Anni Vuohijoki odottaa esikoistaan – Sivallukset somessa menevät ihon alle: ”On arvuuteltu, mahdanko tietää, kuka on lapseni isä”
Entinen olympiaurheilija Anni Vuohijoki, 35, koki shokin lokakuussa, kun raskaustesti näytti positiivista. Vauva-arkeen valmistautumisessa on auttanut oma äiti.
Ex-painonnostaja, lääkäri Anni Vuohijoen elämä muuttui, kun raskaustesti näytti positiivista.
Anni Vuohijoki, 35, on lääkäri ja viime keväänä uransa päättänyt painonnostaja.
”Onko äitiys sittenkään juttuni?”
”Shokki oli aikamoisen suuri. Makasin sängyssä peiton alla muutaman päivän ajan. Lokakuisena aamuna tekemäni raskaustestin positiivinen tulos ei aiheuttanutkaan huumaavaa onnen tunnetta, jota olin kuvitellut joskus.
Sen sijaan olin ahdistunut. Mietin, onko äitiys sittenkään juttuni. Lapsen saaminen kuulostaa kivalta. Mutta miten lapsi sopisi elämääni?
Kerroin alkuun uutisen vain muutamalle parhaalle ystävälleni. Halusin miettiä rauhassa, mitä tekisin. Pian ymmärsin haluavani tämän lapsen, mutta tahdoin sulatella asiaa rauhassa. Pidin tiedon itselläni parin kuukauden ajan, kunnes alkuvuodesta kerroin ensin läheisilleni ja sitten Instagramissa.”
Raskauden hehku jäi kokematta
”Siunattu tila” ja ”raskauden hehku” taitavat olla miesten keksimiä termejä. Kohdallani ne ovat jääneet piiloon. Ensimmäisten raskauskuukausien aikana en jaksanut panostaa ulkonäkööni. Olen ollut jatkuvasti todella väsynyt.
Rasvaa on kerääntynyt uusiin paikkoihin, ja kehoni on usein turvoksissa. Näytän kuin olisin juonut paljon kaljaa. Olen tottunut kontrolloimaan kehoani, koska olen urheillut ammatikseni 16 vuotta. On ollut vaikea tottua siihen, että vatsassani asuu vuokralainen ja kroppani muuttuu.
Minulla on ollut taipumusta unihäiriöihin, mutta raskauden myötä nukkumisesta on tullut vielä vaikeampaa. Saatan nukkua vain kaksi tai kolme tuntia yössä. Ahdistun, kun en saa kunnolla unta.
Tilannetta on onneksi helpottanut paluu vanhaan treenausrytmiini eli urheilen kahdesti päivässä. Näin kovaa olen treenannut viimeksi ennen viime kevään EM-kisoja, joiden jälkeen ilmoitin lopettavani.
Olen jättänyt vain tempauksen pois, koska tangon ponnistus tuntuu epämiellyttävältä. Työnnöt pystyn tekemään kuten ennen. Se tuntuu ihanalta.
Pääni ei kestäisi, jos varoisin koko ajan kaikkea. Olisi huono tilanne, jos olisin aivan lopussa lapsen syntyessä. Juoksen, käyn tanssimassa ja olen lumilautaillutkin. Olen jopa nukkunut välillä mahallani, koska se tuntuu mukavalta. Olen yrittänyt tehdä kaikkea, mikä tuntuu hyvältä.
Olen ruoan suhteen lepsu. En noudata neuvolasta saatavaa ohjelistaa täysin, vaan syön Ruotsin raskausajan ravitsemussuositusten mukaan rennommin, paljon kypsennettyä kalaa ja äyriäisiä.”
Anni Vuohijoki saa somessa osakseen brutaalilta tuntuvaa kommentointia
”Somessa on arvuuteltu, mahdanko tietää, kuka on lapseni isä. Joku ihmetteli vitsaillen, miten voin kantaa vastuuta lapsesta, kun en osaa huolehtia itsestänikään. Se tuntuu brutaalilta. Kommentit tunkeutuivat ihoni alle.
”Nyt kaikki sitten muuttuu”, on yleisin kuulemani lausahdus. Se pitää sisällään vaatimuksen, että näin pitää tapahtua. Olen kyseenalaistanut ajatusta. Mitä jos en haluakaan jäädä paikoilleni? Miksei lapsi voisi reissata mukanani?
En tietenkään voi tietää, miltä minusta tuntuu, kun lapsi on syntynyt. Olen silti antanut luvan ajatukselle, ettei minua välttämättä kiinnosta jäädä lapsen kanssa kotiin, ja se on ihan ok. Se ei tarkoita, että olisin huonompi äiti.
En halua väkisin rakentaa itselleni arkirytmiä, joka tekisi minusta onnettoman ja katkeran. Tärkeämpää on uskaltaa sanoa itselleen, mitä haluaa.”
”Äitini on ollut tärkeä tuki kaikessa”
”Me naiset voimme hankkia lapsen ilman kumppania. Onneksi kumppanuusvanhemmuudesta puhutaan yhä enemmän. Minäkään en tarjoa lapselleni perinteistä ydinperheen mallia.
Vanhempani ovat olleet raskaudestani onnesta sekaisin. Olen saanut neuvoja äidiltäni, ja välimme ovat lähentyneet entisestään. Äitini on ollut tärkeä tuki kaikessa. Hän on laatinut Excel-listan hankinnoista, jotka olisi viisasta tehdä ennen vauvan syntymää kesäkuussa. Esikoiseni tulee olemaan hänen ensimmäinen biologinen lapsenlapsensa.
Onnekseni minulla on lähelläni paljon ihania ihmisiä. Tiedän, että lapseni saa loputtomasti hellyyttä, huolenpitoa ja rakkautta. ”
