Näyttelijä Joonas Nordmania kalvaa huoli – Lenni-kissan krooninen keuhkosairaus etenee: ”Se painaa mieltä taustalla koko ajan”
Joonas Nordmanilla on ollut lemmikkinä Lenni-kissa yli yhdeksän vuotta. Huoli kalvaa sillä sen krooninen sairaus etenee hitaasti.
”Ensivaikutelma Lennistä oli se, että se on erikoisjäbä", Joonas Nordman kuvailee ja oikeaksi mielikuva on myös yhteisten vuosien aikana todistettu.
Näyttelijä Joonas Nordman, 37, muistaa hyvin, kun kissanpentua mentiin hakemaan. Oli vuosi 2015, ja matka kävi siamilaisten kissojen kasvattajalle Kuusankoskelle. Joonaksen sen aikaisella tyttöystävällä oli saman rotuinen Fanni-kissa, jolle haluttiin ottaa kaveri.
Joonas muistaa kasvattajan sanoneen, että kissanpennut aistivat, kun niitä tullaan hakemaan. Näin kävi myös heidän pientä Lenniä haettaessa – pentu piiloutui sohvan alle, vaikka muut kissat pyörivät vieraiden ympärillä.
Kun Lenni sitten laitettiin kantokoppaan, tilanne raastoi pennun uutta omistajaa sydämestä.
”Emo ja isä kävivät siinä haistelemassa koppaa, vähän niin kuin sanomassa moikat”, Joonas Nordman muistelee ensikohtaamista.
Pari ensimmäistä yötä Lenni maukui kovaäänisesti tutun ja turvallisen perään. Ja Joonaksen mieltä kalvoi pienen pennun stressi.
Lenni on ”erikoisjäbä”
Nyt yhdeksän vuotta myöhemmin Lenni jakaa tutun ja turvallisen kerrostaloasunnon isäntänsä kanssa. Siamilainen rotukissa lekottelee pinkillä torkkupeitolla, eikä hätkähdä vieraita. Ei naukumista, ei mitään.
Kun kiinnostus herää, Lenni tassuttelee arvokkaasti ja hiljaisen elegantisti tervehtimään kuin vanha kuningas. Sen paksu ja kiiltävä vaaleanharmaa turkki on majesteettinen.
Lennillä on kaksi kiipeilypuuta, joista se voi myös seurata arkea ikkunoista. Kiipeilypuissa se viihtyy etenkin, kun aurinko paistaa ja lämmittää turkkia.
Lennin lempilelu on narun päässä vedettävä hapsu, lisäksi kissa rakastaa ruokaa. Herkkujen avulla Lenni saadaan nyt houkuteltua toviksi keittiöön. Lenni on alusta asti ollut epäkissamainen kissa, eikä se muutenkaan juuri hypi keittiön tasoille.
”Ensivaikutelma Lennistä oli se, että se on erikoisjäbä. Se ei ollut kauhean ketterä kuten muut kissat, vaan vähän kömpelö.”
Ensimmäinen mielikuvan paljastuukin todeksi. Noustuaan takaisin kiipeilypuuhun majesteettisen ulkonäön omaava komeus on kompastua ja tippua lattialle. Lenni ei kiemurtele tai kavahda nostamista, vaan pysyy rauhallisena, kun isäntänsä auttaa ja nostaa sen alas.
Lenni-kissa sairastaa kroonista bronkiittia
Kevään aikana kissan isäntä Joonas Nordman on kiireinen. Hän on kilpailijana Suurmestari-ohjelmassa, ja valmistelee Joonas Nordman show -grillikautta. Kulisseissakin näyttelijää on kalvanut huoli oman lemmikin terveydestä.
Muutama vuosi sitten Lenni joutui eroon kaveristaan Fanni-kissasta, jonka kanssa se asui Joonaksen ex-tyttöystävällä. Siamilaisia ei alun perin haluttu erottaa, mutta molempien kissojen ravattua eläinlääkärissä, ne lakkasivat äkisti tulemasta toimeen keskenään.
Lenni muutti Joonakselle, ja pojat ovat asuneet nyt kahdestaan kaksi vuotta.
Puolistoista vuotta sitten Lennillä diagnosoitiin krooninen bronkiitti. Se on keuhkosairaus, jossa kissan keuhkoputket ahtautuvat hitaasti.
”Arjessa tämä näkyy vähän sellaisena vanhan miehen kröhänä. Kun Lenni herää, sen keuhkot laajenevat ja tulee yskää”, Joonas Nordman kuvailee.
Lennin keuhkosairaus kävi ilmi, kun kissan pitkittynyt yskä vain jatkui. Krooninen bronkiitti on keuhkoputkentulehdus, jota ei voi parantaa, mutta sitä voi lievittää lääkkeillä ja hidastaa.
”Tietysti herää surullisia tunteita, että pienellä kissalla pitää olla tällainen vaiva. Toivomme, että elämänlaatu pysyy hyvänä ja hyviä vuosia olisi kaikesta huolimatta jäljellä”, Joonas suree.
Kissavanhuksen arki on pötköttämistä
Lennin sairaus etenee hitaasti, sitä lääkitään ja seurataan. Kun Joonas on työnsä puolesta poissa tai myöhään töissä, Lenniä hoitaa kotona Joonaksen äiti tai ystävät, sillä koti on paras paikka kissalle.
Joonaksen mukaan kissan elämänlaatu on tällä hetkellä hyvä, ja hän seuraa sitä erittäin tarkasti.
”Jokainen jonka lemmikillä on perussairaus tietää, että se painaa mieltä siellä taustalla koko ajan.”
Kun Joonas tulee iltaisin kotiin, Lenni maukuu ensin ruokaa, mutta tulee sitä saatuaan syliin kehräämään. Etenkin pimeänä talvena kaksikon suosikkipuuhaa on loikoilla yhdessä.
”Aikamoista pötköttämistä tämä on. Nukutaan öisin vierekkäin, makoillaan päiväunilla ja ollaan iltaisin myös telkkarin ääressä vierekkäin.”
Joonas ja Lenni jakavat vuoteen joka yö. Kaikista kuumimmat kesäyöt ovat ainoa poikkeus, jolloin Lenni haluaa nukkua omillaan.
”Siitä huolimatta, että tällainen ikävä sairaus nyt on ja etenee, nautimme joka hetkestä.”
Lennin vointia pystyy seuraamaan Joonaksen mukaan etenkin sen perusteella onko ruokahalua ja maistuuko ruoka.
”Ja sehän maistuu”, Joonas nauraa.