Saunaloitsut raikaa ja vihta viuhuu – Saunottaja Mari Lusenius: ”Sauna on ikiaikaisesti ollut parantajien ja paranemisen paikka”

Sairaudet moukaroivat Mari Luseniusta niin kovin kourin, että tämä päätti vetäytyä mökilleen. Oman saunan löylyistä löytyi rauha ja tie kohti uutta suuntaa elämässä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vihta heiluu ja loitsu raikaa. Saunasta elämänvoimaa ammentanut Mari Lusenius jakaa mielellään saunan ilosanomaa myös muille.

Sairaudet moukaroivat Mari Luseniusta niin kovin kourin, että tämä päätti vetäytyä mökilleen. Oman saunan löylyistä löytyi rauha ja tie kohti uutta suuntaa elämässä.
Teksti: Ville Vanhala

Kouvolalainen 49-vuotias Mari Lusenius istuu lauteilla ja katselee ikkunasta Käyrälammen tyyntä pintaa. Yön pakkasten jäljiltä rannalla on vielä riitettä, mutta järven selkä on auki. Terassin tulisijasta nousee hentoa savua. Joutsenpari lipuu vastarantaa kohti.

Kahdessa sangossa likoaa viisi vihtaa. Tuli humahtelee kiukaan alla. Laiturisaunan seinälautojen väleihin tiivistyy pisaroita. Kiuas on kuumana.

Rauha on miltei rikkomaton.

Vihdoin, liki kolmen vuosikymmenen jälkeen, Lusenius tuntee voivansa hyvin.

”Kärsimys voi opettaa ja jalostaa, mutta kaikella kärsimyksellä ei ole tarkoitusta eikä kärsimystä voi aina ymmärtää”, Mari Lusenius sanoo ja tarttuu löylykauhaan.

Hän on löytänyt saunasta oman paikkansa. Saunassa Mari Lusenius on toipunut ja löytänyt uudestaan jo hukkaamansa yhteyden itseensä.

Kiuas äyskäisee.

Sihinä on pitkä ja löyly lempeä.

Rapinasta jyrinäksi

Parinkymmen vuoden ikäisenä Mari Lusenius istui auton kyydissä synnyinkaupungissaan Haminassa ja selaili sanomalehteä.

Sivujen rapina kuului hänen korviinsa jyrinänä.

Se oli alkavan migreenin ääni. Lusenius on kärsinyt migreeniin liittyvästä ääniyliherkkyydestä ja ajoittaisesta tinnituksesta liki kolmen vuosikymmenen ajan.

Hän kuvailee ankarimpia kohtauksiaan ”täyskaadoiksi”. Herätessään päänsärkyyn, hän otti lääkkeitä, oksensi ja yritti taas nukkua, mutta uni ei tullut. Kipu yltyi. Oli otettava taas lisää lääkkeitä

”Enimmillään kohtauksia tuli yli 20 päivänä kuukaudessa, ja minulla oli kopallinen pillereitä eri tarkoituksiin.”

Mari Lusenius sai vuonna 1994 tyttären Annan. Kun perhe muutti Kouvolaan, hän sai vakituisen paikan Kansaneläkelaitokselta.

Toimistotehtävissä työskennelleen Luseniuksen sairauslomat seurasivat toisiaan. Hän jättäytyi työskentelemään etäyhteyksien päähän kotiinsa, kokeili erilaisia ruokavalioita ja yritti harrastaa liikuntaa vointinsa mukaan, mutta migreeni ei helpottanut.

Lusenius osallistui jopa lääkekokeiluun, missä hänen otsaansa ruiskutettiin plastiikkakirurgiassa käytettävää botoxia.

”Pääsärkyyn se ei auttanut ja uurteetkin tulivat ajan myötä takaisin otsaan.”

Lusenius oli kivulias ja väsynyt. Hän ei jaksanut enää jatkaa elämäänsä sairaana lääkkeiden varassa.

Hän otti vuorotteluvapaata ja vetäytyi kesämökilleen Taavettiin.

Vihtomisten välillä lihaksia rentoutetaan painelemalla ja hieromalla.

Vihtomisten välillä lihaksia rentoutetaan painelemalla ja hieromalla.

Havahtumisen hetki

Kukon nimi oli Hevi. Sillä oli Luseniuksen mökin pihakanalassa neljän kanan parvi.

