Majakkasaari Tankar on Perämeren harmaantunut helmi – Koe vanhan kalastajakylän lumo ja ulkosaariston herkkä luonto Kokkolan edustalla

Tankar on idyllinen majakkasaari Kokkolan saaristossa. M/S Jenny kuljettaa matkaajat saarelle tasaisesti luovien karien ja luotojen lomassa. Tuuli henkii avomerellä itäkoillisesta vain kolme metriä sekunnissa. Tankarin siluetti vahvistuu horisontissa. Vehreä saari nousee merestä ja maalaa maiseman, jonka ääriviivoja punavalkea majakka hallitsee.

Kun alus lipuu suojattuun satamaan, merimatkaa on takana 1,5 tuntia. Saaristolaiskylässä ajan harmaannuttamat kalastajamökit seisovat sijoillaan, joilla ne ovat osin jo vuosisatoja merituulen tuiverruksessa arkensa kohdanneet.

Laivasta rantautuvan mieli on malttamaton ja utelias, mutta kallioiselle luodolle juurtunut saaristolaiskulttuuri saa vierailijan nauttimaan kiireettömästi löytöretkestään. Tankar vie sukupolvien taakse aikaan, jolloin meren antama elanto oli alati riskien sävyttämä Perämeren merenkävijöille.

Kalamajat olivat ennen vaatimattomia: pieni eteinen pyyntivälineille ja huone, jossa oli kaksi tai kolme ikkunaa. Saaren vanhin rakennus on ”Sjöbloms bastu”, joka on vuodelta 1768. Kalamajan alla on kivikellari ja pihapiiriin kuuluu myös saunarakennus.

Hylkeenpyyntimuseossa on esillä pyyntivälineitä ja hyljevene on vuodelta 1928. Siinä on korkea, jyrkkä perä ja matala, loiva keula, mikä helpotti veneen jään päälle vetämistä.  © Harri Vaskimo / Otavamedia

Luotsin poika viettää kesät lapsuusmaisemissa

Tämä saari on toiminut alun perin hylkeenpyytäjien ja kalastajien tukikohtana, mutta vuosisatojen kuluessa siellä on asunut myös luotseja ja virkamiehiä perheineen. Saaren eteläpäähän ja itärannan suojaisan sataman ympärille on noussut kalastajakylä. Pohjoisosan majakkapihaan ovat keskittyneet majakkavartija- ja luotsiyhteisön ruokakunnat.

Valtaosa mökeistä kuuluu yhä entisten luotsien ja kalastajien jälkeläisille ja sukulaisille.

Majakan kupeessa on kasvanut myös luotsin poika Tapani Santamaa, joka saapui Tankariin jo 10 päivän ikäisenä.

”Isäni oli lähtenyt merille jo 15-vuotiaana ja vuonna 1936 hän aloitti luotsina. Meitä oli Tankarissa kesäisin 40 lapsen porukka. Toisinaan vahtimiehen ollessa väsynyt, parempi puoliso saattoi tulla pyytämään lapsilaumaa olemaan hiljaa”, Tapani Santamaa, 76, muistelee.

Meri on tuonut leivän myös luotsin pojalle. Santamaa joutui pyytämään 14-vuotiaana merille lähtiessään merimiespassiinsa luvan vanhemmiltaan. Raumalla talvet asuva merikarhu viettää kesänsä yhä punaisessa mökissään Tankarin lapsuusmaisemissa.

”Kaikki täällä on samaa porukkaa, puhuu sitten raumaa, suomea tai rantaruotsia”, Santamaa nauraa.

Luotsin poika Tapani Santamaa tuotiin Tankariin 10 päivän ikäisenä. Hänen kesäkotinsa seinällä on kuva omasta perheestään majakanvartijan talon ovelta 1930-luvulla. © Harri Vaskimo / Otavamedia

”Tänne tullaan, täällä ollaan”

Saarella siellä täällä seisovia mökkiä on kesäasukkaiden hallussa 22. Valta osa mökeistä ovat kooltaan 6 x 4 metriä. Mökissä on yksi huone, jossa ei saa olla väliseiniä.

Tankarissa elämästään nauttivat myös Kristina ja Bo-Göran Klingenberg, jotka viettävät aikaa saaressa huhtikuusta marraskuuhun. Ennen eläkkeelle jäämistään Bo-Göran toimi yli 25 vuotta Tankarin luotsina.

”Työ oli vaihtelevaa isojen laivojen ja monenlaisten kelien keskellä. Aluksiin hypättiin Suomen ensimmäisenä edustajana kravatti kaulassa ja prässätyt housut jalassa, kuten luotsilaki määräsi. Sitten alus ohjattiin turvallisesti satamaan”, yksi Tankarin viimeisistä luotsi Bo-Göran Klingenberg muistelee.

Saarella risteilee merkittyjä polkuja ja pitkospuita, jotka vievät pihapiirien kupeesta tai jopa niiden läpi, mikä hämmentää vierailijaa.

”Ei täällä vierailijat häiritse. Jos ei halua jutella, sitten voi vetäytyä omiin oloihinsa. Kun tänne tullaan, täällä ollaan”, entisen luotsin vaimo Kristina Klingenberg sanoo.

