Keikkailu jatkuu – Upea Muska Babitzin, 67, on Suomen rock-kuningatar!

Jaa kaverilleTilaa Seura
Muskan orkesteri antaa tilaa solistilleen. Bassossa Kai Jämsä, rummuissa Vesa Saarikoski ja koskettimissa Petri Auer. Kuvasta puuttuvat kitaristit Hannu ”Kala-Hande” Salakka ja Henri Bjorklof.
Muskan orkesteri antaa tilaa solistilleen. Bassossa Kai Jämsä, rummuissa Vesa Saarikoski ja koskettimissa Petri Auer. Kuvasta puuttuvat kitaristit Hannu ”Kala-Hande” Salakka ja Henri Bjorklof. © Rami Marjamäki
Muska Babitzin juhlii 50-vuotista uraansa. Suomi-rockin uranuurtajiin kuuluvan naisen vahva ääni ihastuttaa ja saa edelleen jalat vispaamaan.

Tampere-talon yleisö herää odottavasta horroksesta, kun Marija Muska Babitzin, 67, astelee lavalle bändinsä perässä. Laulajan ensimmäinen single, vuonna 1971 julkaistu Kirjoita postikorttiin pärähtää välittömästi käyntiin.

Aikanaan ensimmäisenä suomalaisnaisena rock-levyn tehnyt Muska tamppaa lavaa hopeaisissa lenkkareissa. Musta bleiseri kimaltelee lavan valoissa ja rokkihuivi hapsuineen heilahtelee kaulassa, kun karhea ääni kantautuu voimakkaana katsomoon.

Muskan lauluääni saattoi olla 1970-luvulla kirkkaampi, mutta se on tänä päivänä vieläkin rouheampi.

”No niin Tampere, mitä teille kuuluu! Mahtava määrä teitä, ei me odotettu näin paljoa ihmisiä”, Muska kajauttaa hymyillen.

Aplodien ja vislauksen volyymista ei uskoisi, että Tampere-talon pienen salin numeroidut istumapaikat ovat vain puoliksi täynnä. Soitto jatkuu.

Yleisö taputtaa rytmissä käsiään, polvet vispaavat musiikin tahdissa. Lavalla Muska pysyy biisi toisensa jälkeen jatkuvassa liikkeessä, vaikka pahoittelee väliin toipuvansa vielä flunssasta.

Ensimmäisellä puoliajalla kuullaan niin Muskan levytyksiä kuin lainakappaleitakin.

Erityisesti mieleen jää Hurriganesin hyvän mielen Do You Wanna Dance, jonka kertosäkeessä Muska huudattaa onnistuneesti yleisöä. Myös Muskan edesmenneen veljen KirillKirkaBabitzinin levytyksiä kuullaan.

”Jos muistan sanat”, Muska vitsailee ennen kappaleen Hengaillaan alkua.

Laulajan omista levytyksistä maininnan ansaitsee ensimmäisen puoliajan päättävä Paha tyttö. Tasa-arvoa käsittelevän kappaleen sanoitukset leijuvat mielessä vielä puoliajallakin.

”Hänellä on sata naista, miehet juhlii sankaria. / Menevä tyttö huono nainen niinkuin sanotaan. / Tätä miesten maailmaa meille tarjotaan. / En äitiä, en isoäitiä lähde seuraamaan.”

Rock’n’rollia ja naisenergiaa parhaimmillaan!

Lue myös: Juuristaan ylpeät: Muska ja Aleksandra Babitzin

Lavan taustalle heijastetut Muskan nuoruuskuvat muistuttavat vuosikymmenien urasta.

Lavan taustalle heijastetut Muskan nuoruuskuvat muistuttavat vuosikymmenien urasta. Rami Marjamäki

Kumppani ”Kala-Hande” löytyi omasta orketerista – yhdessä kuljettu jo 48 vuotta

1960-luvun lopulla Muskan veljet Kirka ja Sammy olivat Dannyn eli Ilkka Lipsasen D-tuotanto -ohjelmatoimiston listoilla. Dannyn korviin kiiri huhu, että Babitzinin veljeksillä on myös laulava pikkusisko. 17-vuotias Muska pääsi taustalaulajaksi Kirkan ja Dannyn kesäkiertueille.

Sisaruskatraaseen kuuluivat Kirkan (1950–2007) ja Sammyn (1948–1973) lisäksi vuonna 1955 syntynyt Ykä sekä 1960 syntynyt pikkusisko Anna. Poikasakin keskellä varttunut Muska ei ole koskaan kokenut väheksyntää miehisessä rock-maailmassa.

”Päinvastoin, muusikot ja ihmiset tulivat silloin aikanaan sanomaan, että on niin hienoa, kun olet mukana Muska. Että tuli uutta verta musiikillisiin ympyröihin.”