Yhtenä kauniina kesäaamuna Mari Lusenius seisoi taas laiturilla, ilma oli tyyni ja järven pinnalle nousi usvaa. Oli aivan hiljaista kunnes Hevi-kukko kiekui.

Lusenius havahtui siihen, että hänellä ei ollut kipuja eivätkä hänen korvansa soineet kuten niin monena aamuna aikaisemmin.

”Se ei ollut mikään ihmeparantuminen, vaan luonnon rytmissä elämisen myötä migreenikohtaukset vähitellen lievenivät ja vähenivät.”

Aloitettuaan taolaisen filosofian ja kiinalaisen lääketieteen opinnot Lusenius huomasi, että sekä kiinalaisessa lääketieteessä että suomalaisessa kansanperinteessä parantamisen alkulähde on luonto ja paraneminen käynnistyy lääkkeiden sijasta ihmisestä itsestään.

Saunan hän nimeää suomalaisen kansanperinteen tyyssijaksi.

”Saunassa on ikiaikainen rauha. Kaikkia aisteja hellivä löyly herkistää ihmisen henkisesti ja fyysisesti. Saunan rauhassa on aikaa kuunnella itseään.”

Saunottaminen on raskasta puuhaa. Mari Lusenius vilvoittelee löylyjen välillä raittiissa ulkoilmassa.

Saunottaminen on raskasta puuhaa. Mari Lusenius vilvoittelee löylyjen välillä raittiissa ulkoilmassa.

Takaisin toipilaaksi

Kiuas sihahtaa. Mari Lusenius nostaa vihdan ylös katonrajaan ja vihtoo lämpimän ilman alas. Sitä seuraa käsivarsien ja reisien ”ropsuttelu”, mikä tarkoittaa lempeää vihtomista.

Luseniukselle saunan ja vihtojen tuoksuun liittyy myös turvallisuuden tunne, mikä kumpuaa hänen lapsuudenmuistoistaan. Lusenius palaa usein mielessään kapealle metsätielle, jota pitkin hän käveli yhdessä vanhempiensa ja sisartensa kanssa venerantaan.

”Muisto stressittömästä tilanteesta lievittää stressiä kerta toisensa jälkeen.”

Vietettyään puolisen vuotta kesämökillään Lusenius otaksui migreeninsä talttuneen siinä määrin, että hän olisi kyennyt palaamaan töihin.

Töissä ankarat päänsäryt alkoivat kuitenkin uudestaan, ja Lusenius päätyi jälleen sairauslomalle.

Migreenin epäiltiin yltyneen näyttöpäätetyöskentelystä.

”Kun uskoo jo toipuneensa, mutta huomaa terveytensä taas heikkenevän, se on valtava takaisku. Tilannetta ei kuitenkaan saa jäädä murehtimaan, vaan on pyrittävä jatkamaan elämässä eteenpäin.”

”Olen saanut saunasta turvaa, lohdutusta ja lievitystä kipuihini, joten miksi en jakaisi kokemuksia myös muille.”

Uusi takaisku

Kymmenen vuotta sitten Mari Lusenius erosi miehestään ja muutti tyttärensä kanssa omaan asuntoon Kouvolan keskustaan.

Hän oli juuri ehtinyt sisustaa uuden kotinsa, kun hän sairastui kohdunkaulansyöpään.

Jo valmiiksi migreenistä kärsinyt Lusenius järkyttyi saatuaan syöpädiagnoosin, mutta hän sanoo selvinneensä syövästä lopulta vähällä. Luseniukselta poistettiin kohtu eikä syöpä ollut levinnyt, joten hän säästyi raskailta säde- ja sytostaattihoidoilta.

Luseniuksen kodin ikkunasta näkyi Kouvolan Kauppalankadun ylle paksuun, onttoon putkeen ripustettu mainoskyltti.

”Keittelin uudella perkolaattorillani kahvia ja katsoin, miten linnut rakensivat putken sisälle pesää. Ne olivat kaikista vaikeuksista huolimatta hyviä hetkiä.”

Syövästä toipuessaan hän myös rakastui, vaikka hän oli eronsa jälkeen päättänyt, että ei enää ala parisuhteeseen.

”Se tunne oli kuin pyörremyrsky. Olemme nyt olleet Tommin kanssa kuusi vuotta naimisissa”, Lusenius kertoo.

