Ilkka Kanerva oli arvostettu poliitikko, jonka uraa tuskin kukaan pystyy Suomessa enää toistamaan
Tuskin kukaan suomalainen pystyy enää tekemään politiikassa samanlaista tarinoiden täyttämää uraa kuin kiirastorstaina kuollut Ilkka Kanerva. Pikamatkojen juoksijajulkkiksesta tuli kaikkien arvostama, sitkeä pitkänmatkan valtiomies.
Juoksiko Ilkka ”Ike” Kanerva 400 metriä hieman yli 52 sekuntiin, kuten virallinen tieto kuuluu, vai alittiko nopsajalkainen nuorimies sittenkin maagisen 50 sekunnin rajan? Entä tapahtuiko ennätysjuoksu Lokalahden Leiskun paidassa, paikallisen urheilukentän alimittaisella radalla vai Turussa vuonna 1969?
Entä kuinka paljon aikaa hänellä meni saman matkan aidoissa?
Tästä varsinaissuomalaiset penkkiurheilijat jaksoivat vääntää vuosikymmeniä, aina kun puhe kääntyi eduskunnan pitkäaikaisimpaan kansanedustajaan, kolminkertaiseen ministeriin Ilkka Armas Mikael Kanervaan (kok).
Huhujen kohde piti ilmeisen tarkoituksella kannattajansa tästäkin asiasta vähän epävarmoina. Ike ei koskaan tietoisesti valehdellut urheilusta, mutta antoi mielellään muiden kasvattaa tarinoita ja kaunistaa saavutuksiaan.
”Kovaa mä menin joka tapauksessa, ja ihmettelen ittekin miten mä pystyinkin menemään niin kovaa”, Kanerva kuittasi virnistellen asian vielä 1990-luvulla jossain johtamansa Suomen Urheiluliiton lehdistötilaisuudessa.
Valtakunnanpoliitikko oli juorulehtien suosikkikohde
Samalla tavalla, menneen maailman sovinistiseen tyyliin, fanikunta paisutteli vielä 2000-luvun alkuun asti kertomuksia Ilkka Kanervan naistenmiehen maineesta. Herrasmies oli julkisuudessa näistä itse enimmäkseen hiljaa – mutta sehän ei hyvää- tai pahaatarkoittavien seuraajien puhetta lopettanut.
Hyvin sekä miesten että naisten kanssa toimeen tullut sulavakäytöksinen valtakunnanpoliitikko oli 1990-luvun alusta alkaen iltapäivä- ja juorulehdille alituinen suosikkikohde ja salakuvaajien herkullinen maali.
Milloin hänet nähtiin illallisella mallitoimistojen vetäjien kanssa, milloin seurapiirikaunotarten kavaljeerina julkkistilaisuuksissa – ja taas kansa sai naureskella lööpeistä, mitä toimittajat arvelivat tai vihjasivat tapahtuneen.
Urbaanilegendojen mukaan liiallinen lööppijulkkiksen maine vei häneltä milloin mitäkin huippuvirkoja sivu suun: kokoomuksen puoluejohtajuuden tai jäsenyyden Suomen Pankin johtokunnassa.
Vaikea sanoa, kävikö näin todellisuudessa, vai oliko kyse jostain muusta. Kuten Kanervan ”liian” leimallisesta turkulaisuudesta, tai siitä, että kokoomukselle parempia idänsuhteita 1970-luvulla kerännyt nuorisopoliitikko ärsytti puolueensa oikeistosiipeä vielä vuosikymmenien jälkeenkin.
Ikestä ei voinut olla pitämättä
Ilkka Kanerva muisti lähes kaikki tapaamansa ihmiset nimeltä tai ainakin kasvojen perusteella, pitkienkin aikojen takaa. Aivan sama, oliko toinen poliittinen vastustaja tai puoluetoveri, jokaiselle tuli kommentti, vitsailu, joskus hyväntahtoinen naljailu virnistyksen kera. Tällaisesta ihmisestä ei voi olla tykkäämättä.
Välittömyys ja aito seuranhalu toivat paljon kavereita sekä muutamia lujia luottoystäviä – joita aikojen muuttuessa ja uransa aallonpohjassa Ike totisesti tarvitsi.
Kanerva kuului demarikollegansa Matti Ahteen tavoin siihen 1970-luvulla valtaan nousseeseen miessukupolveen, jolle oli luontevaa heittää uskallettuakin flirttiä, asemansa turvin ja siitä huolimatta.
Kännykkäaika ei sopinut hänelle.
Kanerva tajusi liian myöhään, että suullinen höpöttely on eri asia kuin sähköinen viestintä. Toisin kuin ennen, jokainen myöhäisillan harkitsematon kommunikaatio jää vastaanottajalle todistuskappaleeksi. Eikä internet unohda typeriäkään vonkauksia, joista aiemmin olisi selvinnyt sitkeällä kiistolla.
Seksiviestittely vei häneltä ulkoministeriyden 2008, ja moni olisi masentunut virheistään lopullisesti.
Mutta Ilkka Kanerva otti opikseen ja palasi astetta nöyrempänä uudelleen ulkopolitiikan raskaaseen sarjaan. Hän sai ministerin arvonimen vuonna 2017.
Politiikan maratonien sankari
Viimeiseksi jääneellä kansanedustajakaudellaan kesästä 2019 alkaen Ilkka Kanerva oli puolustusvaliokunnassa osaavana, tarmokkaana puheenjohtajana. Euroopan yhteistyö- ja turvallisuusjärjestön kunniapuheenjohtajana häntä kuunneltiin ulkomaillakin.
Ukrainan sodan alkaessa Kanerva oli jo vakavan sairauden merkitsemä mies – ja jatkoi silti työtään loppuun asti. Pikamatkojen juoksijasta oli tullut aito politiikan maratonien sankari.
Ikeä tulee ikävä.