhannesta toiseen: miesten ja naisten väliset erot, kaasun muodostuminen kehossa, toilailut seksuaalisissa tekemisissä ja sen sellaiset.

Huumori on siitä vaativa seuralainen, että se tarvitsee aina jotain uutta – vähintään uuden mausteenhäivähdyksen. Ikiaikaiset teemat näyttävät säilyvän, mutta moni ainakin yrittää päivittää niitä nykyajan kontekstiin.

Stereotypiat naurattavat

Mille me nauramme, kun nauramme sellaisille perinteisille vitseille, jonka päähenkilönä toilailee esimerkiksi ruotsalainen tai blondi?

Stereotypioille, odotukselle ja yllättäville käänteille sekä tietysti myös sisällöille. Huumorintajuissa on niin loputon määrä erilaisia sekoituksia, että on kuitenkin vaikea mennä sanomaan, että joka iikka nauraisi samalle seikalle.

Jollekulle riittää vitsikäänteen loihtima looginen pyöräytys, toinen riemuitsee mahdollisesta tyhmien naisten pilkkaamisesta. On kuitenkin mahdoton väittää, että jos joku nauraa vitsille, jossa on ruotsalaisia, hän olisi ruotsalaisvastainen. Filosofit saattavat hyvin nauraa filosofivitseille ja ihmiset ihmisvitseille ilman että olisivat perustavanlaatuisella tavalla näitä ryhmiä vastaan.

Lisäksi olisi syytä aina tiedostaa konteksti, jossa perinteinen vitsi kerrotaan: kuka kertoo, mille porukalle ja ketkä nauravat. Vaikka sanat pysyisivät samoina, vitsin merkitys muuttuu, jos se kerrotaan läheisimmille kavereille tai suorassa televisiolähetyksessä tai Facebookin seinälle tai linnan juhlien kättelyjonossa.

Mihin tarvitsemme vitsejä? Mikä on niiden tehtävä kulttuurissamme?

Psykoanalyysin isänä pidetty Sigmund Freud esitti jo vuonna 1905 kattavan tutkielman vitseistä. Hän huomautti, että vitsien tekninen puoli ei yksinään riitä. On pohdittava vitsien sisältöä ja teemoja. Ne Freudin mukaan paljastuvat useimmiten joko vihamielisiksi tai seksuaalisiksi, vaikka vitsinkertoja tai -kuulija ei tätä itse ehkä tajuaisikaan.

Freudin mukaan vitsit tarjoavat väylän kiertää niin sisäisiä kuin ulkoisiakin esteitä: ihminen saa oikoreitin purkaa patoutuneita tuntemuksiaan vitsin keinoin ilman, että tarvitsee liikaa välittää sosiaalisista säännöistä ympärillä. Tässä mielessä voisi ajatella, että vitsit tarjoavat varaventtiilin, jonka myötä voidaan purkaa paineita.

Kokeile vitsikonetta tästä:

Vitsinikkari tietää mistä puhuu

Huumori on haastava laji: Kaikkia samat vitsit eivät naurata, miksi?

Vaikka vitseihin ja huumoriin ylipäätään liittyy tietty viattomuus ainakin ulkoisesti, niin nyt on alettu vähitellen tiedostaa, että se mikä näyttää huvittavalta ja ei-vakavalta, saattaakin kantaa mukanaan hyvin monenlaisia merkityksiä. Niillä saattaa olla varsin vakavia seurauksia.

Samalla moni vitsailija, ehkä ajattelemattomuuttaan, on ajautunut pulaan etenkin sosiaalisessa mediassa. Kun menee heittämään jonkin hölmön jutun, jossa vaikkapa ulkomaalaiset esitetään kategorisesti naurettavina ja alempiarvoisina, palaute on usein välitöntä ja voimakasta.

Toisaalta näiden vastareaktioiden vastareaktiot ovat myös voimakkaita. Tästä piirtyy esiin vitsailun yksi sosiaalinen funktio: se kasaa yhteen saman mielisiä ja toisaalta pystyttää jonkinlaisia aitoja erimielisten välille.

Mistä syntyy täydellisen vitsin resepti?

Vitsin ei tulisi olla yksiulotteinen vaan sen olisi saatava kuulija myös ajattelemaan. Nauru on niin ohikiitävä nautinto, mutta ajatukset voivat poikia vaikka mitä.

Samaten yleisvinkkinä voisi olla, että kaikkea omasta mielestä hauskaa ei välttämättä ole pakko lähteä heti huutelemaan kaikille. Jos aikoo olla syvällinen humoristi, kannattaa vitsailla sellaisista aiheista, jotka oikeasti tuntee. Tähän eivät pintapuolisimmat huomiot riitä.

Vitsin kertojan pitää olla vakuuttava. © Colourbox