Tuhkimotarina toi kaiken valmiina – Pirkko Mannola: ”Elämääni on tavallaan ohjattu ulkoapäin”
Pirkko Mannolan elämää ohjasi kaksi vahvaa persoonaa: äiti ja aviopuoliso. Suhteessaan heihin Pirkko koki tunteiden ääripäät, rakkauden ja vihan. Kun heitä ei enää ole, jää kysymys, mikä on hänen minuutensa.
Pirkko Mannola sanoo olevansa epävarma ihminen, joka näyttäytyy ulospäin todellisuutta varmempana. ”Olen koko elämäni valinnut töitäkin, joista tiedän, etten ihan epäonnistu.”
Kun Pirkko Mannolan urasta tehtiin televisio-ohjelma, siihen ei haluttu otetta Jussi Parviaisen Valtakunnasta. Se olisi kuulemma antanut Pirkosta väärän kuvan, vaikka arvosteluissa ylistettiin hänen tehneen elämänsä roolityön Juska Paarman eli Jussi Parviaisen äitinä.
Työskentelymetodi oli poikkeuksellinen. Näyttelijöitä provosoitiin rajun fyysisesti.
”Lopulta lähes revin Parviaiselta hiukset, kun pääsin hänen kimppuunsa. Näytteleminen perustui väkivaltaan, mutta avasi näyttämään pimeän puoleni.”
Sellainen Pirkollakin on.
”Olen luonteeltani positiivinen, mutta minulla on synkkyyteni. En ole yhtään niin kepeä kuin luullaan. Otan asiat raskaasti, kelaan ja murehdin niin etu- kuin takakäteen.”
Kuitenkin jo uran alussa hänet ahdettiin Pirkko Pirteän muottiin, ehkä vastapainona 50-luvun lamalle. Hän lauloi iloisia, sisällöttömiä iskelmiä ja pitkään myös näytteli kepeitä komediennen rooleja.
Valinnat tehtiin Pirkon puolesta.
”Minut kasvatettiin kiltiksi, tekemään niin kuin sanotaan. En ole ollut koskaan eturivin tyttö, joka ottaa tilansa ja pitää puolensa. Kun aikanaan malleina majoituimme samaan hotellihuoneeseen, menin automaattisesti nukkumaan varavuoteeseen.”
Tuhkimotarina toi kaiken valmiina
Jos alkuun voisi palata, Pirkko turvautuisi manageriin ja rakentaisi viihdetaiteilijan uraa. Edelleen hän toivoo löytävänsä lauluja, joiden tekstejä voisi tulkita.
Elämä olisi voinut mennä eri tavalla, mutta katkera Pirkko ei ole. Menneen voi nähdä myös tuhkimotarinana, jossa hän sai kaiken valmiina.
”En varmaan ole edes tiennyt, mitä olen halunnut.”
Siihen liittyy Pirkon synneistä suurin.
© Vessi Hämäläinen
Isä iloitsi liikunnallisuudesta – Äiti oli ylpeä Miss Suomi 1958 -kruunauksesta
Ei voi kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu.
Tyhmästä päästä saa kärsiä koko kroppa.
Sananlaskuja toisteli isä, kun Pirkko kerran toisensa jälkeen suoritti matematiikan ehtoja kesäisin. Hän ei niittänyt kunniaa opinnoissa, mutta musikaalisuus huomattiin, ja opettaja kehottikin vanhempia hankkimaan tyttärelleen jonkin instrumentin. Siihen ei ollut varaa.
Pirkon äiti oli kotirouva. Isä taiteili kolmessa virassa: sosiaalipäällikkönä, ammattikoulun yleisopettajana ja voimistelunopettajana.
Vaikka koulu ei antanut kiitoksen aiheita eikä 50-luvulla muutenkaan ollut tapana kehua tai kannustaa lapsia, isä oli avoimesti ylpeä tyttärensä liikunnallisuudesta.
”Pirkko, teepä puolivoltti” tai ”Pirkko, nousepa käsillesi”, isä kehotti sukulaistapaamisissa.
Isä vei Pirkon näyttämään taitoaan koulun vanhojen tanssiharjoituksiin.
”Saatte tanssittaa kuvankaunista tytärtäni”, ovat entiset oppilaat kertoneet hänen sanoneen.