Syksyllä 1971 Muskaa alkoi säestää kitaristi HannuKala-HandeSalakan orkesteri Orpheus. Muska ja Salakka alkoivat pian myös seurustella. Nyt 48 vuotta myöhemmin pari on edelleen yhdessä ja samassa bändissä.

Ensi kesän keikkoja myydään parhaillaan ja syksyksikin on tullut jo kyselyitä. Keikkailu siis jatkuu, mutta uutta musiikkia Muska ei uskalla vielä luvata.

”Kyllä niitä tarjouksia on tullut, mutta ei tietenkään viitsisi kaikkea tehdä mitä tarjotaan. Kun ei ole ihan sitä omaa aluetta, vaan iskelmää. Ja jos ylipäätänsä jotain tulee, niin ensin kokoelma.”

Lue myös: Laulajat Irina ja Muska: ”Miehiltämme vaaditaan hyviä hermoja”

Työntäyteinen rock-elämä

Tampere-talon konsertti on osa Muskan uran 50-vuotisjuhlakiertuetta. Kuuden konserttisalin kiertueella kuullaan tuotantoa vuosilta 1971–2015.

Laulajanuran ohella Muska pyöritti Salakan kanssa Suomen suurimmaksi rockohjelmatoimistoksi 1970–80 -luvuilla kasvanutta Rodeota. Rocktoimisto myi muun muassa Hectorin ja Maaritin keikkoja ja toi Suomeen Iggy Popin sekä Motörheadin kaltaisia suuruuksia.

Vuonna 1987 pariskunta muutti seitsemäksi vuodeksi Yhdysvaltoihin, mutta palasi kesäisin Suomeen keikkailemaan. Yhdysvaltain vuosien aikana Muska ehti julkaista kaksi albumiakin.

Mielenkiinto musiikin esittämistä kohtaan ei ole lopahtanut, sillä Muska ei ole keikkaillut yhtä kovalla tahdilla kuin veljensä Kirka.

”Veljenihän oli jokaisessa ladonkorvessa. En ole koskaan ollut sellainen, että tekisin 300 keikkaa vuodessa.”

Kampaus kuntoon ja pari lasia punaviiniä ennen lavalle nousua!

Kampaus kuntoon ja pari lasia punaviiniä ennen lavalle nousua! Rami Marjamäki

Nykyään Muska pitää huolta itsestään pyöräilemällä, kävelemällä ja käymällä kuntosalilla. Henkinen puoli pysyy kasassa musiikkia kuuntelemalla.

”Rakastan nimenomaan sävelmiä. En niinkään aina kuuntele sanoituksia.”

Ehkä jaksamiseen vaikuttaa sekin, että kliseiset rock-elämäntavat eivät ole koskaan kiinnostaneet Muskaa.

”Minun rock-elämäni on ollut kyllä melkein aina työntekoa. Tänä päivänä juon punaviiniä, mutta en ole koskaan ollut niin alkoholiin menevä.”

Vieläkin vahvan äänen salaisuus on korvamonitori toisessa korvassa.

”Aikanaan oli jatkuvia vaikeuksia äänen kanssa, mutta korvamonitorin kanssa kuulen musiikin paremmin. Ennen sitä kiljuin musiikin kanssa kilpaa ja ääni meni usein.”

”Mistä saisi tuollaisen rokkimummoenergian itselleen saman ikäisenä?”

Väliajalla Tampere-talon kahviossa kuuluu ihastelua – juuri Muskan vahvaa ääntä yleisö on tullut kuulemaan.

Äitinsä seuraksi konserttiin lähtenyt 20-vuotias Emmi Koskiniemi erottuu joukosta, sillä yleisö koostuu enimmäkseen keski-ikäisistä pariskunnista. Hän pohti ennen keikkaa, miten Muskan ääni mahtaa kestää ja millainen show on luvassa.

”Olen tietenkin kuullut paljon niitä ikivihreitä, mutta se on ihan eri asia nähdä ne livenä 2010-luvulla. Olen kyllä positiivisesti yllättynyt. Haluaisin tietää, mistä saisi tuollaisen rokkimummoenergian itselleen saman ikäisenä!”

Vieressä tyttärensä kommentille naurava Terhi Koskiniemi, 55, kuunteli Muskaa ja muita Babitzinin sisaruksia jo kymmenvuotiaana kirjastossa kuulokkeet korvilla. Edellisen kerran hän näki Muskan livenä parikymmentä vuotta sitten.

”Odotukset olivat hirveän suuret ja täytyy sanoa, että kaikki kyllä täyttyivät. Kyllä pistää menemään kovaa edelleen. Voima siinä äänessä on paras juttu.”

