Reportaasi saaristosta: Uskollisten mökkiläisten pieni joukko elävöittää Kotkan Haapasaaren arkea

Haapasaari oli aikoinaan eläväinen yhdyskunta luotseineen, kalastajineen ja armeijan tukikohtineen. Nyt elämää tuo uskollisten mökkiläisten joukko, josta osa viihtyy saarella läpi vuoden. Tukikohtana kaikilla on Suomen pienin osuuskauppa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Saarelaiset kerääntyvät kaupalle odottamaan sen avautumista. Kuva: Linda Varoma

Haapasaari oli aikoinaan eläväinen yhdyskunta luotseineen, kalastajineen ja armeijan tukikohtineen. Nyt elämää tuo uskollisten mökkiläisten joukko, josta osa viihtyy saarella läpi vuoden. Tukikohtana kaikilla on Suomen pienin osuuskauppa.
Teksti: Reija Ypyä

Kotkan Kuusisen satamassa lastataan yhteysalus Otavaa, joka on matkalla Kirkonmaan saaren kautta Haapasaareen. Reissu kestää ilmoista riippuen noin kaksi tuntia. Laivan kannella on juomalavoja matkalla Haapasaaren kauppaan. Isossa kylmäkontissa on puotiin meneviä elintarvikkeita banaanilaati­koissa ja osa pakastimessa. Myös matkustajien käytössä on jääkaappi, etteivät ostokset happane.

Kauppatavaran mukana saareen matkaa myös Tuuli-Anne Klaavu. Hän pyörittää miehensä Kristofer Klaavun kanssa Haapasaaren osuuskauppaa toista vuotta.

”Meri on minulle tärkeä, sillä lapsenakin liikuin vanhempieni kanssa merellä kaikki kesät. Kesällä 2017 päätimme mieheni kanssa tutustua meille uusiin Kotkan ja Haminan lähisaariin. Kävimme Rankissa, Kirkonmaassa ja Haapasaaressa. Haapasaari tuntui heti kotoisalta, ja aistimme siellä sellaista aitoa saaristo­laistunnelmaa, mitä emme muualla havainneet”, Tuuli-Anne kertoo.

”Haapasaari on kuin oma pieni maailmansa, jonne kuitenkin otetaan vastaan ulkopuoleltakin tulevia ihmisiä.” – Tuuli-Anne Klaavu

Ja niin siinä sitten kävi, että pariskunta aloitti huhtikuussa 2019 Haapasaaren kauppiaina, tosin palkollisina, eivät yrittäjiä. Kauppa perustettiin 1907 ja se kuului Suomen osuuskauppojen keskuskuntaan eli SOK:hon. Nykyään kauppa on itse­näinen, yhtiömuotoinen osuuskunta, jonka omistaa 170 saarelaista osakasta. Kesällä kauppa on auki joka päivä, talvella neljänä päivänä viikossa.

”Vahva yhteishenki yllätti minut. Haapasaari on kuin oma pieni maailmansa, jonne kuitenkin otetaan vastaan ulkopuoleltakin tulevia ihmisiä. Asukkaat auttavat usein kaupalla laatikoiden kantamisessa. Se on myös sosiaalisen elämän ja tiedonvälityksen keskus, jonne kaikki kerääntyvät.”

Kristofer Klaavu hakee mönkijällä kaupan tavarat yhteysalukselta.

Kristofer Klaavu hakee mönkijällä kaupan tavarat yhteysalukselta. Kuva: Linda Varoma

Tiettömät taipaleet

Yhteysaluksella on mukava katsella jylhiä merimaisemia, saaria ja luotoja. Kyyti ei maksa mitään, eli kuka tahansa voi tehdä edestakaisen merimatkan Haapasaareen. Lyhimmillään aikaa saaressa ennen laivan lähtöä on kaksi tuntia, pisimmillään kahdeksan tuntia.

Kun Otava rantautuu laituriin, on satama täynnä lapsia ja aikuisia. Osa on vastassa vieraita, mutta monet tulevat huvikseen katsomaan päivän tapahtumaa. Sama kuhina alkaa laiturilla silloin, kun laiva tekee lähtöä.