Hän myöntää kokeneensa lyhyessä ajassa niin paljon hyvää ja pahaa, että ei muista tarkalleen tapahtumien ajankohtia tai järjestystä.

Viimeinen vuosi on kuitenkin ollut Luseniukselle seesteisempi. Vaikka tekemistä on riittänyt, niin tahti on ollut rauhallisempi.

”Vältän mahdollisuuksieni mukaan kiirettä ja yritän antaa kaikelle tekemiselle oman aikansa.”

Kun pulahtaa kuumasta saunasta kylmään veteen, niin ensin puhalluttaa ja sitten naurattaa. Siitä syntyy hyvä olo.

Kun pulahtaa kuumasta saunasta kylmään veteen, niin ensin puhalluttaa ja sitten naurattaa. Siitä syntyy hyvä olo.

Takaisin saunaan

Luseniuksella ei lopulta ollut migreeninsä vuoksi muuta vaihtoehtoa kuin jättäytyä päivätyöstään syrjään.

”Pidin työstäni ja minulla oli ympärilläni todella hyvä työyhteisö. Migreenin vuoksi säännöllinen työ kävi kuitenkin mahdottomaksi.”

Hän myöntää, että turvallisesta elämänrytmistä ja säännöllisesti toimeentulosta luopuminen vaati häneltä rohkeutta.

Tällä hetkellä Lusenius opiskelee opintovapaallaan perinnesaunottajaksi ja sauna-alan tuotekehitystä. Hänen tavoitteenaan on saada jatkossa toimeentulonsa saunottamisesta ja saunomiseen liittyvien materiaalien myynnistä.

”Olen saanut saunasta turvaa, lohdutusta ja lievitystä kipuihini, joten miksi en jakaisi kokemuksia myös muille. Sauna on ikiaikaisesti ollut parantajien ja paranemisen paikka. Vaikka me suomalaiset saunomme, niin saunan ja saunomisen syvempi ymmärtäminen ja kokeminen on meiltä kenties unohtunut.”

Mari Lusenius on oppinut omista sairauksistaan rauhoittamaan elämänrytmiään ja kuuntelemaan itseään.

Hän sanoo olevansa nyt niin terve kuin hän ylipäätään voi olla. Migreenistä hän ei usko pääsevänsä koskaan eroon, mutta akupunktiohoidolla kohtaukset ovat kuitenkin vähentyneet.

”Jos saan ennakko-oireina kuulo- tai näköharhoja, pystyn pistämällä neuloja otsaani, peukalonsyrjääni ja jalkoihini estämään kohtauksen.”

Mari Luseniuksen tavoin myös hänen miehensä on sairastanut syövän. Tommi Lusenius menetti ainoan lapsensa vain viikon ikäisenä eikä hän voi syöpähoitojensa jälkeen saada enää lapsia.

”En ole niin jalo ihminen, että näkisin siinä, mitä Tommi on kokenut jotain hyvää. Se menee jo yli minun ymmärrykseni.”

Loitsuja liikenteessä

Mari Lusenius katsoo luottavaisena tulevaisuuteen, vaikka hän ei tulevia tekemisiään pitkälle valmiiksi suunnittelekaan.

”Sen minkä teen, teen hyvällä mielellä. Vaikka en aina onnistu, en enää järkyty tai edes hermostu. Uskon, että elämä menee loppujen lopuksi niin kuin sen kuuluukin mennä.”

Vihtoessaan Lusenius alkaa laulaa. Hän on addiktoitunut saunaloitsuihin ja yllättää itsensä toisinaan loitsuamasta jopa autoa ajaessaan.

”Ennen olin puolittain hörhö. Nyt olen kokonaan hörhö.”

Vihta nousee ja kahahtaa iholle. Loitsu raikaa kalevalaisella poljennolla lauteilla:

”Tule löylyhyn Jumala, iso ilman lämmittäjä, terveyttä tekemähän, rauhaa rakentamahan.”

Katso video – Vihta heiluu ja loitsu raikaa, kun Mari Lusenius saunottaa

Lue myös: Reportaasi: Näin löyly yhdistää saunojakansaa – Lue kolme tarinaa saunomisesta

Lue myös: Saattokodin saunassa tehdään tiliä koko elämästä: ”Kuolema pelottaa ja moni rohkaistuu puhumaan juuri löylyissä”, kertoo saattohoitaja Päivi Nyberg, joka on kuullut muistoja sodasta ja mallimaailmasta

X