Kukaan ei koskaan selittänyt Reijolle, miksi hänet vietiin lastenkotiin. Eläkeiässä hän päätti etsiä vastaukset itse.
Reijo seisoo Naisvuorella katsoen siihen suuntaan, jossa lastenkoti aikanaan sijaitsi Mikkelin keskustassa. Hän ei itse anna haastatteluja eikä halua näyttää valokuvassa kasvojaan. Liisa Seppänen
Kukaan ei koskaan selittänyt Reijolle, miksi hänet vietiin lastenkotiin. Eläkeiässä hän päätti etsiä vastaukset itse.
mejs.players.mep_0.currentTime: 0 s
mejs.players.mep_0.duration: 0 s
prosenttia: 0 / 100 %
paused: ?
Reijo seisoo Naisvuorella katsoen siihen suuntaan, jossa lastenkoti aikanaan sijaitsi Mikkelin keskustassa. Hän ei itse anna haastatteluja eikä halua näyttää valokuvassa kasvojaan. Liisa Seppänen
Mikkelin kaupunginarkistosta Reijo löysi dokumentin saapumisestaan lastenkotiin keväällä 1945. Lastenkotiin ottamisen syyksi on kirjattu, että Reijon äiti on jättänyt kotinsa. Liisa Seppänen
Mikkelin katukuvaa 1950-luvulla. Reijo asui näillä kulmilla lastenkodissa vuosina 1945–57. Kuva: Armas Häkkinen/ Mikkelin valokuvakeskuksen kokoelmat
Mikkelin lastenkoti sijaitsi osoitteessa Maaherrankatu 42. Lastenkoti oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton ylläpitämä. Rakennusta ei ole enää olemassa. Elka/Wirilander kokoelma/Markku Paappanen
Pienenä Reijo ihmetteli kattomaalauksia lastenkodin makuusalissa, erityisesti tätä tuimaa setää. Myöhemmin hänelle selvisi, että setä on Ludwig van Beethoven. Elka/Wirilander kokoelma/Markku Paappanen
Reijon elämästä kertova Poika joka unohtui -kirja ilmestyi maaliskuussa 2019. Otava
Tietokirjailija Liisa Seppänen istuu Mikkelin rautatieasemalla, jonka penkillä Reijo nukkui joululomansa yöt 16-vuotiaana. Seppänen kirjoitti Reijon tarinan kirjaksi. Paula Myöhänen
Reijo on kuvannut lastenkotia kuivaksi ja lämpimäksi varastoksi. Parhaat lapsuusmuistot ovat pihatouhuista kavereiden kanssa. Armas Häkkinen/Mikkelin valokuvakeskuksen kokoelmat