Tuuli-Annen mies Kristofer ajaa mäkeä alas satamaan mönkijällä ja peräkärryllä, johon hän alkaa pakata kaupan tavaroita. Mies joutuu ajamaan kolme kertaa kilometrin reissun satamasta kaupalle, sillä kesällä ruokia ja juomia on paljon. Ruokakuorma tulee saareen aina tiistaisin ja perjantaisin. Saaressa ei ole teitä, vaan mönkijä kulkee metsän läpi polkuja pitkin.

Laivamatkan jälkeen seuraa pieni kävelykierros saaressa Tuula Hynnisen ja Sirpa Ollikaisen kanssa. Tuula on syntynyt Haapasaaressa, käynyt siellä koulun, päässyt saaren kirkossa ripille ja mennyt siellä naimisiinkin.

Tuula asuu saaressa maaliskuusta marraskuuhun ja talvellakin piipahtaa pari kertaa viikossa. Lapsuudenkodin pihapiiriin rakennetussa mökissä on aina peruslämpö päällä.

Sirpa Ollikainen tuli ensimmäistä kertaa saareen 1967 viettämään juhannusta miehensä kanssa, eikä loppua saarielämälle näy. Myös kaikki kolme lasta ja seitsemän lastenlasta viihtyvät saaressa. Sirpa on ollut Haapasaari-seuran puheenjohtaja jo yli 20 vuotta. Myös hän tulee saareen jo maaliskuussa ja viihtyy pitkälle syksyyn.

Tuula Hynninen ja Sirpa Ollikainen viihtyvät saaressa lähes koko vuoden. Vain lapsenlapset vetävät heitä Kotkaan.

Tuula Hynninen ja Sirpa Ollikainen viihtyvät saaressa lähes koko vuoden. Vain lapsenlapset vetävät heitä Kotkaan. Kuva: Linda Varoma

Muinoin Suomen pienin kunta

Haapasaaren maisema yllättää vehreydellään. Siellä on metsää, paljon kukkia ja kasvillisuutta. Pittoreskeja pieniä taloja on sulassa sovussa, sikin sokin. Polut kulkevat talojen välissä, koko ajan jonkun mökin seinää viistäen.

Haapasaari oli vuoteen 1975 saakka Suomen pienin kunta. Nykyään Kotkaan kuuluvan hevosenkengän mallisen saaren pinta-ala on vain viisi neliökilometriä. Kylä on rakentunut suojaisan luonnonsataman ympärille.

Saaren tunnusmerkki on vuonna 1862 rakennettu graniittinen tähystys- ja merkinantotorni eli puokki. Se on saaren korkeimmalla kalliolla. Luotsitoiminta siirtyi vuonna 1966 mantereelle ja puokki jäi Puolustusvoimien hallintaan. Nykyisin Puolustusvoimien tutka-asema valvoo puokissa merialueita etänä. Haapasaaressa toimii myös rajavartiolaitoksen merivartioasema.

”Normaalikeväänä täällä näkee todella upeita veneitä, kun venäläiset vievät aluksiaan Pietariin. Merivartiosto tarkistaa venäläisten veneilijöiden asiakirjat”, Tuula Hynninen kertoo.

Hän osoittaa Suomenlahden ulappaa, josta kohoaa nykyisin Venäjälle kuuluvan Suursaaren mahtava ääriviiva. Se kiehtoo Tuulaa, koska hän on katsellut siluettia koko ikänsä. Siinä se on, lähellä, mutta kuitenkin kaukana.

”Kävin Suursaaressa venäläisen matkanjärjestäjän retkellä vuonna 2005. Menimme autolla Viipurin lähelle Primorskiin ja sieltä kuusi tuntia veneellä Suursaareen. Viikonlopun reissu oli kiinnostava ja lähtisin heti uudelleen, jos retkiä järjestettäisiin”, Tuula sanoo.

Satamaan kerääntyy aina ihmisiä, kun laiva saapuu saareen.

Satamaan kerääntyy aina ihmisiä, kun laiva saapuu saareen. Kuva: Linda Varoma

Haapasaaren sähköjuhlat vuonna 1994

Sirpa ja Tuula esittelevät saaren juhlatilan, puikkarikuurin, jossa pidetään niin tansseja kuin perhejuhliakin. Tänä kesänä siellä vietetään yhdet häät.