Kristina ja Bo-Göran Klingenberg viihtyvät saarella vuosikymmenestä toiseen. Kesäisin seurana ovat usein myös lapset ja lastenlapset. © Harri Vaskimo / Otavamedia

Toisinaan asumukset saavat Tankarissakin uusia omistajia, mutta mökkihinnoista ei hiiskuta. Alueen kaavassa on vain hyvin vähäinen lisärakentaminen sallittu, sillä asukkaita halutaan ohjata nykyisten rakennusten muutos- ja korjaustöiden pariin.

”Joka kesä tulee koputtelijoita kysymään mökin myymisestä.”

Ainutlaatuiselle majakkasaarelle olisi pysyviäkin tulijoita.

Saarella maaomistus jakautuu pääosin kahteen osaan. Kokkolan kaupunki hallinnoi etelän kalastajayhdyskunnan maa-alueita, kun taas pohjoispuolen maat omistaa Metsähallitus.

Kaupungin omistamaa aluetta hallinnoidaan yhä perinteisen kalastajakylän itsehallinnon mukaisesti. Siinä kylänvanhinta vastaa satamavouti.

Vanhassa kalastajakylässä ei kiirettä tunneta ja saaristolaismiljöössä mieli lepää. Vierasvenesatamaa suojaa aallonmurtaja. © Harri Vaskimo / Otavamedia

Ella ja Petri Keski-Korhonen veneilivät Tankarissa yli 30 vuotta, kunnes mökkikauppa kävi toteen. Mökin sisustuksen helmi on takaksi muokattu merimiina. © Harri Vaskimo / Otavamedia

Tankar – Majakkapäivien vierailukohde

Punavalkoraitainen majakka seisoo ylväänä ja kohoaa kalliolta 29,6 metrin korkeuteen. Tankarin majakka oli jo 1800-luvun lopulla yksi Suomen valovoimaisimpia. Nykyään sen valokiilan kantama on tuplaantunut peräti 27,5 meripeninkulmaan eli yli 50 kilometriin.

”Majakka on avoinna yleisölle majakkapäivinä, jotka järjestetään risteilyvieraille kesäkeskiviikkoisin”, M / S Jennyn kansimies Reetta Puolitaival kertoo.

Reetta Puolimatka opastaa kesävieraita. Majakkapäivät järjestetään keskiviikkoisin, jolloin voi kivuta kierreportaat upean maiseman vuoksi. © Harri Vaskimo / Otavamedia

Kun 122 askelmaa on kivuttu alati kapenevia kierreportaita, päästään linssistön alalle. Tasanteelta Puolitaival avaa kaakkoon suuntaavan ikkunan.

Tuuli painautuu kasvoja vasten. Meri kohisee ja tuoksuu. Pääskyset lentävät ja tirskuvat, lokit loilottavat. Ikkunasta avautuu maisema saaren ylle ja Perämeren ulkosaariston aavalle ulapalle.

Maankohoamisen seurauksena 1200-luvulla pintaan noussut karu luoto on nykyään vehreä mutta kallioinen saari. Se on pituudeltaan 900 metriä ja leveydeltään vain 500 metriä.

Kokkola siintää kaakossa liki 20 kilometrin päässä. Matkalla mantereelle ovat aallokon alla karikkoiset ja matalat väylät koituneet monien alusten kohtaloksi jo vuosisatoja. Siksi Tankarilla alkoi jo 1700-luvulla kalastajien toimesta alusten luotsaaminen satamiin.

Kalastajakylän vanhassa miljöössä mieli lepää.

”Majakan elementit oli valmistettu Saksassa ja valolaite tilattiin Ranskasta. Rautakuorinen rakennus on koottu 900 000 Tankarissa sulatetulla niitillä. Tankarissa majakan petrolipolttimen valokiila heijastui horisonttiin ensimmäisen kerran 15.10.1889”, Reetta Puolitaival kertoo.

Ennen valomajakkaa merenkulkijoita ohjasi kivistä kasattu 3,5-metrin korkeuteen kohoava merimerkki. Sen päälle rakennettiin vuonna 1825 tunnusmajakaksi punainen pooki.

Saaristoluonto on herkkä ja haavoittuvainen. Liikkuminen on sallittua vain merkityillä poluilla ja pitkospuilla. © Harri Vaskimo / Otavamedia

Osa saaren reiteistä sopii myös pyörätuolilla liikkuvalle. Harmaantunut kalamaja toimii yöpyjien vierasmajana, josta ei nostalgiaa puutu. © Harri Vaskimo / Otavamedia

Tankar on ulkosaariston upea luontokohde

Matalan saaren joka kolkassa tuuli kieputtaa tukkaa. Tankarissa saa liikkua vain merkityillä poluilla ja pitkospuureiteillä. Luontopolku vain 1,5 kilometrin mittainen, mutta kasvien valtaisa lajikirjo häkellyttää.

Niitä kun on pienellä saarella jopa 180. Poluilla infotaulut kertovat luonnonihmeistä kattavasti. Kasveista harvinaisimpia ovat sirohernesara, ketonoidanlukko ja ketoneilikka.

