Freddie Mercury oli pöyhkeilyn mestari: ”Jos jotain kannattaa ylipäätään tehdä, se on syytä viedä yli”
Vuonna 1991 aidsiin menehtynyt Freddie Mercury työskenteli viimeisiin päiviinsä saakka – hän kuoli rakkautensa, musiikin ääreen. Mistä aineksista rock-legendan kuuluisa karisma oikein syntyi?
Freddie Mercury tunnettiin hankalana ihmisenä, mutta hän suhtautui faneihinsa aina suurella rakkaudella.
Tiedätte varmasti, mikä minua vaivaa. En halua puhua siitä. Haluan tehdä musiikkia, kunnes kuolen. Eiköhän käydä hommiin? Jotakuinkin näin Queen-yhtyeen laulusolisti Freddie Mercury kertoi bändikavereilleen, Brian Maylle, Roger Taylorille ja John Deaconille, että pian hän olisi poissa.
Freddie Mercury kuoli aidsin aiheuttamaan keuhkokuumeeseen 24. marraskuuta 1991. Hän oli kertonut julkisuudessa sairastavansa aidsia vain vuorokautta aiemmin. Huhut miehen terveydentilasta olivat kiertäneet jo parin vuotta.
Bändin musiikkivideot ja etenkin laulajasta viimeisen vuoden aikana napatut paparazzikuvat todistivat, kuinka rock-ikoni kuihtui. Vielä 80-luvulla ja 90-luvun alussa hiv-tartunta oli kuolemantuomio. Taudin ympärillä velloi yhä paljon epätietoisuutta, eikä kunnollista hoitoa ollut. Toisin kuin nykyään.
Freddie Mercury tiesi kuolevansa, mutta keskittyi tekemään sitä, minkä hän parhaiten osasi: musiikkia. Puoli vuotta ennen hänen kuolemaansa ilmestyi Queenin viimeinen studioalbumi Innuendo. Kappaleen I´m Going Sligthly Mad musiikkivideo suorastaan leikittelee Freddie Mercuryn hennoksi käyneellä olemuksella. Elämänsä viimeisellä taipaleella hänen turvanaan oli vanha selviytymismenetelmä: hyvä show.
Rockin Nurejev
Freddie Mercury oli pöyhkeilyn mestari. Hän ei tyytynyt vain laulamaan vetävästi, vaan teki esiintymisestään spektaakkelin.
Mahtailevat eleet olivat tavaramerkki: röyhkeä sivulaukka ja kukkomainen tepastelu lavan poikki, taivaaseen kohotettu nyrkki, kaarelle jännittynyt ranka. Pään isku taakse ja mikkiteline haaroissa. Eleet huusivat: seksiä, seksiä, seksiä.
”Mitä nopeammin saan yleisön syömään kädestäni, sen parempi. Silloin olen kontrollissa”, Freddie Mercury luonnehti esiintymistään.
”Jos jotain kannattaa ylipäätään tehdä, se on syytä viedä yli.”
Miehen show oli sekä kehollista että materialistista. Hänen omintakeiset esiintymisasunsa tekivät Queenin tyylistä visuaalisesti tunnistettavan. Varhaisessa vaiheessa hän otti mallia Vaslav Nijinskyn balettiasuista, jotka toivat mieleen harlekiinihahmon. Hän halusi omien sanojensa mukaan olla rockin Rudolf Nurejev. Julmaa kohtalon ironiaa on se, että myös Nurejev kuoli aidsiin kaksi vuotta Freddie Mercuryn jälkeen.
Varmasti osa laulajan viehätysvoimasta selittyi puhtaalla viihteellisyydellä. Hän itse suhtautui työnsä show-puoleen intohimoisesti mutta kieli poskessa. Kun osaa nauraa itselleen, nauru tarttuu muihinkin.