Saareen saatiin sähkö vuonna 1994, ja sitä juhlittiin silloin isosti puikkarikuurilla.

”Sähköjuhlat ovat jääneet mieleen, sillä Estonia oli uponnut edellisenä yönä, ja meillä oli heti myrskyn takia sähkökatko. Kuutsalon saaressa oli kaatunut puu jollekin sähkölinjalle. Vieläkin sähkökatkot johtuvat yleensä Kuutsalossa kaatuneista puista”, Tuula kertoo.

Moni tapahtuma on tänä kesänä peruttu koronan takia. Esimerkiksi suosittua klassisen musiikin Lohisoitto-tapahtumaa ei ole.

Tienviitan takana näkyy tähystys- ja merkinantotorni eli puokki.

Tienviitan takana näkyy tähystys- ja merkinantotorni eli puokki. Kuva: Linda Varoma

”Mutta järjestämme heinäkuun kolmantena viikonloppuna perinteiset Puikkaripäivät eli Haapasaaren kotiseutujuhlat. Ohjelmaan kuuluu muun muassa saaren ympärisoutu ja yhteinen soppatykissä keitetty kalasoppa vanhalla kansakoululla. Kaikki kynnelle kykenevät haluavat tulla Haapasaareen Puikkaripäiville”, Sirpa kertoo.

Yösija kansakoululla

Vanhalta kansakoululta voi vuokrata Haapasaariseuralta majapaikan ympäri vuoden. Kesällä koululla on taidenäyttely ja suunnitelmissa on järjestää sinne myös lasten taideleiri. Koululla on myös ihana, pieni itsepalvelukirjasto, Metsähallituksen luontotupa ja ulkosaaristosta kertova näyttely.

Sirpa kaivaa taskustaan kirkon avaimen, ja kiipeämme kellotapuliin ihailemaan maisemia. Sirpa kertoo kirkon olevan lempipaikkansa Haapasaaressa.

”Me saaressa muuten puhumme uustin ja vestin puolesta.” – Tuula Hynninen

”Olen viettänyt saaressa monta jouluakin, ja on tosi tunnelmallista kerääntyä kirkkoon, jossa joku lukee jouluevankeliumin. Sitten menemme säistä riippuen joko veneellä tai jäitä pitkin kävellen Vanhankylänmaahan eli läheiselle hautausmaasaarelle. Joulu on hyvin tunnelmallinen täällä pimeydessä. Saaressa on vain kolme kunnallista katuvaloa”, Sirpa kertoo.

Tuula Hynnisen lempipaikka saaressa on takarannaksi kutsutty kallioalue.

”Sieltä näkee upean auringonlaskun Kotkan suuntaan. Me saaressa muuten puhumme uustin ja vestin puolesta. Ne ovat tietenkin saaren itä- ja länsiosat.”

Kirkon tornista näkyy upea maisema Haapasaareen ja avomerelle.

Kirkon tornista näkyy upea maisema Haapasaareen ja avomerelle. Kuva: Linda Varoma

Viisi viihtyy koko talven

Matka jatkuu kyläilemään Pirjo ja Ilkka Lehdon mökille, jonne on kutsuttu muitakin mökkiläisiä kahvipöydän ympärille. Pirjo on leiponut raparperipiirakkaa ja Ilkka savustanut pyytämäänsä tuoretta kalaa leivän päälle. Mökistä ja kuistilta on upeat näkymät merelle.

Ilkka Lehto on naapurinsa Timo Pohjolan kanssa niitä sitkeitä sissejä, jotka asuvat käytännössä koko vuoden Haapasaaressa. Talvehtijoita saarella on yhteensä viisi.

”Vuonna 1998 ostimme tontin ja aloimme rakentaa tänne. Viihdyn hyvin talven hiljaisuudessa, sillä täällä on aina jotain pientä hommaa. Kalastan mahdollisimman paljon. Viime talvena kävin maaliskuussakin vielä verkoilla, kun meri oli koko ajan auki. Rouva lähtee yleensä lokakuussa Kotkaan ja palaa maaliskuun lopussa. Toki hän siinä välissäkin piipahtaa täällä. Esimerkiksi joulun vietimme saarella”, Ilkka Lehto kertoo.