Äidin ylpeys tyttärestä tuli ilmi vasta, kun Pirkko kruunattiin Miss Suomeksi vuonna 1958.
Onko Pirkko ollut ylpeä itsestään?
On ja ei. Omien sanojensa mukaan hänestä ei koskaan tullut erinomaista näyttelijää. Alan koulutuksen puute vaivasi pitkään. Harjoitellessaan Elizan roolia näytelmässä Pygmalion hän pyysi apua Eeva-Kaarina Volaselta.
”Jokaista työtä pelkäsin ja jännitin etukäteen.”
Onnistumisista ja hyvistä arvosteluista hän oli ylpeä. Etukäteen pidettiin arveluttavana, että Pirkko sai Elizan roolin. Arvosteluissa mielipide muuttui.
”Tyttö näytti, että ehkä hänestä vielä tulee hyväkin näyttelijä”, kirjoitettiin.
”Itseään ei tarvitse aina alentaa. Ylpistyminen on eri asia. Se on sitä, että suosio nousee päähän eikä minua ole siitä moitittu.”
”Kunpa minulla olisi ollut manageri”
Äiti oli kaunotar ja hienostotyttö, joka opetteli ruoanlaittoa ja kieliä Turun Heurlinska Skolanissa päästäkseen hyviin naimisiin. Nuorena solmittu avioliitto voimistelunopettajan kanssa ei antanut mahdollisuutta tuoda esille kaikkia taitoja.
Vuonna 1957, vuotta ennen kuin Pirkko kruunattiin Miss Suomeksi, isä kuoli ja äiti jäi yksinhuoltajaksi.
”Äiti sanoi eläneensä onnellisimmat vuotensa kanssani isän kuoltua. Hän toteutti kauttani sitä, mitä olisi itse halunnut olla. Ehkä hän oli myös kateellinen siitä, mitä minä sain.”
Pirkko arvelee jokaisen suomalaisen tuntevan kateutta jostain. Vaikka hän on tyytyväinen elämäänsä, mielisi hänkin huippuälykkyyttä sekä kieli- ja soittotaitoa.
Ennen muuta hän kadehtii ihmisiä, jotka ovat varautuneet taloudellisesti eläkepäiviinsä. Oman eläkkeen euromäärä yllätti niukkuudellaan, kun vakituinen työsuhde Turun ruotsalaisessa teatterissa 64-vuotiaana päättyi vuonna 2003.
”60-luvulla palkkiot maksettiin käteen eikä silloin ajatellut eläkettä. Elin kädestä suuhun elämästä nauttien. Ulkomailla asuin parhaissa hotelleissa ja söin hyvissä ravintoloissa.”
Säästöjä ei kertynyt.
”Olen kateellinen niille ruotsalaisille tähdille, joka osasivat hoitaa asiansa ja ovat nyt monimiljonäärejä. Kunpa minulla olisi ollut manageri tai neuvonantaja, joka olisi ohjannut talousasioissa.”
Avoliitto ja jokapäiväisten kulujen jakaminen Göran Stubbin kanssa on tuonut väljyyttä talousasioihin.
”Muuten voisi olla tiukkaa.”
Viha ja rakkaus sekoittuivat
Ukrainan sota aiheutti sanoin kuvaamattoman suuren vihan tunteen Venäjän federaation presidentti Vladimir Putinia kohtaan. Ensin Pirkko sanoo vihan olleen sitä ennen vieras tunne.
Hetken mietittyään muotoilee sanansa uudelleen.
Joskus tunneskaalan ääripäät, viha ja rakkaus, ovat sekoittuneet toisiinsa.
Äiti otti hanakasti osaa Pirkon uraan siitä saakka, kun tämä kruunattiin Miss Suomeksi. Hän muutti Pirkon ostamaan kaksioon, oli mukana levytyksissä niin Suomessa kuin Saksassa, nautti huomiosta filmijuhlien eturivissä ja istui vieressä, kun Pirkkoa kuvattiin lehtien kansiin.
Äiti oli Pirkon suurin ihailija, kannustaja ja susiemo, joka tarvittaessa puolusti pentuaan. Toisaalta hän myös tuntui tarvitsevan osaa Pirkon elämässä ollakseen onnellinen.
”En oikeastaan tiedä, kumpi meistä oli riippuvainen toisesta.”