Varvikon pitkospuilla silmiin osuu myös lukuisia marjakasveja. Variksenmarjaa, tyrniä, puolukkaa, mustikkaa – lajeja sanotaan kasvavan jopa parikymmentä erilaista.

Saaristolaismaisemassa vaihtelevat karut kalliot, avoimet varvukot ja marjamaastot.

Tankar on suosittu myös lintubongareiden kohteena. Täällä on havaittu 260 erilaista lintulajia, pesiviä lintulajeja on yli 40.

Linnuista yleisin lienee räystäspääsky, joka pyrähtelee tämän tästä näköpiirissä. Näkeehän pääskyn jopa pesivän vaatimattoman saaristokirkon alttarin kattotuolissa.

Muita ujostelemattomasti pyrähteleviä pesimälintuja ovat tukkakoskelo, selkälokki, lapintiira ja niittykirvinen. Vähälukuisempia pesimälintuja ovat merikihu, merilokki, räyskä, riekko ja pilkkasiipi. Lintujen pesimäaikaan on liikkuminen kielletty saaren pohjoisosan kallioilla.

Saaren pohjoisosan kallioita saa ihailla vain etäältä lintujen pesimäaikaan. © Harri Vaskimo / Otavamedia

Tankar tarjoaa saaristolaisromantiikkaa 

Café Tankar on sataman tuntumassa. Siellä häärää Mika Peltoniemi, jonka tytär aloitti kesäkahvilan yrittäjänä saarella 11 kesää sitten. Riihimäkeläinen Peltoniemi on tehnyt itse työuransa puolustusvoimissa, mutta harrastuksesta alkanut kahvilanpyörittäminen on ollut jo vuosia kaikki perheenjäsenet työllistävä sesonkityö.

”Vaimoni Annen isä työskenteli täällä vuosina 1963-88 luotsina ja luotsin vanhimpana, joten perheeni paluu Tankariin on ollut osin paluuta myös juurille”, Mika Peltoniemi kertoo.

Kahvila palvelee 1800-luvun hirsirakennuksessa, joka siirrettiin Öjasta majakkasaarelle vuonna 1989. Se on pienen saaren keskus, jossa aikaa viettävät niin kesäasukkaat kuin turistitkin.

Ruokalistalta löytyy keittolounas ja päivittäin vaihtuvat illalliset.

”M/S Jennyn risteilypäivinä valmistuu 80 litran verran kermaista lohikeittoa, jota on tarjolla saaristolaisleivän kera.”

Jotta nälkä ei yllätä saarella käyvää tai yöpyvää, ruokailut ja aamupala on syytä tilata ennalta kahvilasta. Sieltä voi myös varata oman saunavuoron sataman puusaunaan.

Kesäpäivän kruunaa kermainen lohikeitto meri­maiseman kera. Majakkasaarelle menijän kannattaa varata ruokailut jo ennalta Café Tankarista. © Harri Vaskimo / Otavamedia

Punavalkoinen majakka luo valonkajon kesäyönä Tankarissa Kokkolan edustalla. Yöpyminen majakkasaarella kauniin luonnon keskellä on elämys. © Harri Vaskimo / Otavamedia

Herkkä saaristoluonto

Tankarissa vierailee vuosittain noin 6 000 risteilyvieraista. Lisäksi lukuisat huviveneilijät ja vapaa-ajankalastajat piipahtavat vierasvenesatamassa.

Vuonna 1726 Tukholmassa hyväksyttiin Tankarin ensimmäinen satamajärjestys, joka loi säännöt kalastajayhdyskunnan toiminnalle. Viimeksi vuonna 2021 päivitetty satamajärjestys koskee yhä niin saarella asuvia kuin siellä vieraileviakin. Sen tehtävä on nykyään suojella arvokasta kulttuuriympäristöä ja saaren herkkiä luontoalueita, jotta ne säilyisivät tulevillekin sukupolville.

Perämeren viehättävällä saarella riittää silmäniloja ainutlaatuisen luonnon ja saaristolaiskulttuurin keskellä. © Harri Vaskimo

Tankarin sijainti ulkosaaristossa tekee sen luonnosta erityisen. Saari on luonnonsuojelualuetta ja se kuuluu Luodon saariston Natura 2000-alueeseen. Saaren eteläkärjen vehreän maiseman hoidosta huolehtii lammaslauma.

”Olisi hyvä, jos olisi kävijämäärälle asetettaisiin joku yläraja, jotta kysynnän kasvaessa tänne täytyisi tarvittaessa jopa jonottaa”, Kristina Klingenberg ehdottaa.

Tankarissa jo vuosikymmeniä aikaa viettäneen huoli on helppo ymmärtää. Ainutlaatuista vaalittavaa virkeällä saarella on paljon.

Lammaslauma laiduntaa ja hoitaa maisemaa saaren eteläkärjessä. Tankar kuuluu Luodon saariston Natura 2000-alueeseen ja on luonnonsuojelualuetta. © Harri Vaskimo / Otavamedia