Timo ja Ilkka ovat saaren vapaaehtoiset vesimiehet, jotka avaavat ja sulkevat kaikille mökkiläisille hanoihin tulevan kesäveden syksyllä, kun alkaa tulla pakkasia. Silloin putket pitää myös tyhjentää, etteivät ne jäädy ja hajoa. Keväällä putket pitää käydä läpi, ettei niissä ole vuotokohtia.

Pirjo ja Ilkka Lehdon lasikuistilla on mukavaa kahvitella ja ihailla merimaisemaa. lkka Lehto tarjoilee vieraille kalaleipiä. Pöydän ääressä Tarja Pohjola, Tuula Hynninen (kuvassa vasemmalla), Timo Pohjola ja Sirpa Ollikainen.

Pirjo ja Ilkka Lehdon lasikuistilla on mukavaa kahvitella ja ihailla merimaisemaa. lkka Lehto tarjoilee vieraille kalaleipiä. Pöydän ääressä Tarja Pohjola, Tuula Hynninen (kuvassa vasemmalla), Timo Pohjola ja Sirpa Ollikainen. Kuva: Linda Varoma

”Koska olemme täällä Timon kanssa läpi vuoden, niin meillä on omakin intressi, että kesävettä tulisi mahdollisimman pitkään. Timolla on kyllä oma kaivokin. Talvella vesi haetaan kanisteriin merivartioston rakennuksen seinässä olevasta hanasta”, Ilkka kertoo.

Pari kolme vuotta sitten Haapasaaressa oli vesikriisi, kun Kotkasta tuleva vesiputki oli jossain kohtaa poikki. Haapasaarelaiset joutuivat heinäkuuhun asti tuomaan kaiken veden mantereelta. Mutta siitäkin selvittiin.

Ilkka esittelee saunaansa, johon hän kerää sadevettä yli 500 litran tankkiin.

”Talvellakaan ei saunavesi lopu eikä jäädy, sillä minulla on mökissä aina lämmöt päällä. Myös pihalla on viisi 200 litran vesitynnyriä. Kun lämmitän talvella saunan pyydän Timon mukaan tai saunon hänen saunassaan.”

Kauppaa tarvitaan saaressa

Kahvipöytäkeskustelu siirtyy saarelle niin tärkeään osuuskauppaan.

”Kauppa merkitsee meille kaikkea. Olen monesti ollut täällä kolme kuukautta yhtä soittoa. Ilman kauppaa se ei onnistuisi”, Tuula Hynninen huomauttaa.

Ilkka Lehto komppaa, että kaikki päivän juorut ja kalajutut käsitellään kaupalla. Se on kohtaamispaikka, jonne kaikki kerääntyvät kaupan auetessa. Näin erityisesti syksyllä ja keväällä, kun se on vain vähän aikaa päivästä auki. Monelle riittäisi sekin, että kauppa olisi edes tunnin auki päivässä, kunhan se on olemassa.

Osuuskaupan hallituksen jäsen Anne Hietala kertoo, että osuuskuntamuotoinen kauppa pyörii suunnilleen omillaan.

”Mutta pari vuotta olemme keränneet kaupan 170 osakkaalta vapaaehtoista pientä 50 euron jäsenmaksua. Käytännössä lahjoittaja saa itse päättää summan. Kaikki on plussaa. Maksulla halutaan myös muistuttaa saarelaisia, että kaupan olemassaolo riippuu ostohaluista”, Anne Hietala toteaa.

Ilta-auringon paisteessa saaren kapeilla poluilla vanhojen talojen välissä aistii nostalgisen Suomi-filmitunnelman.

Ilta-auringon paisteessa saaren kapeilla poluilla vanhojen talojen välissä aistii nostalgisen Suomi-filmitunnelman. Kuva: Linda Varoma

Kauppa sai tänä vuonna myös pienen toiminta-avustuksen Maa- ja metsätalousministeriöstä. Siihen piti täyttää monia kriteerejä, esimerkiksi seitsemän kilometrin säteellä ei saanut olla muita kauppoja.

”Kaupan loppuminen tietäisi saarelaisille pitkää kauppamatkaa 23 kilometrin päähän Kotkaan. Edestakainen merimatka kestää yli neljä tuntia”, Anne Hietala kertoo.