Freddie Mercuryn esiintymistrikoot saivat innoituksensa baletista. Vuonna 1979 hän pääsi esiintymään kuninkaalllisen baletin kanssa. © ARTCO-Berlin/Ullstein Bild/allover press
Siirtomaiden kasvatti
Freddie Mercury, syntymänimeltään Farrokh Bulsara, syntyi nykyisin Tansanialle kuuluvalla Sansibarilla. Intian valtamerellä sijaitseva saariryhmä kuului tuolloin Iso-Britannialle. Perhe taas oli taustaltaan parseja, uskonnoltaan zarahustralaisia.
Freddien isä työskenteli virkamiehenä siirtomaatoimistossa ja aikansa kolonialistisessa maailmassa Freddien lapsuus oli hyväosainen: perheellä oli Iso-Britannian passit ja palvelijoita. Kuorolaulun ja pianonsoiton hän oppi brittiläisessä sisäoppilaitoksessa, jossa hän vietti pitkiä aikoja erossa perheestään.
”Sisäoppilaitos opetti huolehtimaan itsestään, ja sitä minä olen tehnyt nuoresta asti.”
Freddien perhe muutti Intian Bombayhin (nyk. Mumbai) isän työn perässä. Bombayssa nuori Freddie vetelehti basaareissa tinkaamassa – ja oppi saamaan haluamansa sopivalla hinnalla.
Tehdessään myöhemmin uraa Queenin kanssa, hän ymmärsi alusta saakka liiketoiminnan merkityksen.
”Jos haluat olla ykkösbändi, ei riitä, että olet loistava muusikko. Pitää miettiä bisnestä ja huolehtia, että sinut huomataan ja kuullaan. Mitä korkeammalle kipuat, sitä häijympi ja kovempi sinun pitää olla”, laulaja itse on sanonut.
Kaksijakoinen Freddie
Freddiellä oli kaksi vastakkaista persoonaa: mahtaileva esiintyjä ja tiukasti yksityinen, mutta läheisilleen huomaavainen kaunosielu. Viimeistään yksityinen ja esiintyvä Freddie erkanivat toisistaan, kun perhe muutti poliittisten levottomuuksien vuoksi Englantiin Freddien ollessa 17-vuotias.
Freddie erottui joukosta erikoisten piirteidensä ja aksenttinsa vuoksi. Hän joutui silmätikuksi, koska oli hassu ulkomaalainen. Freddie keksi kuitenkin ovelan vastahyökkäyksen: hän alkoi esittää persialaista keikaria ja parodioida itseään häikäilemättömästi. Selviytymiskeino synnytti ainekset, joista myöhemmin muovautui rakastettu rock-ikoni.
Todellisen sisinpänsä Freddie kätki tarkasti. Koko uransa aikana hän antoi haastatteluja vain harvoin ja puhui niissäkin paljon musiikista, vähän itsestään. Toisaalta hän oli ihminen, jolle saattoi uskoutua.
”Freddien leuhkan kuoren alla oli herkkä mies. Jos tunsin oloni kurjaksi, hän huomasi sen helposti ja houkutteli kertomaan, mikä minua vaivaa”, kertoo roudari Geoff Higgins Freddien elämänkerrassa.
Muutamien läheisten ihmisten taikapiiri säilyi Freddien elämässä loppuun saakka. Tunnetuin lienee Freddien suuri rakkaus Mary Austin, joka säilyi Freddien läheisenä ystävänä senkin jälkeen, kun oli selvää, että Freddie tarvitsi rinnalleen myös miehiä.
Tarinan mukaan hän on yhä ainut, joka tietää, minne Freddien jäänteet on laskettu – siitäkin huolimatta, että laulaja jakoi viimeiset vuotensa rakastettunsa Jim Huttonin kanssa.
Palo eteenpäin
Freddie Mercuryn mahtaileva rooli oli niin röyhkeä, että häntä on helppo pitää luonnonlahjakkuutena. Ennen kaikkea hän oli kuitenkin uuttera ja kekseliäs.
Freddiellä oli mahtaileva visionsa jo, kun hän haki 20-vuotiaana Ealingin taidekouluun Lontoossa. Siellä hänen kerrotaan paasanneen kaikille, että hänestä tulee tähti ja legenda.