Konsertin jälkeen yleisö kiirehtii aulaan odottamaan nimikirjoituksia, Muska tarkistamaan kesken keikan sairastuneen miehensä kunnon.

Konsertin jälkeen yleisö kiirehtii aulaan odottamaan nimikirjoituksia, Muska puolestaan kiirehtii tarkistamaan kesken keikan sairastuneen miehensä kunnon. Rami Marjamäki

Sanna Hautala, 51, ja Timo Harrikari, 50, ovat sitä mieltä, että Muska on painanut useiden paikalla olijoiden elämään pysyvän jäljen jo 70-luvulla.

”Minutkin on sillä siunattu, että isoveli ja isosisko kuuntelivat Babitzinin sisaruksia. Olen suurinpiirtein jo äidinmaidossa alkanut heitä kuunnella”, Hautala sanoo.
Muskan ääni on niin ainutlaatuinen, että toista hänen kaltaistaan laulajaa on vaikea nimetä.

”Tietysti on hyviä naisartisteja, kuten Maija Vilkkumaa ja Paula Vesala, mutta Muskan ääneen ei oikein kykene kukaan”, sanoo Harrikari.

Kun Muska aloitti uransa, valtaosa suomalaisesta musiikista oli käännöskappaleita.

”Ei miehissäkään ollut silloin lauluntekijä-artisteja. Oikeastaan Juice Leskinen oli ensimmäinen, joka rupesi tekemään suomenkielistä rock-musiikkia”, Harrikari pohtii.
Harrikarin nuoruudessa rock’n’rollia kuuli enemmän radiostakin.

”Vuonna 1980 alkoi rock-radio. Se oli mullistavaa, että kaksi tuntia maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin tuli rock-musiikkia radiosta Ylen kanavilta. Nythän kaikilla, rockilla, popilla ja iskelmällä, on omat spesiaalikanavansa”, Harrikari sanoo.

Emmi Koskiniemen tuntuma on, että rockia kuullakseen on jalkauduttava keikoille.

”Tunnen ihmisiä, jotka tekevät omaa rock-musiikkia ja esittävät sitä livenä, mutta heistä ei taida tällä hetkellä kovin moni levyttää.”

Salakka katoaa

Konsertin toinen puoliaika alkaa svengaavasti kappaleella Kalifornian aurinkoon.

Hämmennystä herättää se, että Salakka puuttuu lavalta. Selitys saadaan pian.

”Meillä on sairastapaus. Toivottavasti hän voi hyvin, siippani tuolla takana”, Muska kertoo.

Toisen kitaristin puuttuminen ei menoa hidasta – yleisö on tullut kuuntelemaan Muskan ääntä, ja sille orkesterikin antaa tilaa. Vaikka osa sovituksista on enemmänkin iskelmää, Muskan ääni antaa tarvittavan rock-särmän.

Kaksi viimeistä kappaletta villitsevät yleisön. Muskan toinen hitti Krokotiilirock (1973) saa pienen joukon pomppimaan salin portaissa. Lopulta jokainen salissa olija seisoo, taputtaa ja laulaa mukana, kun Muska esittää rajumman rock-version Sammy Babitzinin levyttämästä Daa-Da Daa-Dasta.

Muskan mielestä parasta keikkailussa on ihmisten kohtaaminen.

Muskan mielestä parasta keikkailussa on ihmisten kohtaaminen. Rami Marjamäki

Fanien kohtaamisia

Hupi ei lopu, vaikka keikka on ohi. Haastattelussa Muska kertoo, että suurin syy laulaa ja keikkailla on vuorovaikutus ihmisten kanssa.

”Yleensä ihmiset arkailevat tulla keskustelemaan, joten olemme myyneet levyjä keikkojen jälkeen. Minusta on ihanaa olla ihmisten kanssa tekemisissä.”

Juhlakiertueella on levyjen sijaan saatavilla paitoja. Konsertin jälkeen valtaosa yleisöstä kerääntyykin myyntipöydän ympärille.

Tovin päästä laulaja saapuu aplodien saattelemana paikalle jututettavaksi ja jakamaan nimikirjoituksia.

”Soitimme Handelle ambulanssin, kyllä hän pärjää”, Muska ilmoittaa.

Iloinen puheensorina täyttää Tampere-talon toisen kerroksen aulan, kun tyytyväinen yleisö kehuu keikan antia. Vuorollaan Muska kirjoittaa jokaiselle postikorttiin nimikirjoituksen muistoksi.

Salakkakin on kunnossa. Kyseessä oli paha migreenikohtaus, joka vei hetkellisesti kitaristin voimat.

X