Kahvittelun jälkeen piipahdamme naapurissa Timo ja Tarja Pohjolan mökissä, joka on ikivanha, Kymistä saareen 1700-luvun tienoilla tuotu savupirtti. Jatkamme siitä kaupalle, jossa on jo jono lapsia odottamassa sen aukeamista!

Sirpa Ollikainen kertoo, että Haapasaaressa on monen ikäistä porukkaa, koska täällä viihdytään suvuittain. Kun äidit ja isät ovat käyneet siellä lapsina, niin he haluavat omillekin lapsilleen saariston tunnelmaa.

Monella tontilla on sisarusten aittoja ja mökkejä vieri vieressä. Melkein kaikki talot ovat olleet aluksi pieniä ja niitä on myöhemmin jatkettu. Siksi moni taloista on muodoltaan pitkulainen.

”Aikoinaan saarelaiset majoittivat aitoissaan matkalaisia. Kesävieraat toivat paljon iloa ja uusia kavereita varsinkin lapsille. Nyt kaikilla on omaa porukkaa tulossa mökille”, Sirpa toteaa.

Vanhalla kansakoululla on hauskoja esineitä Haapasaaresta.

Vanhalla kansakoululla on hauskoja esineitä Haapasaaresta. Kuva: Linda Varoma

Haapasaaren yrittäjien kiireinen kesä

Kaupassa Kristofer ja Tuuli-Anne Klaavun pojanpoika, 12-vuotias Emil Klaavu lisää tuotteita karkki- ja virvoitusjuomahyllylle. Tämä on hänen suosikkipuuhaansa, ja hän pääsee välillä kassallekin. Oikea työ on kivaa!

”Meillä on hyvä valikoima näin pieneksi kaupaksi. Elintarvikkeiden lisäksi on polttoaine- ja kaasumyyntiä, Alkon etäpalvelu ja rautakauppatarvikkeita. Jäätelö ja juomat ovat suosituimmat ostokset. Hoidamme myös vierasvenesataman laskutuksen. Veneilijöitä käy paljon, esimerkiksi viime kesänä satamassa oli 165 yöpymistä”, Kristofer Klaavu kertoo.

Tuuli-Anne ja Kristofer Klaavu ovat viihtyneet saaren kauppiaina, koska asiakkaat ovat niin mukavia. Heille on myös tärkeää saada tehdä työtä yhdessä.

Tuuli-Anne ja Kristofer Klaavu ovat viihtyneet saaren kauppiaina, koska asiakkaat ovat niin mukavia. Heille on myös tärkeää saada tehdä työtä yhdessä. Kuva: Linda Varoma

Kauppiaspariskunta asuu kaupan takana kahdessa pienessä kammarissa. Muita mukavuuksia on huussi, pihasauna ja kesävesi. Vaatteet pestään nyrkkipyykillä. Parin viikon välein jompikumpi ehtii käydä Kotkan kodissa pesemässä isompaa pyykkiä.

”Kesäaika kaupalla on kiireinen ja sosiaalinen. Koen työnteon kuitenkin jopa kodinomaiseksi, sillä asiakkaat ovat niin kärsivällisiä ja ymmärtäväisiä, vaikka kesällä voi olla pitkäkin jono”, Tuuli-Anne Klaavu sanoo.

Vähäisellä vapaa-ajallaan Klaavut ovat mahdollisimman paljon ulkona. He käyvät työn lomassa lounastamassa pihalla ja juttelemassa saarelaisten ja veneilijöiden kanssa. Tuuli-Anne kertoo, että heitä on myös kutsuttu paljon saunaan ja kylään.

”Saarelaiset arvostavat sitä, että pyöritämme kauppaa. Elämä saaressa on ihanaa ympäri vuoden, niin kesän hektisyys kuin talven rauhallisuus. Talvella täällä on lähes mystinen rauha.”

Lue myös: Lomaile Kotkassa! Vehreä satamakaupunki tarjoaa nähtävää – Nauti myös tunnelmalliset torikahvit rapsakan posson kera

Lue myös: Saunaloitsut raikaa ja vihta viuhuu – Saunottaja Mari Lusenius: ”Sauna on ikiaikaisesti ollut parantajien ja paranemisen paikka”

X