Jos Freddie halusi jotain, hän oli valmis vetelemään naruista. Freddie lauloi ennen Queenia bändissä nimeltä Ibex. Nimi ei miellyttänyt Freddietä, joten hän soitti kaikille bändin jäsenille ja väitti, että muut halusivat vaihtaa nimeksi Wreckage.
Seuraavissa harjoituksissa Freddie oli jo vaihtanut bändin nimen soittovehkeisiin. Muut tajusivat, että ajatus oli yksin Freddien ja tämä oli vedättänyt tahtonsa läpi.
Kuoropojan koulutuksestaan huolimatta Freddie ei alkuvuosinaan ollut kummoinen rock-laulaja, paljastaa roudari Geoff Higgins. Mutta kun laulaja vuosia myöhemmin pystyi pitämään nuotin kuin nuotin, hän tietysti kielsi ottaneensa laulutunteja.
Freddie käytti myös runsaasti aikaa siihen, että hänet pantaisiin merkille. Hän pukeutui näyttäviin turkiksiin, meikkasi ja ripusti kaulaansa hopeaa. Täydessä tällingissä hän kynti edes takaisin musiikkipiirien suosimaan Kensington High Street -katua toivoen, että joku tärkeä huomaa hänet.
Queenin rumpalin Roger Taylorin kanssa taas Freddie piti opiskeluaikana vaatekauppaa, joka oli vain puhelinkopin kokoinen tila. Nimekseen se sai silti Herrain vaatehtimo. Mitä tahansa Freddie teki, hän oli valmis liioittelemaan.
Mercury otti nimensä roomalaiselta jumalhahmolta Merkuriukselta, joka on jumalten sanansaattaja. Freddie nimen hän sai jo lapsena sisäoppilaitoksessa. © Roger Bamber / News Licensing / MVPhotos
Romanttinen hutsu
Kaikki Queenin jäsenet kirjoittivat bändille lauluja, eikä Freddie omien sanojensa mukaan ollut Queenin johtaja, vaan ainoastaan laulava nokkamies ja yleisöä palveleva romanttinen hutsu. Hänen luontaista alueettaan olivat tunteet: rakkaus, luopuminen ja tragedia.
”En ole poliittinen. Biisini eivät sisällä piilotettuja viestejä. Ne ovat kaupallista poppia, hauskaa, modernia ja kertakäyttöistä. John Lennon osasi kirjoittaa lauluja, joilla on viesti. Minä en. Musiikkimme on puhdasta eskapismia.”
Freddie Mercurylta tivattiin usein, mistä Queenin kappaleet kertovat, mutta hän halusi säilyttää mysteerin. Hän uskoi siihen, että biisi on voimakkain silloin, kun kuulija antaa merkityksen sille itse. Siksi hän saattoikin vastata, ettei tiedä, mistä vaikkapa Bohemian Rhapsody kertoo, vaikka oli itse sen kirjoittanut.
Ehkä juuri tässä on Queenin ja Freddien taika. Bändin kappaleet voi kutoa osaksi elämänsä vaiheita, takertumatta muuhun kuin niiden alkukantaiseen voimaan, puhtaaseen leikkiin tai riipivään menetykseen.
Ennen kaikkea ne on tehty ihmisille, joita yhdistävät sosiaaliluokasta tai poliittisista mielipiteistä riippumatta varsin samankaltaiset tunteet. Kuten Freddie itse sanoi:
”Biisimme eivät ole suunnattu joukolle älykköjä, vaan ihan kaikille.”
”Olen hyvin pinnallinen. Haluan nautiskella. Ja kuinka tehdä se paremmin kuin 30 000 ihmisen edessä. Olen vain musiikillinen huora”, Freddien on itse sanonut. © Shutterstock
Jutussa on käytetty lähteinä muun muassa kirjoja Freddie Mercury Elämäkerta (Laura Jackson) ja Freddie Mercury: A life, in his own words (toim. Greg Brooks, Simon Lupton) sekä dokumenttia Queen: Days of Our Lives.