Pirkon vakituisen kiinnitys Intimiteatteriin 60-luvun lopulla oli äidille pettymys.
”Elämäni ei ollut hänelle enää yhtä rikasta kuin se oli ollut kaikkine tapahtumineen ja matkoineen.”
Kaksi voimakasta persoonaa – Kumpi oli tärkeämpi?
Pirkon liitto elokuvalegenda Åke Lindmanin kanssa ei saanut äitiä hellittämään otettaan.
Kun Pirkko ja Åke asettuivat saman katon alle, suostui äiti muuttamaan vain sadan metrin päähän. Joka päivä hän vähintään käveli ikkunoiden ohi. Åke vaati Pirkkoa ottamaan anopilta pois kodin avaimen ja ihmetteli, oliko tämä kutsuttava mukaan jokaiseen heidän järjestämään juhlaan.
”Olin kahden voimakkaan persoonan, äidin ja Åken välissä heidän taistellessa siitä, kumpi on minulle tärkeämpi. Ymmärrän nyt, ettei tilanne ollut Åkellekaan helppo. Hänen täytyi rakastaa minua aika paljon sen kestääkseen.”
Äidin ote säilyi hänen kuolemaansa asti. Hän syyllisti Pirkkoa mielestään liian harvoista ja lyhyistä vierailuista eikä halunnut ymmärtää, että tätä sitoi vakituinen työ.
”Jollakin lailla hän tunsi katkeruutta siitä, etten kuitenkaan ollut hänen toivomustensa mukainen.”
Äidin ja tyttären suhteessa toisiinsa kietoutuivat rakkaus ja viha. Sellaiseksi muotoutui lopussa myös Pirkon ja Åken liitto.
Sepelvaltimotauti ja muistisairaus olivat tuhoisa isku perheen pään rooliin tottuneelle Åkelle. Huoltajasta huollettavaksi joutumisen tuskaiset tunteet purkautuivat Pirkkoon.
”Oli vaikea katsoa vahvan miehen mielen murtumista ja fysiikan heikkenemistä. Åken minuus muuttui. Siinä oli viha lähellä, kun rakastamani ihminen ei ollut enää entisensä.”
Åke Lindman näki Pirkon potentiaalin näyttelijänä ja antoi hänelle ensimmäiset vahvat roolit. © Pekka Nieminen
”Mitä olen, jos lopetan?”
Luoja ei laiskoja elätä. Se oli totuus, johon Pirkko kasvoi. Hän on jatkanut työn tekoa 83-vuotiaaksi saakka.
”Yhä kysytään, mikä on seuraava työni. Se saa tuntemaan, että minua arvostetaan vain työn kautta.”
Totta on sekin, että kysyntä hivelee ja kiitos mairittelee.
”Ehkä minuuteni on siitä kiinni. Minut on luotu ja minua kannatellaan työn ja yleisön suosion kautta. Mitä olen, jos lopetan?”
Tuorein teatterirooli on vuodelta 2017 Äidinmaa-musikaalissa. Kuluvana keväänä Pirkko on esiintynyt yhdessä Dannyn, Lasse Liemolan ja Kai Lindin kanssa Aikansa idolit -kiertueella. Siitä jäljellä on vielä kolme konserttia, joista viimeinen 20. toukokuuta Espoon Tapiolasalissa.
Kun tätä haastattelua tehdään, Pirkon puhelin soi. Häntä kysytään mukaan suosittuun televisio-ohjelmaan. Pirkko vastaa olevansa kiinnostunut.
”En ole koskaan pyrkinyt mihinkään, vaan saanut kaiken valmiina. Elämääni on tavallaan ohjattu ulkoapäin eikä mistään ole tarvinnut päättää itse. Äidin ja Åken, kahden vahvan välissä minuus ja se, mitä itse haluan, hävisivät. ”
Pirkko ei ole varma, haluaako hän yhä esiintyä vai ei.
”Päättämättömyys on suurin syntini. Miten ihminen ylipäänsä pääsee siihen, että tietää, mitä todella haluaa?”
Pirkko oli aikanaan tähti myös Saksassa, mutta palasi sieltä Suomeen. ”Olisin voinut tehdä rohkean päätöksen, jäädä ja katsoa, mitä tapahtuu. Sen sijaan en uskaltanut tehdä päätöstä lainkaan.”